Kumpujen yöstä

Muutama päivä siten törmäsin taas kerran nettikeskusteluun, jossa vaadittiin kovasti suojeluskuntien perustamista. Koko juttu oli tuttua tarinaa kumpujen yöstä. Suurin osa keskustelijoista oli juuttunut myyttiseen sankarikäsitykseen koko kansan armeijasta ja pieni osa oli lukenut pelkästään sisällissodan voittajan kirjoittamaa historiaa. Objektiivista käsitystä ei ollut kenelläkään, puhumattakaan sodan hävinneen osapuolen näkemyksestä.

Eivät minua häiritse nämä historiasta tietämättömät nettihöpöttäjät, mutta saman ilmiön olen huomannut myös virallisissa perinneyhdistyksissä. Ne väittävät ihan kirkkain silmin, että organisaatio oli nykypäivän reserviläisyhdistyksiin sekä metsästys- ja urheiluseuroihin verrattava koko kansan maanpuolustusjärjestö. Siellä ei eroteltu eri yhteiskuntaluokkia.

Tämähän ei pidä paikkaansa. Suojeluskunnat olivat sodan voittajapuolen organisaatio, jolla oli selvä yhteiskunnallinen tehtävä. Väitteeni perustelen vanhalla ja pölyisellä Suojeluskunta-asetuksella, joka annettiin 2.8.1918. Sen 2 §:ssä säädettiin jäsenten kelpoisuudesta näin:

Jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet 17 vuotta.

Asetuksen 8 §:n mukaan aluepäälliköstä ja neljästä vuodeksi kerrallaan valitusta jäsenestä koostuva paikallisesikunta otti jäseniksi sellaisia henkilöitä, joilla oli 2 §:ssä säädetyt ominaisuudet. Käytännössä paikallisesikunnilla oli vapaa harkintavalta jäsenten hyväksymisessä. Niinpä koko maassa ei ennen helmikuuta 1940 ollut yhtään suojeluskunnan jäsentä, jolla olisi ollut sosialidemokrattisen puolueen jäsenkirja. Ammatiltaan työmiehiä oli paljonkin, mutta heidän isänmaallisuutensa oli tarkasti tutkittu.

HS-kulttuuriarkiston nettisivulla 15.2.2001 arvioidaan Kari Selénin kirjaa Sarkatakkien maa, Suojeluskunta ja yhteiskunta 1918-44 näin:

Suojeluskunnan jäsenyys oli vapaaehtoinen, mutta ovet suljettiin koko vasemmistolta. Järjestö vaali kansakuntaa jakavaa, diskriminoivaa luonnettaan talvisotaan asti, kunnes helmikuussa 1940 syntyi laiha sopu SDP:n kanssa. Silloin suojeluskuntiin liittyi tuhatkunta sosialidemokraattia.

Ja päästetään vielä ääneen todellinen asiantuntija. Suojeluskuntien paikallisesikunnissa aiemmin toiminut Valentin Soine oli Heinäveden nimismies 1931-35 ja tutki kunnallislautakunnan esimies Onni Happosen (SDP) murhaa. Pyynnöistä huolimatta hän liittyi paikalliseen suojeluskuntaan vain kannattajajäseksi. Syynä oli järjestön ilmiselvä osallisuus murhaan, vaikka esikunnan jäsenten syyllisyydestä ei koskaan saatu näyttöä. Hän kertoo Martti Issakaisen teoksessa Happosen tapaus jäsenyyden yleisistä edellytyksistä näin:

Suojeluskuntaan kuulumista pidettiin siihen aikaan aivan itsestäänselvänä velvollisuutena, ja siitä oltiin kovin ylpeitä. Vähänkään epäilyttävää miestä ei joukkoon hyväksytty. Sukulaisenkin osanotto vuoden 1918 kapinaan riitti estämään pääsyn siihen. Näin oli myös valtion palveukseen, esimerkiksi poliisitoimeen pääsyyn nähden. Kuuluminen vaikkapa vain Työväen Urheiluliittoon esti sen.

Suojeluskunnat ovat historiaa ja sinne ne kuuluvatkin. Järjestön koulutukselliset ansiot kävivät kiistatta ilmi sodissa, mutta koko kansaa se ei koskaan edustanut. Turha asiaa on muuksi väittää.

