Kataisen oikeusvaltio

Eilisessä palkansaajajärjestöjen vaalipaneelissa Jyrki Katainen tyrmäsi ehdottomasti vasemmistopuolueiden ja vihreiden ajaman ammattiliittojen kanneoikeuden. Tällainen oikeus antaisi liitoille mahdollisuuden käräjöidä palkoista ja työehdoista vaikkapa ulkomaalaisten työntekijöiden tai kenen tahansa työntekijän puolesta. Menettely olisi erinomainen keino hillitä harmaata taloutta, mutta Kataisen oikeusvaltioon ajatus ei sovi.

Tämä on meille oikeusvaltiokysymys. Jokaisella yksilöllä taytyy olla oikeus ajaa omaa asiaansa, emmekä halua, että joku toinen voi mennä hakemaan oikeutta toisen puolesta, perusteli Katainen ehdotonta kantaansa.

Kokoomuksen oikeuskäsityksen mukaan jokaisella yksilöllä ja vain hänellä itsellään on ehdoton oikeus käräjöidä vaikkapa kansainvälisen suuryrityksen lakimiesarmeijaa vastaan. Vain hänellä itsellään on oikeus nostaa kanne rikollisjärjestön pyörittämää yritystä vastaan, joka polkee työehtoja ja maksaa sellaista palkkaa kuin itse haluaa tai jättää sen kokonaan maksamatta.

Kataisen oikeusvaltiossa oikeutta saa se, jolla on varaa pitkittyneisiin oikeudenkäynteihin ja jonka talous kestää oikeusjutun mahdollisen häviämisen aiheuttamat kustannukset. Oikeutta saa se, joka uskaltaa haastaa harmaan talouden yrityksen, jonka gorillat voivat ilmestyä uhkailemaan väkivallalla oikeuksiena vaatijaa. Tämä on Kataisen käsitys oikeusvaltiosta, joka on taistelevinaan harmaata taloutta vastaan.

Onko kollektiivinen kanneoikeus sitten niin ennenkuulumaton ja kauhea asia? Ei ole, koska sellainen on jo toteutettu kuluttajansuoja-asioissa. Kuluttaja-asiamies voi ottaa ajaaksen ryhmäkanteen kaikkien kanteeseen mukaan ilmoittautuneiden puolesta. Tätä mahdollisuutta ei ole koskaan käytetty, mutta oikeusjärjestelmälle se ei ole mikään uusi asia.

Kyse on vain siitä, että kokoomus vastustaa ammattiliittojen toiminnan laajentamista verhoten oikean tarkoituksensa yksilön oman asiansa ajamisoikeuteen. Kokoomus on epäilemättä seurannut mielenkiinnolla USA:n Wisconsinin osavaltion lainsäädännön edistymistä. Siellä yksilön oikeus ajaa omia etujaan ihan yksin vietiin niin pitkälle, että ammattiyhdistys ei voi edes osallistua julkisen sektorin työehtoneuvotteluihin.

Tämäkö on tavoitteena myös meillä?

Kommentit