Huteralla pohjalla

Sanomalehti Karjalainen kirjoitti tänään, että Rääkkylän kunnan suunnittelema sosiaali- ja terveystoimen yksityistäminen on nyt varmistunut, kun tarvittavat viranomaisluvat on saatu. Tarkempi lukeminen osoittaa, että sekä yksityistäminen että toimituksen kyky ymmärtää viranomaisten päätöksiä ovat yhtä huteralla pohjalla.

Nyt kunnat ovat päässeet sopimukseen siitä, että maanantaiaamuna terveyskeskuksen ovella ei synny tappelua siitä, hoitavatko potilaita liikelaitos Hellin vai yksityisen palveluntuottajan työntekijät. Rääkkylä saa ainakin toistaiseksi ostaa yksityisfirmalta nämä palvelut. Sosiaalitoimen lopullinen yksityistäminen sen sijaan on vielä monen mutkan takana.

Hallinto-oikeus päätti pikaratkaisuna, että kunnan yksityistämispäätökselle ei aseteta valittajien vaatimaa täytäntöönpanokieltoa. Vastoin toimittajien luuloa tämä päätös ei ratkaissut asiaa lopullisesti, vaan on vain eräänlainen aikalisä. Palvelutuotannon toimivuus varmistetaan sallimalla päätöksen täytäntöönpano toistaiseksi. Yksityistämisen lainmukaisuus tullaan ratkaisemaan vielä erikseen annettavalla päätöksellä.

Myös Valvira on joutunut antamaan asiassa nopean tilapäisratkaisun ihan samasta kiireestä johtuen. Senkään päätös ei ole lopullinen, vaikka näin halutaan uskoa. Suomennettuna päätös kuuluu suunnilleen, että tehkää nyt toistaiseksi näin, mutta varautukaa tulevaan lopulliseen päätökseen tältä pohjalta:

Kunta ei voi yksityistää sellaista toimintaa, johon sisältyy julkisen vallan käyttöä. Sosiaalitoimen julkisen vallan käyttäjä ei voi olla sekä virkasuhteessa kuntaan että työsuhteessa yksityiseen palveluntuottajaan, koska hänen päätöksensä vaikuttavat yksityisen yrityksen etuihin. Kahdella tuolilla istuja on siis päätöksenteossa esteellinen. Tämän takia kunnassa on oltava vain virkasuhteessa kuntaan olevia päätöksentekijöitä.

Valvira korostaa tilapäispäätöksessään, että tällä päätöksellä ei oteta kantaa siihen, ovatko palvelut riittäviä ja lainsäädännön vaatimukset täyttäviä. Se asia ratkaistaan vasta sitten, kun yksityinen yritys saa toimitettua edes lupahakemukset Valviraan. Jo tässä vaiheessa Valvira huomauttaa, että kunnan omat selvitykset ovat puutteelliset ja ristiriitaiset. Lisäksi on selvää, että Paras-lain väestöpohjavaatimus ei täyty.

Yksityistämisen puolestapuhujat ovat antaneet ymmärtää, että kaikki on kunnossa ja viranomaisluvat ja oikeuden päätökset on saatu.Totuus kuitenkin on, että nyt on annettu hyvin epäilevä lupa aloittaa toiminta, jonka lainmukaisuus tullaan tutkimaan suurennuslasilla.

Käytöstavat

Jos ihminen ei hallitse yleisesti noudatettavia käytöstapoja, niin joukossa huomiota saadessaan hän useimmiten hämmentyy, ujostelee ja vetäytyy syrjään. Toinen, hiukan harvinaisempi käyttäytymismalli on uhmamielinen tapojen puuttumisen korostaminen ja sen nimeäminen suoraselkäisyydeksi. Perussuomalaisten tuore kansanedustaja Teuvo Hakkarainen näyttää edustavan tätä jälkimmäistä ihmistyyppiä. Hän on jo joutunut puolueensa puheenjohtajan puhutteluun esittämistään julkisista kannanotoista.

Ei maailma yhden kansanedustajan huonosti harkittuun käytökseen kaadu ja mies on varmasti oppimiskykyinen. Sitten vasta on syytä huolestua, jos huono käytös jostain syystä hyväksytään salonkikelpoiseksi ja sitä jopa ihaillaan. Vanha tarina ”Karoliinin korvapuusti” on tästä oivallinen esimerkki. Sitä luettiin kansakoulussa vuosikymmeniä ja minuakin se huvitti ja innosti joskus pienenä. Siinähän hoviin saapunut karski suomalainen karoliinisoturi näyttää puuteroiduille hoviherroille, mitä on oikea suomalaisen miehen kursailematon käytös. Oli kuitenkin itsestään selvää, että ihaillen tarinaa lukenut opettaja ei sietänyt luokkahuoneessaan mitään vastaavia metsäläistapoja.