Annetaan puheenvuoro

Kultturimarxismin läpitunkemassa ilmapiirissä ei isänmaallisesti ajattelevilla äärioikeistolaisilla kuulemma ole mitään mahdollisuutta sanoa omaa mielipidettään. Tämä pakottaa turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. Minun mielstäni jokaisen on saatava tuoda esille oma mielipiteensä, joten julkaisen eiliseen blogiini facebookissa saamani kaksi kommenttia kokonaan. Jätän kommentoijan nimen pois, mutta muuten katson oikeudekseni julkaista kommentit lupaa kysymättä. Fb-profiilini nimittäin on kaikkien katsottavissa ja kommentoitavissa.

– Asun Oslossa, eikä Norjan kulttuurimarxilainen yhteiskunta hyväksy sanaakaan islam/maahanmuuttovastaist​a keskustelua. Breivikin kaltaiset ihmiset päätyvät käsittämättömiin tekoihin, koska heille ei sallita yhteiskunnallista vaikutusmahdollisuutta. Euroopassa hyväksytään kommunistiset puolueet, vaikka ne tähtäävät totalitariseen diktatuuriin. Meillä hyväksytään islam, vaikka sen agenda on väkivaltainen diktatuuri. Äärioikeisto on jo sanana demonisoitu, joten isänmaallisille ja eurooppalaisia arvoja kannattaville ihmisille ei jää mitään laillista tapaa tuoda ajatuksiaan julkiseen keskusteluun. Suomen Persut on uskomattoman hieno ilmiö eurooppalaisessa puoluekentässä, sillä niiden kautta saa sanoa ajatuksia kuten: ”ei eeuulle””, ”ei islamille”, ”yksilönvapaudet korporaation etujen edelle”  jne. Persut ovat ilmiönä täysin ainutlaatuinen Euroopassa ja muuten mediassa täysin dissattu ja tuomittu täällä Norjassa.

Sama henkilö jatkaa:

– Kun itse olin kansakoulussa, esim. isänmaallisuus oli kunnioitettu asia. Sitä opetettiin hyvänä arvona oppilaille. Kulttuurimarxilainen diktatuuri on sen jälkeen muovannut ajatuksemme siten, että jos joku olisi nykyisin niin tyhmä, että menisi sanomaan ääneen olevansa isänmaallinen, olisi laulukuoro saman tien sormet ojossa huutamassa hänelle: ”Sika! Natsi! Rasisti!” Tämä on sitä humanistista ”suvaitsevaisuutta”.

No niin, nyt on annettu puheenvuoro. Tässä toistuu taas kerran tämä salaperäinen kulttuurimarxismin käsite, jota kukaan ei ole suostunut minulle selittämään. Itse olen tulkinnut sen tarkoittavan ainakin sen käyttäjien mielestä jotain ällöttävää kukkahattuilua, yltiösuvaitsevuutta, mamujen hyysäämistä, sosialidemokratiaa, sananvapauden rajoittamista ja kommunismia. Minua oikeasti häiritsee se, että käytetään selittämättä jotain sanaa, joka kenties käyttäjälleen on selvä, mutta jota suurin osa ihmisistä ei tunne.

Kamalinta tuossa ensimmäisessä kommentissa on väite, että Breivikin kaltaisten ihmisten hirmuteot johtuvat yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Tästä ei ole kaukana johtopäätös kiristäjän logiikasta: Jos tehdään kuten minä vaadin, niin ketään ei ammuta. Vielä pahemmalta tuntuu ajatus, että uhrit jotenkin mutkan kautta ovat itse syyllisiä, kuuluivathan he inhottuihin sosialidemokraatteihin.

Ei tämä kommentti muutenkaan vaikuta ihan itse ajatellulta. Kyllä tässä puhuu Hommafoorumi ja sen taustalla oleva Halla-ahon ajattelu ihan sananvalintoja myöten. Nyt on löydetty näyttöä siitäkin, ettei edes Halla-aho itse ole omien ajatustensa kehittelijä. Hänen taustaltaan on löydetty euroopalainen Gates of Vienna -sivusto, joka taas taitaa perustua amerikkalaiseen oikeistokristilliseen hyvän ja pahan välisen lopullisen taistelun  hehkuttamiseen.

Monen mutkan takaa siis tulevat sanat yksittäisen ihmisen suuhun.

