Laittomat kotietsinnät

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on todennut päätöksessään, että Suomen kotietsintäkäytäntö on laiton. Tarkkaan ottaen kotietsinnät tietenkin perustuvat voimassaolevaan lakiin, mutta itse laki on vastoin ihmisoikeuksia. Tätä linjausta on osattu odottaa jo kauan.

Länsimaisista demokratioista ei löydy kovin monta sellaista maata, jossa kotietsinnästä päättää poliisi eikä päätöstä voi edes jälkikäteen saattaa tuomioistuimen harkittavaksi. Laki on peräisin niiltä ajoilta, jolloin kansalaiset nähtiin hallintoalamaisina ja viranomaisten oikeudet ohittivat kansalaisen perusoikeudet ilman mutinoita. Laki tosiaan oikeuttaa kotietsinnän yllättävän helpoin perustein.

Kotietsinnästä säädetään pakkokeinolaissa. Esineen löytämiseksi kotietsinnän voi suorittaa, jos on aihetta epäillä rikosta, josta määräytyvä ankarin rangaistus on vähintään 6 kuukautta vankeutta. Yksistään tällaisia rikoksia on valtava määrä, mutta henkilön löytämiseksi etsintä on vielä helpompaa. Esineen löytämiseksi suoritettavasta kotietsinnästä päättää vähintään komisarion arvoinen poliisiviranomainen, mutta kiinni otettavan, pidätettävän tai tuomioistuimeen tuotavan henkilön löytymiseksi järjestettävästä etsinnästä päättää yksittäinen poliisimies.

Amerikkalaisista lakisarjoista luulemme oppineemme, että poliisi aina esittää kirjallisen kotietsintäluvan. Näin ei ole meillä, sillä pääsääntöisesti  kotietsintämääräys on kyllä esitettävä, mutta myös suullinen selostus asiasta riittää. Asunnon haltijan ei välttämättä tarvitse olla itse edes paikalla, sillä lain mukaan paikallaoloon on annettava tilaisuus, jollei se viivytä toimitusta. Silloin riittää, että etsinnästä ilmoitetaan jälkikäteen ”viipymättä”.

Suurin ongelma EIT:n mukaan on se, että tuomioistuin ei etu- tai edes jälkikäteen voi ottaa mitään kantaa etsinnän laillisuuteen. Laillista tai laitonta, niin tehty mikä tehty.

Perustuslakivaliokunta on osannut varautua EIT:n linjaukseen ja se tullaan ottamaan huomioon valmisteltaessa uutta esitutkinta- ja pakkokeinolakia. Myös poliisi on sitä mieltä, että kontrollin harjoittaminen on hyvä, eikä tuomioistuimen jälkikäteiskontrollisssa ainakaan ole mitään ongelmaa. Näin sanoo poliisijohtaja Robin Lardot.

Huolestuneita tulevasta kehityksestä ovat lähinnä sellaiset kansalaispiirit, joiden mukaan rikollisilla ei ole mitään tavalliselle ihmiselle kuuluvia ihmisoikeuksia. Aina löytyy niitä, joiden mielestä kontrollia voidaan kiristää ihan miten paljon tahansa, koska lainkuuliaisella ei ole mitään syytä huoleen. Mitähän tällaiset ihmiset sanoisivat, jos heidän kotiinsa tehtäisiin heidän poissaollessaan kotietsintä vaikka perättömän ilmiannon seurauksena? He luultavasti närkästyisivät suunnnattomasti, mutta eivät pystyisi viemään etsinnän lainmukaisuutta oikeuden tutkittavaksi.

Viimeinkin Suomi siirtyy myös kotietsintöjen suhteen oikeusvaltioiden joukkoon.

Kommentit
  1. 1

    mthr sanoo

    Suomalaisten tiuskeat asenteet väärintekijöitä tai sellaisiksi katsottuja ihmisiä kohtaan ovat minulle jatkuva huumorin aihe. Jokin aika sitten Savon Sanomat teetytti kyselytutkimuksen suomalaisten asenteista pakkotoimia kohtaan. Kävi ilmi, että suuri enemmistö suomalaisista haluaa tiukkaa kuria kaikilla elämän osa-alueilla; kaikilla muilla paitsi ravitsemuksessa. Kaikkea pitäisi siis suomalaisten mielestä valvoa pakkokeinoin paitsi liikalihavuutta, aihe, joka liippaa ilmeisesti liian läheltä keskivertosuomalaisen omaa napaa (kirjaimellisesti). Tämä oli minusta tavattoman huvittavaa ja hymyilen sille edelleen tätäkin kommenttia kirjoittaessani. Ilmiö on oikeastaan aika surullinen, vastenmielinenkin, mutta kyllä se naurattaakin. Suomalainen elämä muistuttaa monilta osin pitkälle erikoistunutta hölmöläisvitsiä.