Rahastus toimii

Sosiaali- ja terveyspalvelut on Rääkkylässä saatu kutakuinkin organisoitua uudelleen ja kokonaiskuva alkaa hahmottua myös Attendo Medone Oy:lle, jolle sosiaali- ja terveystoimi on yksityistetty. Näin kertoi sanomalehti Karjalainen tänään luultavasti kesätoimittajan laatimassa jutussa. Epäilen kirjoittajaksi kokematonta kesätoimittajaa siksi, että juttu oli pelkkää Medonen aluejohtajan valtuustossa kertoman toistoa.

Rääkkylä yksityisti vuodenvaihteessa koko sosiaali- ja terveystoimensa Medone Oy:lle. Toimittajalta jäi kertomatta, että muutama päivä sitten Markkinaoikeus kumosi kunnan ilman kilpailutusta tekemän päätöksen ja kunta joutuu valmistelemaan koko asian uudelleen.

Aluejohtajan kertoman mukaan henkilökunta-asiat ovat kunnossa ja asiakaslaskutus on käynnissä. Tämän jälkimmäisen kohdan uskon varmasti olevan kunnossa. Tietysti yksityinen yritys rahakaukalolle päästyään järjestää sekä kunnan että yksityisasiakkaidensa laskutuksen kohdalleen ihan ensimmäiseksi.

Aluejohtaja oli kertonut valtuutetuille tilanteen toimialoittain. Kiinnostavaa on, että toimeentulotukiasiakkaita on kuulemma 80. Lastensuojeluilmoituksia on vireillä neljä ja tarveselvityksiä viisi. Päihdehuollon asiakkaita on ollut kaksi. Tästä päästäänkin asian ytimeen, joka on julkisen vallan käytön yksityistäminen.

Toimeentulotuki, lastensuojelu ja päihdehuolto ovat julkisen vallan käyttöä puhtaimmillaan. Julkisen vallan käyttöä voidaan siirtää yksityiselle vain lailla. Suomessa ei ole sellaista lakia, jonka nojalla sosiaalitoimi voitaisiin siirtää julkiselta viranomaiselta yksityiselle. Koko Rääkkylän touhu on tältä osin ihan tyhjän päällä. Markkinaoikeus otti päätöksellään kantaa vain kilpailutuksen puuttumiseen, ei yksityistämisen laillisuuteen. Sen tutkiminen kuuluu hallinto-oikeudelle, joka ei vielä ole antanut asiasta päätöstään.

Ihan lakia lukemattakin jokainen ymmärtää, että vaikkapa lasten huostaanotto kouraisee syvälle sen kohteeksi joutuneen perheen elämää. Rääkkylän päättäjät ovat katsoneet, että tämänkin homman voi yksityinen voittoa tavoitteleva firma hoitaa sivutöinään ja laskuttaa siitä kuntaa. Toimeentulotukea voivat myös myöntää tai olla myöntämättä ihan hyvin yksityisen yrityksen työntekijät. Mitäpä siitä, että kyseessä on virkatoimi, jossa on noudatettava ehdottomasti lakia.

Päättäjien osaamista kuvaa hyvin jutun maininta, jonka mukaan aluejohtajan selonteko ei herättänyt vilkasta keskustelua valtuustossa. Vain muutamia kysymyksiä esitettiin, nekin hampaiden oikomishoidosta ja esimiesvalintojen kriteereistä. Kuntapäättäjät siis nukkuvat autuasta hurskaan unta, josta herääminen saattaa olla kamalaa.

Veneen keikuttajia

Kunnalla on oikeus tehdä tyhmiäkin päätöksiä, kunhan ne eivät ole laittomia. Näin sanoi vuonna 1983 Maaningan silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Matti A. Mykkänen, kun valtuusto oli enemmistöllä päättämässä hänen vastustamaansa liikuntatalohanketta. Ajattelin silloin nuorena taloussihteerinä, että tuossapa taisi tulla muistamisen arvoinen viisaus.

Juuan kunta päätti viime vuoden toukokuussa ostaa eräältä yritykseltä kolme tilaa rakennuksineen tarkoituksenaan tehdä alueelle oma varikko juuri aiemmin myydyn tilalle. Päätöksestä valitti entinen kunnanjohtaja laillisuusperustein. Hänen näkemyksensä mukaan kauppahinta oli poikkeuksellisen korkea verrattuna tilojen rakennettavuuteen ja rakennusten kuntoon. Hän piti mahdollisena, että kunta on suosinut myyvää yritystä taloudellisesti vastoin EU:n säännöksiä.

Hallinto-oikeus oli samaa mieltä ja päätös kumottiin. Vetoaminen EU-säännöksiin oli ainakin minulle yllätys ja niin se epäilemättä oli päättäjillekin. Asian valmistelijoille sen ei pitäisi olla yllätys, koska heidän olisi pitänyt valmistelussaan ottaa huomioon tämäkin mahdollisuus.

Entistä kunnanjohtajaa pidetään hankalana miehenä. Myös muutamaa laillisuuden perään kyselevää luottamushenkilöä pidetään yhteisen veneen keikuttajina. Ajatus kulkee jotenkin niin, että kun kerran yhteisellä asialla ollaan ja hyviä päätöksiä tehdään, niin ei sen laillisuuden perään tarvitsisi niin hirveästi huudella.

