Koventamisperuste

Huomenna rangaistuksen koventamista säätelevä Rikoslain 6 luvun 5 §:n 4 -kohta näyttää hiukan erilaiselta kuin tänään. Lainkohta ei koske mitään tiettyä rikosta, vaan sitä käytetään mitattaessa rangaistusta mistä tahansa rikoksesta, vaikkapa pahoinpitelystä. Jos tämä pykälä tulee sovellettavaksi, niin silloin rangaistus on ankarampi kuin se muuten olisi samasta teosta.

Tällä jutulla ei ole mitään tekemistä huomenna voimaan tulevien muiden lakimuutosten kanssa. Esimerkiksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olen kirjoittanut täällä: sana-on-melko-vapaa

Tänään tuo RL 6:5.4-kohta kuuluu näin: Rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella.

Muistan opiskeluajoilta hieman epäkorrektin, mutta erittäin selvän muistisäännön. Jos lyö etniseen vähemmistöön kuuluvaa sen takia, että hän on paska jätkä, niin tätä lainkohtaa ei sovelleta. Jos lyö samaa henkilöä sen takia, että tämä on paska jätkä koska kuuluu siihen etniseen vähemmistöön, niin koventamisperuste on olemassa.

Huomenna lainkohta kuuluu näin: Rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.

Ainoa varsinainen muutos on, että vanhan lain käsitettä ”muu sellainen kansanryhmä” on täsmennetty koskemaan nimenomaan myös ihonväriä, syntyperää, uskontoa, vakaumusta, seksuaalista suuntautumista ja vammaisuutta. Tähän asti on jouduttu tulkitsemaan lakia koskemaan myös näitä vähemmistöjä, mutta enää ei tarvitse. Jo nyt käytetty tulkinta on vain kirjoitettu selvästi esille.

Sana ”vaikutin” tarkoittaa yksinkertaisesti teon motiivia ihan kuten entisen lain sana ”perusteella”. Vaikka lukisin näitä lainkohtia kuinka monta kertaa, niin en löydä muuta oleellista eroa kuin täsmällisemmän määrittelyn, joka vastaa hyvin nykyaikaa. Joku tietenkin näkee tässäkin enemmistön sortamista, mutta hän ei luultavasti ole ollut tietoinen vanhankaan lain sisällöstä.

Se vanha epäkorrekti muistisääntöni pätee siis edelleen.

Yksityistetty edunvalvonta

Hallinnon organisaatiomuutokset tapahtuvat niin nopeasti, että asioita tavallisesti seuraavallakin on vaikeuksia pysyä niiden perässä. Yhteistä muutoksille näyttää olevan, että ne ennen pitkää johtavat toiminnan yksityistämiseen. Nyt Itä-Suomen oikeusapupiiri on etsimässä yksityistä toimijaa hoitamaan noin 140 juukalaisen asiakkaan edunvalvontaa.

Edunvalvonta on sitä, mitä ennen kutsuttiin holhoukseksi. Jos ihminen syystä tai toisesta on tullut kyvyttömäksi hoitamaan omia asioitaan, voi maistraatti määrätä hänelle edunvalvojan. Maistraatin määräämänä edunvalvojana voi olla myös yksityishenkilö, joka useimmiten on lähisukulainen. Jos tällaista tehtävään halukasta ja kykenevää henkilöä ei ole, niin silloin määrätään yleinen edunvalvoja.

Vuoden 2008 loppuun asti yleinen edunvalvoja oli kunnallinen viranhaltija, mutta nykyisin hän on osa yleistä oikeusaputoimistoa. Oikeusapu on ollut jo toistakymmentä vuotta valtion toimintaa. Yhä vieläkin kuulee puhuttavan kunnallisesta oikeusavusta, mutta tämä ymmärrettävä erehdys johtuu historiallisista syistä.

Vuoden 2009 alusta lukien myös Juuan yleinen edunvalvoja siirtyi oikeusaputoimiston leipiin. Juuka kuuluu Itä-Suomen oikeusapupiiriin, jonka pääpaikka on Joensuussa. Kauan tehtävässä toiminut pätevä ja kokenut henkilö taisi samassa rytäkässä saada tarpeekseen ja muutti pois paikkakunnalta. Oikeusaputoimisto on joutunut hoitamaan myös edunvalvontaa 90 kilometrin päästä ja ymmärrettävästi olosuhteiden ja asiakkaiden tuntemus katosivat viranhaltijan mukana.

Tästä on selvitty ja olisi selvitty jatkossakin, mutta nyt kuvioihin tuli mukaan valtion säästöohjelma. Oikeusministeri Tuija Braxilta tuli määräys, joka mukaan oikeusavusta on vähennettävä 55 henkilötyövuotta vuoteen 2015 mennessä. Oikeusapupiiri päätyi pudottamaan Juuan työlistoiltaan, koska paikkakunnalla ei ole muutenkaan omaa henkilökuntaa.