Tuo isänmaallisuuden ylistäminen minua aina tympii. Ei isänmaallisuudessa mitään vikaa ole; omankin isänmaallisuuteni on Suomen armeija noteerannut jo 70-luvulla reservin upseerin koulutuksen arvoiseksi. Siihen aikaan muuten asiasta sai oikeasti kuulla suomeksi sanottuna sellaista vittuilua, että sanat sika, natsi ja rasisti olisivat tuntuneet melkein kehuilta. Sotahullu vähä-älyinen lahtarikusipää lienee ollut sieltä lievimmästä päästä.

Pidän luonnostani isänmaallisuuden ulkoisia ilmenemismuotoja tympeinä ja vähän lapsellisina. Tunnen vastenmielisyyttä paraateja, marssimusiikkia, kunniamerkkejä ja muuta juhlavaa pönötystä kohtaan. Niinpä en edes viitsi sanoa, mitä ajattelen nykyisista tiettyjen piirien isänmaallisuuden ilmenemismuodoista, kuten leijonariipuksista ja -tatuoinneista. Kyllä minä nekin sallin, mutta isänmaallisuus ei ole ulkoisia muotoja, vaan se on sisäistetty ajattelutapa. Sitä ei tarvitse julistaa koko ulkoisella olemuksellaan jatkuvasti. Kenelläkään ei ole yksinoikeutta isänmaallisuuden sisällön määrittelyyn.

Tähän kritiikkiin katson itselläni olevan oikeuden. Jos joku esittää epäilyksiä isänmaallisuuteni laadusta ja määrästä, niin esittäköön myös sotilaspassinsa. Katsotaan armeijan tapaan arvomerkeistä, kumpi on oikeassa.

Tästä jutusta tuli nyt tavallista pitempi ja henkilökohtaisempi, josta pahoitteluni. Pannaan tapahtunut sen piikkiin, että juttu on tämän blogini numero 500.

Asian vierestä

Päättäjämme pääsivät Norjan tapahtumien jälkeen nopeasti mielipuuhaansa eli puhumaan vankasti asian vierestä. Sama koskee tietysti mediaa ja oikeastaan vähän meitä kaikkia.

Ensin tuomittiin vihapuheet. Heti sen jälkeen tuomittiin vihapuheiden tuomitsijat sananvapauden rajoittajiksi ja seuraavaksi tietysti tuomitaan vihapuheiden tuomitisijoiden tuomitsijat. Tähän soppaan en enää lusikkaani pistä tämän jutun jälkeen.

Sananvapaudestahan tässä on kysymys. Laki on kyllä tässä asiassa hyvin selvä. Jokaisella on oikeus esittäää mielipiteensä ilman että sitä etukäteen sensuroidaan. Jälkikäteen jokainen on vastuussa omista puheistaan.

Tasa-arvovaltuutettu Eva Biaudet ja ulkoministeri Erkki Tuomioja esittivät, että myös sosiaalisessa mediassa tulisi sallia mielipiteiden esittäminen vain omalla nimellä. Tämä sanomalehtien vanha käytäntö ei vaikuta kohtuuttomalta, koska jo pelkkä nimen oleminen toimituksen tiedossa pistää miettimään kielenkäyttöä. Jokainen tietää, että ihmisjoukon keskeltä on helppo möläyttää mitä tahansa, jos kukaan ei pysty tunnistamaan huutelijaa.

Tämä oli tietysti nimettömien kirjoittajien mukaan kukkahattutädin ja vanhan sosialistihipin vaatimaa sananvapauden rajoittamista ja ihmisten kontrollia. Timo Soinin mielipidettä odotettiin kovasti ja se olikin hyvin selvä:

”On aina luihuilua esittää nimimerkin suojasta kovia mielipiteitä. Jos on mielipiteitä, niin voi nimellään seistä niiden takana.” Eipä tähän ole mitään lisättävää.

Toinen keskustelun johtava teema on aselain kiristäminen. En minäkään ole aseiden erikoisasiantuntija, mutta silti tiedän asiasta näköjään enemmän kuin johtavat keskustelijat. He kun eivät erota itselataavaa asetta sarjatuliaseesta tai edes pistoolia revolverista. Jos aikoo rukata uusiksi ampuma-aselakia, niin olisi kohtuullista tuntea edes nykyisin voimassaoleva laki.

Minun puolestani saavat muuttaa lain mieleisekseen, mutta pitäisi kuitenkin ottaa huomioon maamme kymmenettuhannet kelpo ihmiset, jotka metsästävät tai muuten vain aseita harrastavat. Turha heidän elämäänsä on liikaa hankaloittaa.

