Sananvapauden loppu?

Eilen facebookissa levisi juttuja, joiden mukaan eduskunnassa käsiteltävänä oleva rikoslain muutos lopettaa sananvapauden maassamme tykkänään. Asialla olivat maahanmuuttoon ja erilaisiin vähemmistöihin äärikriittisesti suhtautuvat, jotka katsoivat lakimuutoksen olevan suunnattu suoraan heidän sananvapauttaan vastaan. Sekä kirjoituksista että erityisesti kommenteista kävi selvästi ilmi, että oikeastaan kukaan ei ollut lukenut enempää nykyistä kuin tulevaakaan rikoslain 11 luvun 10 §:ä. Lisäksi itse sananvapauden käsite tuntuu monelle olevan epäselvä.

Sananvapaus ei ole koskaan tarkoittanut oikeutta laukoa ihan mitä tahansa ilman seurauksia. Sananvapaus tarkottaa sitä, että jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä, olipa se millainen tahansa, ilman ennakkosensuuria. Vastuuseen sanomisistaan voi joutua sitten jälkikäteen. Näin tämä asia on ollut ja näin se tulee olemaan jatkossakin.

Yleisimmät väitteet olivat, että lakimuutos tekee pelkästä tiedon levittämisestä rikoksen ja että rasismilla sekä muukalaisvihamielisyydellä pelottelemisella kavennetaan sananvapautta. Kaikkein selvintä on kirjoittaa sekä vielä tällä hetkellä voimassa oleva että tuleva lainkohta kokonaan.

Nykyisellään RL 11:10 § kuuluu näin:

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää, taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tuleva RL 11:10 § sanoo näin (muutokset vahvennettuina):

Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

”Asettaa yleisön saataville” ja ”pitää yleisön saatavilla” tuovat lain nettiaikaan ajasta, jolloin puhelinpylväisiin naulattiin ilmoituksia ja lentolehtisiä jaetiin kädestä käteen. Asia ei kuitenkaan muutu yhtään, koska jo nykyinen laki on mahdollistanut kaikilla tavoilla – siis myös internetissä -levitettyjen lausuntojen ja tiedonantojen rangaistavuuden. ”Tieto, mielipide tai muu viesti” ovat samaa ajantasaistamista; näillä sanoilla korvataan vanhentuneen kuuloiset ”lausunto” ja ”muu tiedonanto”. Asia ei kuitenkaan muutu, koska nettiviesti tai mielipide on tähänkin asti tulkittu lausunnoksi tai muuksi tiedonannoksi.

On tärkeää huomata, että mikään tieto, mielipide tai muu viesti ei ole rangaistava, ellei se samalla sisällä uhkausta, panettelua tai solvausta. Tähänkään asiaan ei tule mitään muutosta.

Ihonväri, syntyperä, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus uhkailun, panettelun ja solvauksen perusteena on ihan sama asia kuin vanhan lain ”niihin rinnastettava kansanryhmä”. Nyt tekstiä vain on täsmennetty, mutta ihan samat perusteet aiemminkin ovat käytännössä olleet voimassa.

Kirjoittelu voi siis lain puolesta jatkua ihan entisellään. Kaikkia niitä, jotka tullaan tuomitsemaan uuden sanamuodon perusteella lohduttakoon tieto siitä, että ihan samoista kirjoituksista heidät olisi voitu tuomita jo vanhankin sanamuodon mukaan.

Kommentit
  1. 1

    Roope sanoo

    ”Asia ei kuitenkaan muutu yhtään, koska jo nykyinen laki on mahdollistanut kaikilla tavoilla – siis myös internetissä -levitettyjen lausuntojen ja tiedonantojen rangaistavuuden. ”

    Nykyisen lain mukaan esimerkiksi keskusteluryhmän ylläpitäjä (esim. jokin Facebook-ryhmä, suomi24.fi) ei ole ollut viestistä vastuussa, paitsi jos on kieltäytynyt poistamasta sitä saatuaan oikeuden määräyksen.

    Uuden lain ja tulkinnan mukaan keskusteluryhmän ylläpitäjä syyllistyy samaan rikokseen kuin viestin kirjoittajakin, mikäli ei poista viestiä välittömästi sen jälkeen, kun ”on tullut viestistä tietoiseksi”. Samanlainen vastuu on sälytetty myös julkaisualustojen tarjoajille (esim. Google).

    Ero entiseen on huima ja johtaa tietysti keskustelupalstojen sääntöjen tiukentamiseen ja viestien poistamiseen varmuuden vuoksi, koska laillisen ja laittoman raja on laissa epämääräinen ja aiempien tuomioiden perusteella varsin mielivaltainen.

    ”Kirjoittelu voi siis lain puolesta jatkua ihan entisellään. Kaikkia niitä, jotka tullaan tuomitsemaan uuden sanamuodon perusteella lohduttakoon tieto siitä, että ihan samoista kirjoituksista heidät olisi voitu tuomita jo vanhankin sanamuodon mukaan.”

    Periaatteessa tämä pätee kirjoittajaan. Tosin uudet sanamuodot ja laajennukset viittaavat siihen, että itse sisältö olisi entistä vähemmän ratkaisevaa ja huomiota kiinnitetään enemmän oletettuun motiiviin. Jokin tieto, tilasto tai jopa linkki toiselle sivulle on rikollinen tilanteesta ja tekijästä riippuen. Esimerkiksi melkein kaikki nettisanomalehdet julkaisivat vuosi sitten linkin sivustolle, jolla uhattiin suomalaisia poliitikkoja väkivallalla. Kukaan ei silloin paheksunut tätä, mutta nyt tämä olisi linkittäjän oletetusta motiivista riippuen joko laillista tai laitonta.

    Mutta oleellista uudistuksessa ei sittenkään ole sisältöjen rangaistavuuden laajentaminen, vaan rangaistusvastuun laajentaminen itse kirjoittajasta myös oikeushenkilöihin, yksittäisiin nettijulkaisijoihin ja julkaisualustojen tarjoajiin. Heillä ei ole varaa tulla sotketuiksi oikeusjuttuihin, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää rajoittaa tiukasti kirjoittelua ja kieltää kokonaan tiettyjen arkaluonteisten aiheiden käsittely ja mielipiteiden ilmaus, koska moderointi olisi liian vaikeaa, kallista ja riskialtista.

    On merkillepantavaa, että lakiesityksestä ei edes pyydetty perustuslakivaliokunnan lausuntoa, vaikka kymmenisen vuotta sitten perustuslakivaliokunta hylkäsi hallituksen lakiesityksen, joka olisi laajentanut nettisanomalehtien päätoimittajavastuun niiden keskustelupalstoihin. Nyt tehtiin paljon suurempi rangaistusvastuun laajentaminen ilman mitään selvityksiä. Kohta ”pitää saatavilla” lisättiin lakiesityksen nykyversioon vasta viime kevään lausuntokierroksen jälkeen, joten siitä ei ehditty saada tarkentavia asiantuntijalausuntoja.