Suuri puhallus

Kaikki puhuvat Portugalin tukipaketista, mutta harvempi puhuu siitä, mitä IMF:n, EU:n ja Portugalin hallituksen hyväksymä sopimus tarkoittaa Portugalin kansalle. Sopimus osoittaa, että meneillään on niin puhdasoppinen uusliberalistinen vallankaappaus, ettei sellaista ole nähty Etelä-Amerikan sotilasdiktatuurien jälkeen. Julkinen sektori ajetaan alas, julkinen omaisuus yksityistetään, työlainsäädäntö puretaan ja sosiaali- ja terveyspalvelut karsitaan minimiin samalla kun verotusta kiristetään. Näin se tapahtuu:

Työlainsäädäntö: Irtisanomisaikaa lyhennetään ja irtisanomisperusteita muutetaan löyhemmiksi. Työttömyysturvaa leikataan ja sen maksuaikaa lyhennetään. Työaikoja pidennetään, ylityökorvauksia leikataan, minimipalkka jäädytetään ja reaalipalkkoja alennetaan yleisesti. Tämä onnistuu rajoittamalla ay-liikkeen kollektiivista sopimusoikeutta.

Verot: Arvonlisäveroa ja muuta välillistä verotusta kiristetään ja tavallisten kansalaisten terveyskulujen vähennyksiä leikataan. Kiinteistöveroja ja energian hintaa nostetaan.

Leikkaukset: Sosiaalimenoja leikataan kautta linjan ja terveyspalvelujen maksuja nostetaan. Terveys-, koulutus- ja muiden kuntapalvelujen rahoitusta leikataan. Peruspalveluja karsitaan ja keskitetään ja lukuisia kuntia lakkautetaan. Julkisen sektorin palkat jäädytetään kolmeksi vuodeksi ja kymmeniä tuhansia työpaikkoja lopetetaan.

Yksityistäminen: Valtionyhtiöt yksityistetään, mukaan lukien energia-, rautatie- ja lentoyhtiöt. Luovutaan periaatteesta, jonka mukaan valtiolla tulee olla merkittävä rooli strategisilla aloilla, kuten teleyhtiöissä. Kunnalliset liikelaitokset yksityistetään ja valtion omaisuutta myydään niin paljon kuin saadaan kaupaksi.

Tämä ei ole pelottelua, vaan näin on jo sovittu tapahtuvan muutaman vuoden sisällä. Kaikki sujuu ihan Milton Friedmanin uuusliberalistisen opin perusteesien mukaan. Markkinat vapautetaan täydellisesti, julkinen omaisuus yksityistetään ja sosiaalimenoja leikataan. Lopullisena tavoitteena on valtion kutistaminen yövartijavaltioksi, joka huolehtii vain sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Sitten nekin siirretään markkinoiden hoidettaviksi.

Myös muutosten kiireen perustelut löytyvät samoista oppikirjoista. Uusliberalistisen opin mukaan kriisi avaa mahdollisuuksien ikkunan ja silloin on toimittava häikäilemättä. Nyt se ikkuna on auki.

Tuo sovittujen toimenpiteiden lista näyttää muuten merkillisen tutulta. Aivan niin, tuota samaa on meillä tehty jo viimeiset kaksikymmentä vuotta. Meillä vain se mahdollisuuksien ikkuna ei ole ollut niin selällään, että sieltä olisi voinut rynnätä tällaisella vauhdilla sisään. Meillä edetään lyhyin askelin, hitaasti hivuttamalla.

Kommentit
  1. 1

    Timo Brander sanoo

    Meidän, siis Suomen askeleet ovat tällä hetkellä vielä aika avoinna. Olemme kyllä edenneet kuvaamaasi suuntaan, mutta nyt meillä on uusi tilanne ja ikkuna repsottaa aika pahasti apposen avoinna. Kyllähän nuo kolme suurta itämaan tietäjää kokoomus, sosialidemokraatit ja perustuslailliset kovin puhuivat ja puhuvat hyvinvointipalveluiden säilyttämisestä, mutta käytäntö on osoittanut etenkin kokoomuksen ja SDP:n osalta hyvinvoinnin merkitsevän aivan erilaista yhteiskuntaa kuin ennen.