Minun mielestäni pitää huudella. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, vaan kaikessa kunnan toiminnassa on ehdottomasti noudatettava lakia. Jos lipsutaan vähässä, niin kohta lipsutaan paljossakin. Jos valmistelijat eivät tunne lainsäädäntöä, on heidän otettava siitä selvää. Jos he eivät sitä osaa tehdä, on heidän kysyttävä neuvoa vaikka Kuntaliiton lakimiehiltä. Onneksi nykyinen valtuuston puheenjohtaja on samaa mieltä, joten parannusta saattaa olla odotettavissa. Vauhdittajina lienevät useat valituksiin kaatuneet päätökset ja tarkastuslautakunnan antamat moitteet.

Jonkinlaisena kiusallisena pörriäisenä minuakin näiden juttujeni takia pidetään. On jopa sanottu ihan suoraan, että mielipiteistäni saattaa minulle joskus olla vielä haittaa. Voihan asia niinkin olla, mutta noudatan jatkossakin tuota nuorena oppimaani viisautta. Tyhmien päätösten tekemiseen on täysi vapaus, mutta huomaamistani lainrikkomuksista kirjoitan varmasti.

Itsekkyyden aikaa

Uusi hallitus aloittaa välittömästi kuntien kuristamisen tarkoituksenaan pakkoliitokset. Kuntaliitosten järkevyydestä olen itsekin kahta eri mieltä, joten tulen palaamaan aiheeseen vielä monta kertaa. Sanotaan nyt tässä vaiheessa, että joskus se on järkevää ja joskus järjetöntä, sillä kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä. Vanha totuus on kuitenkin, että pakkonaittamalla kaksi köyhää ei saada aikaan yhtä rikasta, vaan vähän isompi köyhä.

Valtionosuuksia tullaan jatkossa leikkaamaan, mutta en nyt tällä kertaa puutu siihenkään. Kaikki kuitenkin tietävät, että kepillä köyhiä on aina kannustettu.

Pari päivää sitten uutisoitiin aikeista romuttaa verotulojen tasausjärjestelmä ja aloittaa touhu kiinteistöveroista. Verotulojen tasaushan toimii karkeasti sanoen siten, että valtio kerää kaikki kuntienkin verotulot. Erilaisilla laskentamalleilla parhaiten tuottavien kuntien veroista osa jaetaan kaikkein köyhimmille kunnille. Rikkaat avustavat köyhiä.

Tästä aiotaan luopua asteittain kiinteistöveroista alkaen. Tulevaisuudessa jokainen kunta pitää itse oman saaliinsa ja käyttää sen omiin tarkoituksiinsa. Niinpä jo valmiiksi hyvin toimeentulevat kunnat voivat parantaa palvelutuotantoaan ja köyhät joutuvat tinkimään vähästäkin.

Tämä sopii oikein hyvin nykyisin vallalla olevaan ajatteluun, jonka mukaan jokainen syö itse saaliinsa ja varjelee sitä äristen toisilta. Ahneus ja itsekkyys ovat ylimpiä hyveitä yksityishenkilöiden tulonjaossa, joten en yhtään ihmettele ajattelun leviämistä kuntatasolle. Ainahan rikkaat kunnat ovat murisseet joutumistaan avustamaan köyhiä, mutta nyt se avustaminen loppuu.

Tätä menettelyä voi puolustella, jos olettaa jonkun rikkaan kunnan olevat täysin omavarainen ja erillinen saareke, joka ei missään asioissa tarvitse yhteistyötä. Ja se tarkoittaa sitten ihan kaikkea yhteistyötä joukkoliikenteestä, terveydenhuollosta ja koulutusyhteistyöstä alkaen. Tämän mukaan Helsingin ja Vantaan rajalle pitäisi pystyttää muuri, etteivät köyhemmät vantaalaiset pääse kuluttamaan rikkaan Helsingin omilla verovaroillaan rakentamia katuja.

Eniten tästä kiinteistöveron uudistamisesta hyötyvät isot kaupungit. Pienet kunnat tulevat kuitenkin kostamaan kaupunkilaisille nostamalla kesämökkikiinteistöjen veroa. Mökinomistajien on ihan turha vaatia palveluja kiinteistöverojensa vastineeksi, koska kunta tietenkin käyttää rahansa miten parhaaksi katsoo. Itsekkyys nousee kunniaan kaikkialla.

Pakkoliitoksiinhan tässä on tarkoitus pyrkiä. Olen parikymmentä vuotta seurannut ministeriön virkamiesten suunnitelmia ns. Pielisen-Karjalan kuntien yhdistämisestä. Niiden mukaan Lieksa, Nurmes ja Juuka muodostavat luontevan maantieteellisen kokonaisuuden. Käytössä olevasta kuntakartasta on aina puuttunut Pielinen, joka halkaisee koko alueen estäen suorat liikenneyhteydet. Vaan mitäpä siitä, kuntakartan mukaan kaikki ovat rajanaapureita.