Tässä nähdään sama kehitys kuin kuntien yhdistämisessä. Syrjäkylät jäävät velipuolen asemaan, kun kehitetään keskustaajamien palvelutarjontaa.

Nyt Joensuun oikeusaputoimisto hakee Juukaan sopivaa yrittäjää hoitamaan koko edunvalvonnan. Kokemukset muualta ovat osoittaneet, että ostopalveluihin siirtyminen tulee kalliimmaksi kuin toiminnan hoitaminen itse. Rahat menevät kuitenkin eri menokohdalta, joten säästöohjelma tulee toteutumaan mukavasti.

Tämä on vielä tyhmempää touhua kuin hölmöläisten peiton jatkaminen, koska heillä sentään peitto pysyi saman mittaisena. Tässä peitosta katoaa joka jatkamiskerralla iso viipale.

Toimintaa tarjotaan myös takaisin kunnan hoidettavaksi ostopalveluna. Tälle en usko kunnan päättäjien lämpenevän, koska se vaatisi koko toiminnan organisoimista uudelleen. Palattaisiin siis takaisin vuoden 2008 tilanteeseen sillä erolla, että nyt kunnalta puuttuu osaaminen.

Pitäisiköhän ajatella niitä asiakkaitakin? Näköjään ei tarvitse. Hehän eivät kykene huolehtimaan edes omista asioistaan, joten ei heille kuulu edunvalvonnan järjestäminen. Nykyaika kyllä pystyy tekemään bisnestä vajaavaltaisillakin.

Innovatiivisuutta

Nykyisin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa työskentelevä kansakoulukaverini kertoi olevansa mukana Innokylä-hankkeessa ja pyysi minuakin tutustumaan aiheeseen. Innokylä esittelee itsensä sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja kehittäjien yhteiseksi innovaatioyhteisöksi, joka tarjoaa työvälineitä ja foorumeita käytäntöjen kehittämiseen, käyttöönottoon ja vuorovaikutukseen. Kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen osoitteessa www.innokyla.fi

Olen ajoittain lueskellut Innokylän sivuja ja blogeja, mutta en saa hankkeen juonesta oikein kiinni. Väkisin tulee mieleen, että kyseessä on sosiaali- ja terveysalan suunnittelijoiden, tutkijoiden ja johtajien puuhamaa, jolla ei ole oikein konkreettisia yhtymäkohtia todellisuuteen. Kirjoitukset ovat joko tyypillistä suunnittelukieltä tai sitten mukavaa puhetta yhteisöllisyydestä, ideoinnista ja yhteistyöstä. Saatan tietenkin olla arviossani liian hätäinen, mutta mielestäni Innokylä ei tiedä niistä käytännön innovaatioista mitään.

Todellisuudessa kunnat ovat erittäin innovatiivisia sosiaalityössään, mutta kekseliäisyys on suuntautunut asiakasta vastaan. Eilen uutisoitiin, että monet kunnat vähentävät koululaisen parinkin viikon kesätyöstä saaman palkan koko perheen toimeentulotuesta. Tätä voi jo sanoa innovatiiviseksi työvälineeksi sosiaalityön käytännön kehittämisessä.

Poliittisissa puheissa, suunnittelukokouksissa ja virkamiesvetoisissa yhteisöhankkeissa puhutaan kauniisti kannustavasta sosiaalityöstä. Käytännössä kunnat toimivat raadollisesti pelkästään taloudellisista lähtökohdista. Jos laki antaa mahdollisuuden nipistää kustannuksista, niin sitä mahdollisuutta käytetään epäröimättä. Kauniita puheita ei kentällä kuunnella ja kannustus saa väistyä tulolaskelmien tieltä.

Ei muuten ole ollenkaan varmaa, että tämä kuntien käytäntö on täysin laillista. Laki velvoittaa vanhemmat elättämään lapsensa parhaan kykynsä mukaan, mutta lapsilla ei ole vanhempiensa elättämisvelvollisuutta. Toivottavasti joku tällaisen päätöksen saanut vie asian hallinto-oikeuden ja mahdollisesti jopa KHO:n tutkittavaksi.

Kansakoulukaverini pyysi minua kirjoittamaan blogin tuonne Innokylän sivulle. Tämä juttu tuskin on toivotun kaltainen, joten ihan kohteliaisuudesta en julkaise tätä siellä.

Missään tapauksessa en vastusta Innokylää enkä muitakaan kehittämisfoorumeita. Lupaan jatkaa hankkeen seuraamista puolueettomana, mutta toivoen kuitenkin vähän enemmän käytännön otetta asioihin.