  2. 2

    Jukka Liipola sanoo

    Portugal kuuluu niihin devalvaatiovetoisiin maihin, joihin Suomikin kuului ennen EMU:un liittymistä.
    Nyt olisi mietittävä olisiko mahdollista toteuttaa rahaliikenteessä ”digitaalidevalvaatio” siten, että Portugalista ulospäin maksettaessa 10€ vastaisi yhdeksää ja vastaavasti sinnepäin siirrettäessä kymppi maksaisi yhdeksän euroa. Vientiteollisuus hyötyisi kuten vanhanaikaisestakin devalvaatiosta. Tuskin rahakassimiehiin turvauduttaisi siinämäärin, että toimenpiteen edut mitätöityisivät.
    Valtaosa rahaliikenteestä tapahtuu bitteinä digitaaliavaruudessa, joten vaikutus saattaisi olla ihan entisen tehoinen.

  3. 3

    Viljo Kärkkäinen sanoo

    On helppo sanoa, että työehtoja ja sosiaaliturvaa heikennetään, jos ei kerrota lähtötasoa. Onko portugalilaisten työehdot ja asosiaaliturva kuten Kreikassa, eli toiselta pleneetalta?
    Ainakin tuntuu, että tuottavuus ja tehokkuus on jostain 50 -luvulta.

  4. 4

    Timo Isosaari sanoo

    Ikävän realistinen kuva siitä, mitä tulee tapahtumaan Portugalissa.

    Siitä voi vetää yhtäläisyysmerkit Suomeen, kävi tukipaketin kanssa oikeastaan miten tahansa. Jos tukipaketti valitaan, ajaudutaan velkaantumisen kasvuun tai veronkorotuksiin, jotka leikkaavat ostovoimaa. Yhdistettynä kiihtyneeseen inflaatioon ostovoiman leikkaus on nopea ja tuhoisa sekä yksityiselle että julkiselle sektorille.

    Ilman tukipakettia rahoitusmarkkinat järjestelevät luottoja uusiksi sen mitä pystyvät, mutta seurukset eivät paljoa muutu. Lama tulee sisään vain toisesta ovesta hiukan voimakkaammin. Vahva euro on samassa tilanteessa kuin vahva markka 90-luvulla. Vastaavat kuplat löytyy melkein kaikista OECD-maista, joten luultavasti jo ensi vuonna länsimainen talousjärjestelmä ajautuu historiansa syvimpään kriisiin. USA olisi jo sortunut ilman massiivista elvytystä. Sotaretket ovat viimeinen yritys taata talouskasvun vaatima halpa energia. Keskiluokkaa valuu köyhälistöön kiihtyvällä vauhdilla. Mahtaako kansakunta kestää?

    Tilanne olisi mukavampi kohdata Suomessakin, jos kassassa olisi rahaa. Nyt sitä ei ole ja jo parin miljardin luovuttaminen kansantaloudesta tekee kerrannaisineen kestämättömän loven. Suomen tie on valitettavasti Portugalin tie. Vaikka tuotannollinen tehokkuutemme on maailman huippua, sen osuus on vain reilut 10 % kansantuotteesta. Ei sillä joutilaita elätetä. Lisäksi EU-aikainen lainsäädäntö vähentää työn tuottavuutta ja heikentää kannattavuutta. Siksi meille ei synny uusia, kannattavia yrityksiä kuin tukitoimin.

    Perusturvallisuuden ja hyvinvoinnin riippuvuutta taloudesta olisi pitänyt vähentää aikoja sitten. Nyt ajaudumme siihen pakon edessä, eikä se tule olemaan helppoa, koska kehitys kulkee todella nopeasti väärään suuntaan. Töitä meillä kyllä olisi, mutta maksukykyiset ostajat ehtyvät.