Kuka saa ja kenen vuoro?

Mitähän tekemistä mahtaa olla kunnan markkinoinnilla ja kulttuuritapahtumien järjestämisellä koulujen iltapäivätoiminnan kanssa? Minä en sitä tiedä, mutta Juuan kunnan sivistyslautakunta tietää. Lautakunta nimittäin ehdottaa kunnanhallitukselle, että tällainen markkinointihenkilön yhdistelmätoimi perustettaisiin pikavauhtia. Asialla on niin kiire, että paikka halutaan täyttää jo huhtikuun alusta lukien vaikka toimi on vielä perustamatta.

Koska en ymmärrä kunnan markkinoinnin ja kulttuuritapahtumien yhteyttä koululaisten iltapäivätoimintaan, ryhdyn arvailemaan. Toimenkuva ja kiire pistävät epäilemään, että kunnanvirastoon on sovittu palkattavaksi joku tietty henkilö ja nyt hänelle on vain löydettävä sopiva tehtävä vaikka väkisin. Mielenkiinnolla odottelen, ketä tehtävään tullaan esittämään. Vanha maan tapa nimittäin on, että itsensä kunnantuvan sisälle saanut tai siellä jo valmiiksi oleva järjestää sinne myös sukulaisiaan.

Saamavuoroon ja lupauksiin liittyy myös kunnanhallituksessa jo kaksi kertaa pöydälle jätetty tonttikauppa. Kunta omistaa kaava-alueella tontin, jolla on kolmen vuoden tahallisen tyhjilläänpidon jälkeen asuinkelvottomaksi muuttunut talo. Viime kesänä uudistetussa tonttijaossa tontti jaettiin kahdeksi eri tontiksi ja kunta myönsi itselleen talon purkuluvan aikansa siinäkin tunaroituaan. Ympäristölautakunnan kokouksessa nimittäin istui kunnanhallituksen puheenjohtaja ymmärtämättä jäävätä itseään tämän asian kohdalla, ja valituksen takia purkulupa jouduttiin myöntämään uudelleen.

Jo ennen purkuluvan myöntämistä tekniseen toimistoon oli kuitenkin jätetty ostotarjous, joka koski koko jakamatonta tonttia rakennuksineen. Asiaa ei valmisteltu ennen kuin eräät luottamushenkilöt osasivat sitä vaatia. Kohta tämän jälkeen tuli myös toinen ostotarjous samasta tontista, mutta ilman rakennusta. Se pitäisi kunnan purkaa omalla kustannuksellaan.

Myöhempi ostotarjous ilman rakennusta on hinnaltaan ihan pikkuisen suurempi kuin aiempi, myös rakennusta koskeva tarjous. Tämän hiukan paremman tarjouksen hyväksyminen aiheuttaisi kunnalle kuitenkin noin 20 000 euron purkukustannukset, kun taas halvemman tarjouksen tekijä haluaisi ostaa myös rakennuksen tietoisena siitä, että se on asuinkelvoton.

Kunnanhallitus on siis jo kahdessa kokouksessa pähkäillyt tätä vaikeaa laskutoimitusta: Kannattaako hyväksyä alempi tarjous ja säästää purkukustannukset vai pitäisikö hyväksyä parempi tarjous ja vetää koko kauppa miinukselle purkukustannusten takia?

Ikävät huhut kertovat, että ei tässä laskutaidon puutteesta ole kysymys. Joku vain jossain on joskus luvannut uudistetun tonttijaon mukaisen puolikkaan myynnin tietylle henkilölle. Kun vieras ostotarjous sotki suunnitelmat, ymmärsi sama henkilö tehdä hinnaltaan hiukan paremman mutta kokonaiskustannuksiltaan huonomman tarjouksen. Nyt lupaajien pitäisi jotenkin täyttää lupauksensa ja yrittää saada se näyttämään kunnan kannalta edulliselta.

Saamavuoroista on pidettävä kiinni, maksoi mitä maksoi.

Kommentit
  1. 1

    Marja sanoo

    Luulen että kunnan markkinointiin on tarvetta ja samoin kun iltapäivätoimintaankin. Mistä mahtaa sellainen yhdistelmäviran osaaja löytyä on taas eri juttu, aika erikoinen yhdistemä se kyllä kieltämättä on. En jaksa uskoa että virka tuommoisenaan edes toteutuu. Aikoinaan kun virkoja lakkauttivat eivät miettineet sitä että jonkunhan ne tehtävät on hoidettava. Markkinointiinkin on tarvetta ja kenenkään töihin se ei oikein nykyisin kuulu, taitais kunnanjohtajalla olla tärkeämpääkin tekemistä. Tietääkö kukaan esim. miten paljon hyviä rantatontteja kunnalla on ollut vapaana jo kymmeniä vuosia ja montako mainosta olet lehdissä nähnyt?

  2. 2

    Lyytieveliina sanoo

    Ettäkö kunnanjohtajalla parempaa tekemistä? Kunnan markkinointi on jokapäiväistä arkipäivää, jossa jokainen kunnalta palkkaa saava ja sen päätöksentekoon osallistuva vie avoimesti, rehellisesti ja luottamusta herättäen KUNNAN ASIAA eteenpäin siten, että teot, palvelut ja asenteet herättävät halun asua juuri tuossa kunnassa. Jos kunnanjohtaja ei ole etulinjassa, kuka sitten? Niin se menestyvissä kunnissa kuten naapurissa Polvijärvellä. Kliseisillä mainoksillä ja muulla keinotekoisella viestinnällä – tule meille, meillä menee nyt hyvin – on yleensä aivan päinvastainen merkitys, jos arkipäivä on jotain aivan muuta. Ja onhan Juuka loistanut. Ei päivää, ettei jotain uutta sähläystä. Tänäänkin riidellään lääkäripalveluista, jotka kunta itse järjesti suuren innostuksen vallitessa. Sekava asioiden hoito huomataan ja muistetaan ja se näkyy. Tammikuussa väki väheni taas 30 henkeä. ”Markkinointi” tuottaa tulosta. Ennen konsultteja ja ennen tuollaisia yhdistelmävirityksiä kunnan oman väen on mentevä peilin eteen ja ajateltava työnsä ja tekemisensä uusiksi. Mutta jos Uuninpankkopojan epäilys pitää paikkansa- valoa ei taida olla näkyvissä. Motiivit kun ovat aivan muuta kuin kunnan paras. Juualla on vakava uskottavuuden kriisi, ja sitä johtavat omaa etuaan ajavat sidosryhmät. Kuka hoitaa 5570 kuntalaisen asiaa? Sekö palkattava sullemullekaikenosaava-asiantuntija ja muut vain katsovat ja odottavat ihmeiden tapahtuvan? Ei hyvältä vaikuta.