Oppineiden kinastelu

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo ja emeritusprofessori Jukka Kemppinen ovat kehittäneet parkkimaksuista oikeusoppineiden riidan, jota toimittajat ovat vaihtelevalla menestyksellä yrittäneet ymmärtää ja selittää. Aika usein toimittajat eivät ole paneutuneet asian ytimeen, vaan ovat tyytyneet raportoimaan uusimpia lausuntoja.

Koskelo arvosteli perustuslakivaliokuntaa ja Kemppinen tästä tuohtuneena vaati Koskelon eroa, koska tämä puheillaan sekaantui lainsäädäntövaltaan. Vaan mistäs tässä nyt oikein olikaan kysymys?

Vuosi sitten KKO linjasi ratkaisullaan yksityisen kiinteistönomistajan oikeutta periä parkkimaksua vaikka oikeusteitse. Kyse on puhtaasti yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, jossa selvästi maksulliseksi merkitylle paikalle autonsa jättänyt hiljaisesti hyväksyy pysäköintimaksun. Tällainen sopimus on KKO:n mukaan sitova.

Kokonaan toinen asia on julkinen pysäköinninvalvonta. Jos joku ylittää sallitun pysäköintiajan tai pysäköi liikennemerkillä kielletylle alueelle, joutuu maksamaan pysäköintivirhemaksun. Tämä on sakkoon verrattavaa viranomaistoimintaa ja sellaisena se pysyy edelleenkin.

Uudessa lakiesityksessä yksityisen oikeus valvontamaksuun olisi kirjattu lakiin pelkän oikeuskäytännön sijasta. Perustuslakivaliokunta piti ehdotusta perustuslain vastaisena ja hylkäsi esityksen. Tilanne on siinä mielessä hiukan hankala, että KKO:n ratkaisun mukaan maksu on laillinen, mutta siitä ei tulevaisuudessakaan määrätä erikseen laissa. Ei asia kuitenkaan muutu millään tavalla, vaan yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuva maksu on edelleen voimassa ainakin niin kauan, kunnes joku riitauttaa asian uudelleen Korkeimpaan oikeuteen asti. Poliisit ja kunnalliset pysäköinninvalvojat kirjoittavat edelleen laillisia virhemaksuja. Erilliset järjestelmät toimivat siis rinnakkain.

Koskelo olisi halunnut yksityisen pysäköintimaksuoikeuden kirjattavaksi lakiin ja arvosteli perustuslakivaliokunnan päätöstä. Kemppinen väitti Koskelon astuneen väärälle tontille eli lainsäädännön puolelle. Vallanjaon mukaan lainsäätäjä säätää ja tuomioistuin vain tuomitsee säädetyn lain mukaan.

Oikeastaan kaikki ovat tavallaan oikeassa. KKO:n presidentillä on oikeus keskustella myös lainsäädännön periaatteista, mutta ei ole häneltä ihan korrektia arvostella perustuslakivaliokuntaa huonosta ja laiskasta paneutumisesta asiaan. Perustuslakivaliokunta kun kuitenkin on ylin perustuslakia tulkitseva instanssi ja tuomarin on tuomitessaan pysyttävä samoilla linjoilla sen kanssa. Lainsäädännön tarpeista pitää tuomarilla kuitenkin olla oikeus keskustella.

Ymmärrän täysin perustuslakivaliokunnan ottaman kannan. Jos laki sen sallisi, niin jokin kunta yksityistäisi varmasti koko oman pysäköinninvalvontansa ulkopuoliselle yritykselle. Valiokunnan linjaus estää juuri tämän julkisen vallan mahdollisen siirron viranomaisilta yksityisille. Omalla tontillaan saa jokainen kuitenkin periä maksua ja se on syytä myös maksaa. Maksuhaluttoman on oltava valmis viemän asia Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, jolloin nykylinjaus saattaa muuttua. Tai sitten ei muutu.

Kommentit
  1. 1

    Matti J sanoo

    Kemppinen käy blogissaan keskustelua myös oikeusoppinut J. Virolaisen kanssa (joka taitaa kiistassa olla Koskelon linjoilla) ja sanoo voivansa olla myös väärässä ja hämmästyy lopulta, että julkisen keskustelun jälkeen on J. V:n kanssa samaa mieltä jostakin (Ahtaat asuinsijat, palautteet); tämä ei tarkoita, että itselleni olisi tarkkaan selvinnyt miten tämä koskee minua, julkisilla kulkijaa.