Tämä kaikki on juuri sitä asian vierestä puhumista, johon itsekin syyllityn parasta aikaa. Pitäisi varmaan miettiä vähän perusteellisemmin, mistä vihapuheet pohjimmiltaan kumpuavat. Eivät ne ole peräisin jostain omituisesta yleiseurooppalaisesta vasta-jihad liikkeestä, josta ainakaan minä en ennen toissapäivää ollut edes kuullut. Saattavat ne olla sieltä peräisin siinä mielessä, että puheiden alullepanijat tuntevat tämän liikkeen. Tavallinen kansalainen ei varmasti tunne, joten hänen epämääräinen suuttumuksensa tulee jostain muualta.

Yhteiskunnan eriarvoistumisesta se johtuu. Rikkaille on vuosikausia annettu lisää ja köyhiltä otettu pois. Jokuhan tähän on syyllinen, mutta se ei ole se islaminuskoinen maahanmuuttaja. Kun leipäjonossa seisovalle sanotaan, että nuo ne vaan ajelevat sossun kustantamilla autoilla, niin hän saattaa sen uskoa. Ihan vain sen takia, että jonkun on oltava syyllinen eikä sitä oikeaa syyllistä jaksa ruveta miettimään.

En minä nyt osaa tämän syvällisemmin asiaa selittää. Yritän kuitenkin jatkossa jättää asian vierestä puhumisen niille, joille siitä palkkaakin maksetaan.

Kaartit perusteilla?

Suomessa taidetaan kohta olla vähän samassa tilanteessa kuin ennen sisällissotaa. Äärijärjestöt värväävät jäseniä estoitta ihan sen takia, että vastapuoli järjestäytyy ja todennäköisesti aseistautuu. Syvä epäluottamuksen ilmapiri vallitsee puolin ja toisin. Vähänkään historiaa tuntevia tämä kehitys rupeaa hirvittämään. Juuri näin sisällissotakin alkoi; valko- ja punakaartit alkoivat aseistautua, kun epäilivät vastapuolenkin niin tekevän.

Finnish Defence League FDL on muun Euroopan vastaavien liikkeiden suomalainen vastine. Facebookissa yhteisö on avoin, joten jokainen voi halutessaan lukea siellä olevia kirjoituksia. Esittelytekstinsä mukaan FDL toimii radikaalia islamia vastaan demokraattista oikeusvaltiota kunnioittaen ja sharia-lakia vastustaen. Se ilmoittaa olevansa ehdottomasti ei-rasistinen.

Lyhyt vilkaisu sivulle osoittaa, että FDL toimii ääriradikaalin islamin lisäksi kaikenlaista islamia vastaan. Siellä ei tehdä minkäänlaista eroa islamin eri muotojen suhteen, vaan kaikki muslimit ovat todennäköisiä terroristeja. Suomessa noudatetaan vain Suomen lakia ja kansainvälisiä sopimuksia, joten sharia-lain erikseen vastustaminen kertoo lainsäädännön perusteiden huonosta osaamisesta. Kummastusta herättää myös se, että sivun ylläpitäjät eivät esiinny oikeilla nimillään. He käyttävät agenttityyliin numeroita. Lienevätkö itse huomanneet, että varsinkin jäsen 007 herättää vakavista puheistaan huolimatta myös hilpeyttä ihan vain numerona.

Aseelliseen toimintaan FDL ei yllytä, mutta puheet ovat kovia.

Suojeluskuntia vaaditaan ja on jo kauan vaadittu perustamaan vähän siellä sun täällä. Niitä tarvitaan tietenkin pistämään salaperäinen kulttuurimarxismi ja epämääräinen viherpunikkiaate kuriin. Tästä ovat nokkelimmat kehittäneet myös hyvän bisneksen myymällä ”aitoa” suojeluskuntatavaraa historiankirjansa lukematta jättäneille.

Entäpä sitten vastapuoli? Facebookissa toimii ANTIFA Suomi -niminen porukka. Siihen joukkoon pääsee vain erikseen pyytämällä, joten on tyydyttävä esittelytekstiin. Sen mukaan yhteisö on tarkoitettu antifasisteille, jotka ovat valmiita toimimaan militantisti fasismia ja rasismia vastaan. Ryhmän tarkoituksena on organisoida militanttia antifasistista toimintaa Suomessa sekä tiedottaa ”nasujen” toiminnasta.