Karoliinin korvapuusti on siis monille tuttu kertomus, jonka lukemisesta koulussa Väinö Linna kertoi teoksessaan Täällä pohjantähden alla. Linna kuvasi toisenkin esimerkin huonojen tapojen ihailusta hyvän asian nimissä. Kylään saapui lapaualaisaikoina salaperäinen pohjalaismies, jota huhuttiin Kosolan lähetiksi. Mieheltä ostettiin savisia kukkopillejä ja häntä kestittiin pitopöydissä, joissa hän käytti ruokailuvälineenä omaa puukkoaan. Oman pitäjän rahvaan käytöstapojen puutetta halveksiva herrasväki piti tätä tavattoman isänmaallisena ja jäyhän miehekkäänä käytöksenä.

Huono käytös on pelkästään huonoa käytöstä, eikä se muuksi muutu millään verukkeella. Ihan tavallisten käyttäytymis- ja puhesääntöjen oppiminen ei ole kenellekään ylivoimaista eikä siinä päästä kruunu karise. Kaikilla on mukavampi olla, kun pelataan edes väljästi yhteisillä käyttäytymissäännöillä.

Ihan yhtä lailla käytöstapojen puutetta osoittaa varsinkin sosiaalisen median revittely Hakkaraisen toiminnasta. Ei kuulu hyviin tapoihin osoitella sormella, ivata ja perustaa viharyhmiä. Kuten Raid-kirjojen komisario Jansson kysäisi: Onko typeryys teille tekosyy olla ajattelematta?

Myötäsukaan

Valtiopäivien avajaisissa presidentti Tarja Halonen puhui köyhistä, syrjäytyneistä ja eriarvoistuneesta yhteiskunnasta. Väliaikainen puhemies Ben Zyskowicz vastasi moittimalla suuryritysten johtajien tolkuttomia palkkoja ja optiojärjestelyjä, jotka ovat karanneet kauas arkijärjen ulottumattomiin. Äkkiä ajatellen luulisi, että he puhuivat samasta asiasta. Eivät he kuitenkaan puhuneet.

Siinä missä Halonen puhui kansan kahtiajakautumisesta, puhui Zyskowicz jo valmiiksi hyvin pärjäävien eriarvoistumisesta. Zyskowiczin kannalta aihe on turvallinen, koska eduskunta ei mahda yhtään mitään kansainvälisten suuryritysten palkkakäytännöille. Suomalaisten eriarvoisuuteen eduskunta voisi vaikuttaa ihan omilla päätöksillään, mutta kokoomus yleensä ja Zyskowicz erityisesti eivät koskaan ole kunnostautuneet köyhimpien aseman parantamisella. Sieltä päin on  yleensä tarjottu keppiä, ei porkkanaa. Pieni toive siitä, että myös vähosaisimmat tuntisivat olevansa samassa veneessä ei viime vuosien toiminnan valossa kuulosta kovin vakuuttavalta.

Väkisin tulee mieleen, että tarkoitus oli silittää myötäsukaan vaalien muita menestyjiä eli perussuomalaisia ja sosialidemokraatteja. Hallitusneuvottelut ovat käynnissä ja yhteinen ohjelma on saatava aikaan. Molemmilla todennäköisillä hallituskumppaneilla huono-osaisten aseman parantaminen oli näkyvästi esillä vaaleissa.

Vaikka Zyskowiczin puhe epäilemättä oli poikkeuksellisen voimakas, en oikein vakuuttunut. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu, teot tulevat näyttämään todellisen karvan.

Ihan oma vika

Rääkkylän kunta päätti joulukuussa erota kuntien yhteisestä sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavasta Helli-liikelaitoksesta ja ulkoistaa nämä palvelut yksityiselle yritykselle. Toukokuun alussa samoihin kunnan omistamiin tiloihin on tulossa töihin sekä Hellin että Attendo Medonen työntekijöitä, koska molemmat katsovat olevansa ainoa oikea toimija.

Kunnanjohtaja Yrjö Erosen mukaan koko sotku on kaikkien muiden paitsi kunnan oma vika. Naapurikunnat ovat valituksillaan vaikeuttaneet Rääkkylän irtautumista yhteistoiminta-alueesta ja Valvira on etukäteen vaatinut tarkkaa selvitystä sosiaalitoimen yksityistämisestä. Sitä kun ei yksikään kunta ole aikaisemmin keksinyt kokeilla.

Sanomalehti Karjalaisen haastettelussa kunnanjohtaja ryöpyttää Valviraa selvitysten vaatimisesta. ”Eihän Valviran tehtävä olisi ottaa kantaa siihen, miten kunnassa palvelut organisoidaan, vaan että ne tuotetaan laillisesti”, Eronen moittii.

