Libertaristin ihannevaltio

Libertaristeiksi itseään kutsuvat friedmanilaisen talousteorian kannattajat ovat sitä mieltä, että maailmassa vain markkinat saavat määrätä. Kaiken kilpailun on oltava ehdottoman vapaata eikä valtio saa asettaa sille minkäänlaisia rajoituksia. Valtion osuus on kutistettava niin minimiin, että sitä ei oikeastaan tarvita ollenkaan. Myös sen toiminnat voidaan ulkoistaa markkinavoimien hoidettaviksi. Veroja ei makseta eikä lainsäädännöllä sotketa kilpailun vapautta. Tämä saattaa aiheuttaa tilapäisesti sekavan näköistä kuohuntaa, mutta kuohuvan pinnan alla vallitsee markkinavoimien järkähtämätön laki, joka korjaa kaiken.

Millainen sitten mahtaisi olla uusliberalistin ihannevaltio, jossa vain kilpailussa menestyvät pärjäävät? Ikävä kyllä sellainen maa on jo olemassa. Kiteeläinen Auvo Rouvinen, joka eduskuntavaaleissa oli vasemmistoliiton ehdokkaana, kirjoitti eilen Somalian tilanteesta uusliberalistin näkökulmasta. Hänen luvallaan julkaisen tarinan, mutta ennen kuin luette, niin pari varoituksen sanaa. Enempää minä kuin Rouvinenkaan emme takuulla ole uusliberalisteja, joten teksti on ironiaa. Mutta jos tämän talousteorian kannattajat ovat tosissaan, niin heidän pitäisi ajatella näin:

Olen havainnut erittäin vakavan Somalian valtion suvereniteettia loukkaavan ryhmän olemassaolon täällä facebookissa, Ruoka-apua Somaliaan. Perusteluna käytetään nälänhätää. Onko oikein puuttua maan sisäisiin asioihin, jos 55% lapsista kärsii nälästä ja edessä on joukkokuolema?

Tietysti joku taloutta ymmärtämätön kukkahattutäti saattaa vastata kyllä. Hän tekee karhunpalveluksen Somalian kansalle, vaikka ehkä toimiikin hyvää hyvyyttään.

Meidän täytyy muistaa, että Somalia oli Afrikan suurin lihanviejä. Sitten maassa omaksuttiin uusi talousoppi, uusliberalismi. Toimittiin kuten oppikirja määrää, luovuttiin suojatulleista ja ryhdyttiin kilpailemaan.

Hetkellisen ylikuumenemisen seurauksena kustannustaso karkasi ylikorkeaksi ja markkinat rankaisivat. Somalian kilpailukyky romahti ja maasta tuli ruuan tuoja. Koska rahaa ei ollut, tuonti väheni, mutta sekä lihan vienti että kotimainen tuotanto loppuivat.

Onneksi valtio säästi poliisivoimista, puolustuksesta, koulutuksesta ja sairaanhoidosta, joten talous tasapainottui. Kaikki edellämainitut palvelut tuotetaan nykyisin vapaaehtoisten työntekijöiden voimin ja valtio on käytännössä minimissään. Somalia on siis ensimmäinen uusliberalistisen unelman toteuttanut maa.

Tietysti muutosvaiheessa on joitakin markkinahäiriöitä ja ylikorkean kustannustason tasaantuminen vie aikansa. Täytyy kuitenkin muistaa, että markkinatalous korjaa omat virheensä ja optimaalinen tulos saavutetaan, kun annetaan markkinoiden korjata tilanne. Siksi kaikki ulkopuolinen puuttuminen vain hidastaa talouden automaattista toipumista ja siten pitkällä aikavälillä tuhoaa talouden.

On myös eettisesti väärin pakottaa kapitalistinen maa kommunistisen ruoka-avun piiriin. Mikäli ihmiset päättävät elää markkinataloudessa, heille se suotakoon. Ajatelkaa, jos ulkomaiset kommunistit vaatisivat Suomea luopumaan uusliberalistisesta talouspolitiikasta joidenkin lyhyen ajan ongelmien vuoksi ja siten estäisivät taloutemme nousukiidon myöhemmin.

Talousteorialla ei ole sydäntä, mutta onneksi useimmilla ihmisillä on.

Kommentit
  1. 1

    Sirpa sanoo

    Kiitos Auvo Rouvinen terävästä kirjailusta! Missähän teksti alunperin ilmestynyt?

  2. 2

    saku timonen sanoo

    Teksti oli Auvo Rouvisen omassa facebook-profiilissa muistiinpanona. Hän kirjoittaa moneen eri paikkaan, joten juttujen seuraamiseksi kannattaa pyytää hänet kaveriksi. Mukava mies on.