Pöljä kansa

Päivän Karjalaisen sarjakuvassa Lassi ja Leevi piti Lassi seuraavan monologin: Kun kasvan isoksi, en aio lukea sanomalehtiä enkä aio seurata vaikeita asioita enkä aio äänestää. Sitten voin valittaa, ettei hallitus edusta minua. Sitten kun kaikki menee poskelleen, voin valittaa, ettei systeemi toimi ja saan oikeutuksen sille, etten vastedeskään osallistu mihinkään. On paljon hauskempaa syyttää asioita kuin korjata niitä.

Toisaalla samassa lehdessä selostettiin Helsingin Sanomien Suomen Gallup Oy:llä teettämää tutkimusta, jonka mukaan äänioikeutetut tuntuvat noudattavan tarkalleen Lassin esimerkkiä ainakin tiedonhankinnan suhteen. Vain 31 % osasi luetella hallituspuolueet oikein. Kolmasosa suomalaisista ja saman verran SDP:n kannattajista luulee puolueen olevan hallituksessa. Perussuomalaisten luulee olevan hallituksessa 13 % suomalaisista, mutta peräti 20 % puolueen kannattajista. Erityisesti nuorilla tuntuu olevan vaikeuksia hahmottaa hallituspuolueiden ja opposition eroa. Alle 25-vuotiaista puolet luulee vihreiden olevan oppositiossa ja kolmasosa kuvittelee sekä SDP:n että perussuomalaisten olevan hallituspuolueita.

Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi vaalimainonta tuntuu koko ajan muuttuvan yhä yksinkertaisemmaksi iskulauseiden toistamiseksi. Eihän näin pöljälle kansalle kannata edes yrittää kertoa mitään järkiperäisiä tavoitteita, kun suurinta osaa ei koko asia tunnu kiinnostavan tippaakaan. Paljon paremmin uppoavat jatkuvasti toistetut hokemat ja iskulauseet kuin järkevät perustelut. Kansankiihottajien kannattaa vedota tällaisen kansan tunteisiin ja ennakkoluuloihin. Jo Hitler kirjoitti teoksessaan Mein Kampf, että mitä yksinkertaisempi hölynpöly, sen voimakkaampi vaikutus sillä on alhaisiin vaistoihin.

Näin huonosti politiikan perusasioista selvillä olevat siis valitsevat eduskunnan. Ilmoitan jo etukäteen, että en ihmettele vaalitulosta yhtään, olipa se ihan millainen tahansa. Demokratiassa äänestäjät päättävät ja on puolueiden oma häpeä, että ne eivät ole saaneet sanomaansa paremmin yleiseen tietouteen. Ei riitä, että kerran neljässä vuodessa tarjotaan hernekeittoa ja luvataan kaikkea kivaa. Myös vaalien välillä pitäisi satsata muuhunkin kuin keskinäiseen politikointiin.

Vai onko sittenkin niin, että ihmisiä ei vain kiinnosta? Noudatetaanko mieluummin tuota Lassin ohjetta, jonka mukaan tietoa ei viitsitä hankkia ja sitten on mukava valittaa, kun kaikki menee poskelleen?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kyllähän tuollaisesta uutisesta aika epätoivoiseksi tulee. Kansa muodostuu monesta kansasta, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Joillekin vaalit on vain yksi sirkuspäivä, jolloin vitsinä käydään äänestämässä vaikka persuja. Mutta kun tämän vitsin pitäisi naurattaa neljä vuotta, niin – eipä naurata yhtään.

  2. 2

    sanoo

    Minusta on paljon hauskempaa yrittää saada asioihin muutosta, siksi olenkin ehdolla vaaleissa.

    Jos se ei onnistu, enkä pääse läpi, niin sitten voin ainakin valittaa, että yritin, muuten onnistunut.

  3. 3

    Vexi L. sanoo

    Nyt minäkin ymmärrän, miksi Jyrki Katainen FB sivullaan toistaa yksinkertaisia lauseita, missä ei ole mitään konkreettista sisältöä.

    Toinen lause Kataiselta mene suurinpiirtein.
    ”Kohtuus on sitä, että on tunne kaikilla on samat säännöt, kukaan ei vedä välistä.”

    Olisiko Katainen huonosti seurannut lähiaikojen poliittisia tapahtumin? Vai sittenkin ”Ei mitään väärää ole tapahtunut” populismia?