Kunnanjohtaja sotkee laillisuusvalvonnan ja tarkoituksenmukaisuusvalvonnan toisiinsa. Valviran selvitysvaatimuksen taustalla on nimenomaan epäilys sosiaalitoimen yksityistämisen laillisuudesta, ei sen tarkoituksenmukaisuudesta tai järkevyydestä. On ihan varmaa, että Valviran puolesta kunta saa tuottaa palvelunsa ihan kuinka järjettömällä tavalla tahansa, kunhan se tapa on laillinen.

Eräs vanha kunnallisneuvos sanoi kerran, että kunnalla on oikeus tehdä hölmöjä päätöksiä, kunhan ne ovat laillisesti syntyneitä ja muutenkin mahtuvat lain raameihin. Kunnanjohtajan asemassa olevan virkamiehen on pakko ymmärtää tämä perusasia.

Sosiaalitoimi on suurilta osin julkisen vallan käyttöä ja julkista valtaa saa perustuslain mukaan käyttää vain viranomainen. Jos viranomaisvaltaa siirretään muille kuin viranomaisille, on asiasta säädettävä perustuslainsäätämisjärjestyksessä annettavalla lailla. Siinä koko ongelma on kaikessa lyhykäisyydessään.

Kunnanjohtajan puheissa onkin nyt selittelyn makua, kun tilanne muuttui yllättävän hankalaksi. Kun  itse tekee ja teettää päättäjillä näin ikävän virheen, on vähän pakko syytellä muita. Aika monet tulevat uskomaan syytökset oikeiksi.

Oikealla asialla

Arkkipiispa Kari Mäkinen on perustanut työryhmän, jonka pyrkimyksenä on lobata hallitusohjelmaan toimenpiteitä köyhyyden poistamiseksi. Tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti perusturvalla elävien, pitkäaikaistyöttömien sekä nuorten syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien asemaan. Kirkko on huomannut leipäjonot, joita poliitikot eivä ole suostuneet näkemään.

On kunniaksi kirkolle ja suureksi häpeäksi poliitikoille, että arkkipiispan on kiinnitettävä asiaan huomiota. Ei kenellekään voi olla uusi asia, että Suomessa on oikeasti köyhiä. Tilastollisia köyhiä alkaa olla jo viidesosa kansasta, mutta näiden kaikkein köyhimpien määrää ei tiedä kukaan. Kirkon diakoniatyössä tilanteen paheneminen on varmasti nähty, samoin kuin kaikissa vapaaehtoisjärjestöissä.

Vaalikampanjan aikana köyhyyden poistaminen ei ollut pääasiana yhdenkään puolueen ohjelmassa. Koko vaalitaistelu keskittyi sellaisiin asioihin, joista leipäjonossa seisova ei suuremmin kiinnostunut. Kaikki kyllä mainitsivat ohimennen sivulauseessa eri sanoin jotain köyhyydestä. Yleiskuvaksi jäi, että kukaan ei köyhyyttä kannattanut, mutta kovin moni ei aikonut sen poistamiseksi hirveästi tehdä. Ehkä ehdokkailla ja puolueilla oli mielessään Jeesuksen maininta köyhistä, jotka tulevat aina olemaan keskuudessamme.

Kirkko on arkkipiispan johdolla palaamassa tässä asiassa kiitettävällä tavalla juurilleen. Köyhäinhoito on kautta historian kuulunut keskeisesti juuri kirkolle, mutta jo 1800-luvun puolivälissä nämä tehtävät siirrettiin kunnille. Koko nykyinen kuntalaitos sai alkunsa köyhäinhoidosta.

Nyt hyvinvointiyhteiskunta näyttää rappeutuneen niin kelvottomaan kuntoon, että kirkon on taas tartuttava aiheeseen. Nykyisellä organisaatiollaan se ei voi tehtäviä hoitaa, mutta kristillistä lähimmäisenrakkautta se voi yrittää takoa päättäjien kalloon. Ehkä hallitusohjelmaan otetaan jotain ylimalkaisia työllisyyden parantamistavoitteita ja muuta sopivan neutraalia, josta ei mitenkään voi joutua tilille.

Aionakin tällä hetkellä näyttää siltä, että uuden eduskunnan toiminta alkaa ihan perinteiseen tapaan riitelyllä vallasta. Kun tunkion kukot on saatu selvitettyä on aika laatia hallitusohjelma. Ehkä siinä vaiheessa joku muistaa, että taisihan se arkkipiispakin jotain sanoa, mutta mikähän sen asia oikein oli.