Kuria ja nöyryyttä

Uusliberalistinen markkinafundamentalismi korottaa markkinatalouden kaiken yläpuolelle. Kilpailun on oltava vapaa ja täysin rajoittamaton, minimipalkkaa ei saa olla millään alalla ja työsuojelukin rajoittaa kilpailun vapautta. Tässä uskonnossa työntekijöidenkin on kilpailtava vapailla markkinoilla tekemällä halvemmalla ja asettamalla itsensä alttiiksi mahdolliselle vaaralle.

Tämän uskonnon julistajista Jari Sarasvuo ei ole menestynein, mutta äänekkäin hän on. Hän on itse rikastunut myymällä amerikkalaisista kirjoista kopioitua hölynpölyä firmoille, joilla on ollut liikaa rahaa ja kova halu näyttää trendikkäältä. Laman iskiessä tällaiset turhat rahareiät tukitaan ensimmäisenä ja se on näkynyt Sarasvuonkin firman taseissa.

Uskostaan mies ei tietenkään luovu. Hän on jo pari päivää laukonut sellaisia teesejä, että heikompaa hirvittää. Nuorten riistäminen työmarkkinoilla 3 – 4 euron tuntipalkalla pitäisi laillistaa ihan vain sen takia, että nuoret oppisivat työntekoa. Yleensä koko Suomen kansa tarvitsisi lisää kuria, järjestystä ja herranpelkoa. Vain siten saadaan kaikki lopettamaan valitus ja tekemään enemmän työtä. Ennen puhuttiin pilkaten riistäjäporvareista, mutta nyt he ovat palanneet ihan avoimesti ruoskaa heristäen.

Nuoret siis pitäisi opettaa hyvissä ajoin tekemään työtä pilkkahinnalla ja pelkäämään työnantajaa. Kamalinta tässä on, että ainakin sosiaalisessa mediassa nämä puheet ovat saaneet kannatusta. Ihan tavalliset kiltit ihmiset innostuvat visiosta ja haluavat lorvehtijat vessoja pesemään. Ihan vain oppimismielessä. He eivät ole tainneet tulla ajatelleeksi, että tällainen toiminta opettaa pelkästään hyväksikäytettynä olemista ja nuorena opitulla on tapana pysyä muistissa myös vanhana.

Tietenkin nämä kiltit ihmiset haluaisivat laajentaa työnteon opettelua koskemaan myös juoppoja, syrjäytyneitä, työttömiä sohvalla makaajia ja siviilipalvelusmiehiä. Heidät pitää pakottaa tekemään jopa ilmaista työtä, koska he ovat niin laiskoja ja kaikin puolin vastenmielisä ja hyödyttömiä olioita. Selvää on, että tällaisten vaatijaa eivät omat vaatimukset koske. Hänhän on tunnetusti se yhteiskunnan vakain tukipylväs – ainakin niin kauan, kun hänen oma työpaikkansa on turvattu. Tällä menolla se ei ole kovin kauan turvattu, kun joku pakotetaan tekemään sekin työ ilmaiseksi.

Samaan aikaan yhä äänekkäimmiksi käyvät myös kansallissosialistit, 1930 -luvun arvojen palautusta vaativat isänmaalliset piirit ja muuten vain tärähtäneet kurin vaatijat. Heidän maailmankuvansa perustuu olemattomaan tai väärin ymmärrettyyn historiantuntemukseen. Tässä haavemaailmassa Lapuanliike, suojeluskunnat ja IKL näyttäytyvät puhtaana ja ylevänä isänmaallisuutena. He eivät edes ymmärrä toimivansa suoraan uusliberalismin hyväksi kuria, järjestystä ja työleirejä vaatiessaan.

Kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, kiristyy kontrolli ja sääty-yhteiskunta palaa takaisin. Se on jo oikein hyvällä alulla.

Kommentit
  1. 2

    Samuli Pahalahti sanoo

    Sekoitat suunnitelmatalouden eli sosialismin ja vapaan markkinatalouden keskenään. Sillä, että ihmiset pakotetaan väkivalloin tekemään työtä tai opiskelemaan ei ole mitään tekemistä vapaan markkinatalouden kanssa, jossa ihmiset saavat itse aivan vapaasti valita, millaista työtä tekevät ja millä ehdoin. Pakottaminen kuuluu sosialismiin, jossa valtio väkivaltamonopolinsa turvin määrää siitä, miten ihmisten kuuluu elää ja mitä he joutuvat tekemään (mukaan lukien työ ja opiskelu).

  2. 3

    Se suurituloinen sanoo

    Hyvä Samuli, juuri näin. Vapaa markkinatalous tarkoittaa mm. valinnan vapautta: jos laiskottaa niin silloin ei paiskita töitä, jos haluaa vähän enemmän mammonaa paiskitaan hommia vähän enemmän tai VALITAAN sellainen duuni, josta maksetaan paremmin. Yksinkertaista.