Voi hyvä helvetti tätä ihmisten typeryyttä. Pohjantähden Janne Kivivuori oli viisas mies. Hän pysytteli visusti erossa punakaartista ja vastusti aseellista toimintaa äänekkäämmin kuin kukaan muu. Niinpä hän säilytti henkensä myös sisällissodan loppupuhdistuksessa, vaikka moni olisi mielellään hankkiutunut hänestä eroon. Tämä vain pienenä vihjeenä ja selityksenä sille, miksi minua on ihan turha pyytää yhtään minkään vihaporukan jäseneksi.

Terveiden kuntoutusta

Työttömyys on vähentynyt koko maassa. Pohjois-Karjalassa työttömiä on 9,4 % vähemmän kuin vuosi sitten ja kaikkein eniten henkseleitään voi paukutella Juuka. Meillä työttömiä on nyt peräti 23 % vähemmän kuin viime kesänä. Onko kunnassa siis avautunut valtavasti uusia työpaikkoja?

Ei tietenkään ole. Korkeintaan torin jäätelökioskin kesämyyjä on työllistynyt, mutta tietääkseni hänkin on jo monena kesänä toiminut yksityisyrittäjänä. Osan huikeasta luvusta selittävät vuoden aikana kuolleet ja eläköityneet, joista monen nimikin on tiedossani. Suurin kunnia tästä kehityksestä lankeaa kuitenkin kunnan toiminnalle. Viime talvena kuntaan palkattiin työvalmentaja, jonka tehtävänä on haalia työttömiä ilmaistöihin. Tätä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnaksi.

Toiminta perustuu vuonna 2001 säädettyyn lakiin  kuntouttavasta työtoiminnasta. Koko laissa ei ole muuta kuntouttavaa kuin sen nimi, koska se ei puhu varsinaisesta kuntoutuksesta yhtään mitään. Se määrää vain siitä, millä menettelyllä pitkäaikaistyöttömät saadaan ilmaistöihin. Jos ette usko, niin lukekaapa tuo laki. Siellä ei puhuta kuntoutuksesta missään muualla kuin otsikossa.

Heti alkuun määritellään ne, joita laki koskee. Lain mukaan kuntoutukseen määrätään pelkän työttömyyden perusteella, vajaakuntoisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai ansiosidonnaisen päivärahakauden jälkeen 180 päivää tai jos hänen toimeentulonsa on muodostunut viimeiset 12 kuukautta toimeentulotuesta, on aktivointisuunnitelmassa määriteltävä henkilö kuntouttavaa työtoimintaa tarvitsevaksi. Siis pelkkä työttömyys määrää kuntoutuksen tarpeen.

Nyt joku älähtää, että olen tulkinnut väärin; kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vajaakuntoisille. En ole tulkinnut väärin, laki on ihan selvä. Vajaakuntoiset eivät edes kelpaa kuntoutettaviksi. Heidät ohjataan käyttämään sosiaali- ja terveyspalveluja siihen asti, että he tulevaisuudessa kykenevät osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan. Kuntoutus on tarkoitettu vain terveille ja työkuntoisille.

Mihin nämä Juuan työttömät sitten ovat kadonneet? Sitä minä en tiedä. Lain mukaan kunta järjestää kuntoutuksen joko omana työnään tai toimittaa kuntoutettavia kuntayhtymille, rekisteröidyille yhdistyksille, säätiöille, valtion virastoille tai rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille. Yrityksiin ei kuntoutettavia saa missään tapauksessa ohjata. Niinpä en väitäkään, että kunta rikkoisi tässä kohtaa lain selvää säännöstä, mutta en minä sitäkään ihmettelisi.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa työpäivässä ruokarahaa. Tämä riittää kaunistamaan tilastoja ja saamaan työvalmentajan toiminnan näyttämään loistavalta. Elämiseen se ei tietenkään riitä, tuskin edes työmatkakuluihin, mutta se on taas ihan toinen juttu.

Paikallislehti repäisee tästä varmasti ison tarinan. Siinä haastatellaan onnellisia kuntoutettavia, jotka eivät vaihtaisi osaansa mihinkään, tuskin edes oikeaan palkkatyöhön. Vain jotkut hankalat tahot tohtivat kirjoitella tätä loistavaa järjestelyä vastaan, mutta näitä tyyppejä ei kannata noteerata. Hehän vain lukevat jotain typerää lakikirjaa tietämättä käytännön elähdyttävästä vaikutuksesta yhtään mitään.