Viran puolesta höpöttäjä

Päivän Karjalaisen haastattelussa Joensuun seudun TE-toimiston johtaja Jarmo Valtonen riemuitsee. Pohjois-Karjalassa on tänä vuonna vähemmän työttömiä kuin kertaakaan sitten vuoden 1990 ja työttömyys putoaa vielä lisää. Työttömyysastekin laskee alle 13 prosentin ensimmäisen kerran sitten vuoden 1991.

Tämä olisi hyvä uutinen, ellei Valtonen paljastuisi samassa jutussa viran puolesta höpöttäjäksi ja oman toimintansa perusteettomaksi kehujaksi. Työttömiä on nyt 9530, mutta tästä luvusta puuttuvat kuulemma työvoimakoulutuksessa olevat ja palkkatuella työllistetyt. Heitä on peräti 38 % työttömistä. Joku parempi laskija voi miettiä, kuinka paljon työttömiä on, jos nämä oikeasti työttömät mutta tilastoista siivotut lasketaan mukaan.

Tilastoista puuttuu paljon muitakin kuin näennäiskoulutuksessa ja palkkatuetussa työssä olevat. Niistä puuttuvat työelämävalmennettavat, kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat, työharjoittelijat ja kokonaan työmarkkinatuelta ja sitä myötä työttömyystilastoista pudotetut. Valtonen on kuitenkin sitä mieltä, että kaikki aktiviteetti on  parempaa kuin joutenolo kotona sohvalla.

Onpa tietenkin, mutta tuosta sohvalla makaamisen kieli- ja mielikuvasta voisi jo vähitellen luopua. Se on jotenkin halventava ja närää herättävä: siellä sitä vaan sohvalla maataan ja kaljarahat napsahtavat tilille automaattisesti.

Koska TE-toimiston johtaja pääsee lehdessä puhumaan noin kritiikittömästi, niin minä kirjoitan yhtä lailla ilman kritiikkiä oman näkemykseni tilastojen kaunistumisesta. Valtaosa kadonneista työttömistä löytyy jostain näistä ryhmistä:

1. Kuolleet.

2. Opiskelun tai työn takia muuttaneet.

3. Syystä tai toisesta eläköityneet.

4. Työharjoittelussa, työelämävalmennuksessa tai kuntouttavassa työssä ilmaistyötä tekevät.

5. Palkkatuettua työtä tekevät. Tässä on jotain järkeä, koska työstä maksetaan oikeaa palkkaa. Työtä tekevälle on ihan sama, kuka hänen palkkansa maksaa.

6. Erilaisilla kursseilla jatkuvasti ravaavat. Näihin kursseihin sisältyy nykyisin entistä enemmän työharjoittelua, joten kursseja järjestävät konsulttitoimistot saavat rahaa vähemmällä vaivalla.

7. Työmarkkinoiden ulkopuolella olevat. Tähän ryhmään joutuu silloin, jos erehtyy kieltäytymään turhista kursseista tai ilmaistyöstä. Tällaista ihmistä ei enää ole olemassakaan muualla kuin kunnan toimeentuloluukulla.

Työkseen tilastolukuja keinotekoisesti pienentävät viran puolesta höpöttäjät osaavat selitellä. Pakkohan heidän on, koska muuten he osoittautuisivat tarpeettomiksi ja joutuisivat omiin tilastoihinsa.