  3. 4

    Saku Timonen sanoo

    En todellakaan sekoita sosialismia ja vapaata markkinataloutta keskenään. Vapaa markkinatalous on ainoa toimiva järjestelmä, mutta Milton Friedmanin kehittelemä uusliberalismii ei ole mitään vapaata markkinataloutta, vaan suoranaista riiston ja ahneuden ihannointia. Siinä huonompisaattoisella on tasan kaksi mahdollisuutta: Tehdä töitä elämiseen juuri ja juuri riittävällä palkalla tai kuolla nälkään.

    Uusliberalismissa jokainen saalistaa ahneesti muita sortaen ja pitää itse saaliinsa. Toinen vaihtoehto on jakaa hiukan huonommin toimeentuleville palkan muodossa. Jos ei muuten, niin vaikkapa vastapalveluksen toivossa.

    Suosittelen lukemaan Friedmanin oppeja ennen kuin seuraavan kerran epäilette minun sekoittavan valovuosien päässä toisistaan olevia ideologioita. Ja suurituloinen saa luvan esitellä itsensä tahi hänen kaikki kommenttinsa tullaan poistamaan. Nimettömiä ei minulla ole olemassa.

  4. 5

    Markku Hämäläinen sanoo

    Jälleen kerran sotkettiin selkeitä faktoja ja tosiasioita täysin puolueettomasti esiin tuova ihminen suunnitelmatalouteen eli kommunismiin.

    Kiitos kirjoittajalle, tästä kirjoituksesta sentään puuttui opettava sormen heristys ja ”viisaus”: ”Eikö jo tarpeeksi ole nähty mihin kommunismi johtaa”.

    Minä itse kirjoitan asioista ilman minkään puolueen kahleita ja rajoituksia, silti kovin usein, jos puhun pienen ihmisen oikeudesta ihmisarvoiseen elämään, minua isketään kommunistikirveellä päähän.

    Eikö jo olisi aika haudata se kommunismista puhuminen? Lopultakin.

    Siitä on jo todella kauan kun Ilkka Suominen julisti kutistunut ja kellastunut ylioppilaslakki päässään vappupuheessaan voitonriemua uhkuen: ”Tänä päivänä tuskin kukaan itseään kunnioittava ihminen kehtaa sano itseään sosialistiksi.”

    Ne olivat hyviä aikoja ne. Muistan niitä haikeudella. Rahalla oli vielä ostovoimaa, toisin kuin tänä päivänä.

    Tässä Sakari Timosen kirjoituksessa en näe sanaakaan mistään suunnitelmataloudesta, luin sen kahteen kertaan huolellisesti. Silti en löytänyt mitään siihen viittaavaa.

    Siksi kehotankin Samuli Pahalahtea osoittamaan kohdan jossa viitataan suunnitelmatalouteen.
    Olisitko Samuli niin ystävällinen?

    Minusta, puhun vain siis omia näkemyksiäni, markkinatalous periaatteessa on hyvä ja toimiva, mutta se voi ilman mitään sääntelyä johtaa tilanteeseen, jossa toinen voidaan jopa tappaa nälkään. Siksi minä olen sitä mieltä että markkinatalous tarvitsisi lakeja sekä sääntöjä, joiden mukaan toimimalla päästäisiin tilanteeseen josta Samuli Pahalahti puhuu.

    Jari Sarasvuo ei ole elänyt Asseri Siuvatin aikakautta, silloin oli AY- liikkeelläkin vielä valtaa.
    Nyt ei ole enää ollut aikoihin, joten Sarasvuo yrittää lakaista työntekijöiden viimeisiäkin oikeuksia pois.
    Minua ei kiinnosta mihin miljonäärit tarvitsevat miljoonansa, mutta minua inhottaa se härskiys ja kylmä tunteettomuus, millä he kehtaavat riistää rahaa nälkää näkeviltä ja sairailta.

    Jari Sarasvuon ihannoima uusliberalismi toki antaa yksilölle vapauden, jota Samuli Pahanen ihailee, sekä jota se nimeään häpeävä suurituloinen puskistaan säestää.
    Uusliberalismi antaa vapauden joko raataa töitä työnantajan mielivallan alla, ruokapalkalla voimiensa ehtymiseen asti, tai kuolla nälkään, Ehkä iloisestikin vihellellen, oman vapaan tahtonsa mukaan. Tuota minä kyllä rohkenen epäillä.

    Suurin osa, mikäli nämä opit joskus toteutuvat, tulee uupumaan nälkään, aivan kuten keskitysleirien vangit lopulta uupuvat.
    Vain sen takia koska teidän ihannoimassanne maailmassa pitää olla vapaus työnantajalla maksaa vain se, millä palkalla nälkää näkevä ihminen suostuu tekemään, pitkittääkseen nälkäkuolemaansa.

    Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi että ihminen ei ole ihan vapaa? Esimerkiksi nälästä? Nälällä on hyvä kiristää ihmistä tekemään ikävääkin työtä.

    Itse en voi mitenkään käsittää tämän ajatusmallin ihannointia.
    Markkinataloudessa jossa määräävät vain ja ainoastaan vahvimman laki, on lopulta voittajia kovin vähän, paljon vähemmän kuin tämän aatteen kannattajia.

  5. 6

    Vuokko Isaksson sanoo

    Niinpä – hyvin kuvaat aikaa, jota elämme. Merkit ovat olleet jo vuosia nähtävissä.