Kyläkäräjät

Jos juukalainen kritisoi julkisesti kunnan päätöksentekoa, on ihan turha kuvitella pääsevänsä kunnalle töihin. Tällaiselle ihmiselle kunta järjestää epävirallisen työhaastattelun nimellä kutsutut kyläkäräjät, joilla joutuu puolustautumaan ilkeämielisiä juoruja vastaan. Minä olen joidenkin kunnan luottamushenkilöiden kertoman varman tiedon mukaan alkoholiongelmainen rikollinen.

Sosiaali- ja terveysjohtaja halusi kesän alussa palkata minut kiireellisesti sote-talousjohtajan viransijaiseksi paikkaa erikseen haettavaksi julistamatta. Ainakaan tältä paikkakunnalta ei löydy minua pätevämpää ja kokeneempaa siihen tehtävään. Tässä tapauksessa päätösvalta olisi joko sote-johtajalla tai kunnanjohtajalla, mutta kunnanhallitus voisi mitätöidä päätöksen käyttämällä otto-oikeuttaan. Lisäksi säästösyistä vaaditaan kunnanhallituksen periaatteellinen täyttölupa. Homma eteni näin hupaisissa merkeissä:

Kesäkuun 7. päivänä kävin esittäytymässä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Tilaisuus oli ihan asiallinen, joten en vielä osannut aavistaa mitään ikävää. Viikkoa myöhemmin kävin terveydenhuollon johtoryhmän kokouksessa, jossa tie nousi pystyyn. Minulle sanottiin suoraan, että kunnanhallituksen suunnalta on tullut varma tieto, jonka mukaan olen kavallukseen syyllistynyt alkoholisti.

Koko juttutuokion ajan jouduin puolustautumaan näitä juoruja vastaan. Sen lisäksi minulle esitettiin perhesuhteitani ja muita henkilökohtaisia asioitani koskevia kysymyksiä, joista yhtäkään ei lain mukaan työhaastattelussa saisi esittää. Tuli sieltä lopulta myös se tärkein kysymys: Aiotko jatkaa kunnan päätöksentekoa koskevia ilkeämielisiä kirjoituksiasi?

Kuten hyvin voi arvata, asia ei koskaan edennyt tästä johtoryhmästä minnekään. Niinpä virallisesti ei ole tapahtunut mitään: työtä ei ole tarjottu, haastatteluja ei ole järjestetty eikä päätöksiä ole tehty. Minulla ei ole mitään valituskelpoista päätöstä. Haastattelut eivät olleet työhaastetteluja, vaan pelkkiä epävirallisia rupattelutuokioita. Minun ei kannata edes kannella asiattomasta haastattelusta, koska se ei ollut haastattelu. Se oli kyläkäräjien istunto.

Kerrotaan nyt tässä vaiheessa, että olen viimeksi käyttänyt alkoholia joskus syksyllä 2008, tarkkaa päivämäärää en osaa sanoa. Vuonna 2002 minusta tehtiin niin aiheeton rikosilmoitus, että se ei koskaan ylittänyt edes esitutkintakynnystä. Ilmoituksen tekijä veti sen pois ennen kuin ehdin tehdä oman rikosilmoitukseni perättömästä ilmiannosta.

Näin haitallisten juorujen levittäminen täyttää selvästi rikoslain määritelmän kunnianloukkauksesta. Levittäjästä minulla ei ole varmuutta, mutta on hyvin vahva epäilys. Varmuuden saadakseni minun pitäisi tehdä rikosilmoitus koko kunnanhallituksesta ja lähes joka toisesta kunnanvirastossa työskentelevästä. Ei juorun alullepanijalla ole kuitenkaan selkärankaa edes tulla sanomaan minulle mitään päin naamaa, saati sitten ilmoittautua julkisesti.

En taida viitsiä ruveta niin raskaaseen prosessiin jonkun henkisen rääpäleen takia.

Alan vähitellen kiinnostua ehdokkuudesta syksyn 2012 kuntavaaleissa. Siihen asti jatkan esityslistojen ja pöytäkirjojen lukemista ja kommentointia. Taidan kuitenkin ruveta julkaisemaan kaikkien lainvastaisiin päätöksiin osallistuneiden valmistelijoiden ja päättäjien nimet.

Niin, ne kyläkäräjät. Vähän tämän 90-luvun mahtavan Tabu-sarjan tyyliinhän se meni :watch?v=kaBmRrw2Nok&playnext=1&list=PL6CAE5F9A31BCA493

Kommentit (6)
  1. Saithan kuitenkin mahdollisuuden tulla kuulluksi.
    Kaikille ei suoda edes sitä!

  2. Hei!
    Perättömien juttujen uhrina oleminen voi lamaannuttaa. Ainakin itselleni kävi niin, kun pomo oli päättänyt musertaa minut. Saatoin olla hiukan liian positiivinen ja kerätä ystäviä ympärilleni. Taii saattoi se johtua vain siitäkin, että hänellä itsellään oli liian vähän koulutusta suunnittelutoimiston johtajaksi ja myös heikko itsetunto. Joku työkaveri puhui joskus ihan harhoistakin..No itselläni se ilo hiipui. Että siinä onnistui.

    Jokatapauksessa sellaisia juttuja laittoi liikkeelle, että esim. hänen omat oppilaansa (jostain työllisyyskursseilta), kun tulivat meidän toimistoon töihin, niin eivät uskoneet minua vaikka vain toivotin hyvää huomenta. Lisäksi tajusin jossain vaiheessa että paitsi olen valehtelija, olen myös sukupuolimoraaliltani jotain hyvin epäilyttävää (lievä ilmaisu), huono työntekijä, alkoholiongelmainen. Ja mitähän kaikkea. No esimerkiksii syypää ihan kaikkeen, mikä epäonnistui.. mietin silloin, että jos tämä kaikki alkaa koskettaa lapsiani. Jos se hirmu alkaa niitäkin mustamaalata, niin alan jotenkin viedä asiaa eteenpäin.

    Nyt kun mietin niin olisin voinut vaikka uhata sitä ihmistä sanomalla, että voin syyttää häntä perättömien levittämisestä, mutta enpä sitten jaksanut. Joskus vieläkin harmittaa, kun en tehnyt sitä. Koska se asia kuitenkin on elämää haitannut.

    No siis vaikea sanoa kannattaako asiaan heti kovalla kädellä puuttua. Oikeudentajuista ihmistä tämä varmasti loukkaa todella paljon. Sitä vääryyttä kun ei tahdo millään tajuta. Siksi se lamaannuttaa. Mutta kyllä itse ihailen sitä joka pystyy panemaan hanttiin. Ja toivon ja uskon että oikeus voittaa.
    Joskus ihmetyttää laumat, jotka alkaa kaikuna toistaa kaikkea mitä ne kuulee.. että onko ne oikeasti niin tyhmiä vai onko ne vaan ilkeitä. Laumoja vastaan on joskus vaikea taistella. Paitsi jos on paljon ystäviä:)
    Toivon että jaksat!
    Sydämellisesti

    Ja kylllähän asian varmaan kaikki

Kommentointi suljettu.