Eilistä viisaampana

Eilen kirjoitin lehtiuutisen perusteella oikeusministeri Henrikssonin suunnitelmasta kääntää todistustaakka talousrikoksissa niin, että rikoksesta epäillyn olisi vaadittaessa pystyttävä todistamaan rahojensa laillinen alkuperä. Vastustan edelleen todistustaakan kääntämistä ihan samoin perustein kuin eilenkin.

Ylen uutisista illalla selvisi Henrikssonin ajattelun tausta paremmin kuin lyhyestä lehtiuutisesta, joka näkyy tänään toistuvan muualla ihan sellaisenaan. Toimittajat eivät ole tehneet kotiläksyjään.

Henriksson puhuu Rikoslain 32 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta rahanpesusta. Pitkän pykälän olennainen sisältö on, että joka peittää tai häivyttää rikoksella saadun hyödyn tai omaisuuden laittoman alkuperän, on tuomittava rahanpesusta sakkoon tai vankeuteen. Saman luvun 11 § määrää kuitenkin merkittävän poikkeuksen. Sen mukaan rahanpesusta ei tuomita henkilöä, joka on osallinen siihen rikokseen, jolla omaisuus on toiselta saatu tai joka on tuottanut hyödyn.

Tämän poikkeuksen takia vaikkapa isot tekijät huumebisneksessä pääsevät jossain vaiheessa nauttimaan laittomasti saadusta ja rahanpesulla häivytetystä omaisuudesta. Periaatteessa rikoksella saatu hyöty tuomitaan menetetyksi valtiolle, mutta rahanpesulla se hyöty on kadonnut näkymättömiin. Kun rikoksesta epäilty tunnustaa pienen huumerikoksen, ei häntä enää voida syyttää rahanpesusta. Omaisuus säilyy ja karttuu sillä aikaa, kun tekijä istuu lyhyttä tuomiotaan.

En näin äkkiä ymmärrä, miksi lakiin on nimenomaisesti otettu tällainen porsaanreikä. Saattaa olla, että sillä on haluttu vältää tuomioiden kasaantumista ja kohtuuttoman ankariksi katsottuja rangaistuksia. Joka tapauksessa pykälä sotii sitä periaatetta vastaan, että jokaisesta rikoksesta on tuomittava rangaistus.

Nyt tämä reikä aiotaan tukkia, ja hyvä niin. Se tietää tulevaisuudessa lisää työtä poliisille, syyttäjille ja tuomioistuimille, mutta kyllä se sitten menettetynä rikoshyötynä kannattaakin. Tämä pitää kuitenkin voida tehdä ilman syyttömyysolettaman murtamista. Se onnistuu, kun annetaan talousrikostutkijoille riittävästi niitä kuuluisia resursseja.

Petollisen houkutteleva ajatus

Turun Sanomien mukaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson haluaa selvittää, voitaisiinko todistustaakka kääntää talousrikoksilla saadun hyödyn jäljittämisessä. Nykyisin viranomaisten tehtävänä on todistaa varojen rikollinen alkuperä, mutta ministerin kaavailujen mukaan tulevaisuudessa epäilty itse joutuisi todistamaan rahojen alkuperän laillisuuden.

Ajatus on houkutteleva. Talousrikoksissa katoaa valtavia summia kokonaan, vaikka tekijät saataisiinkin kiinni ja tuomituksi. Monimutkaisten omaisuusjärjestelyjen takia poliisin ja tuomioistuimen on usein lopulta mahdotonta todistaa omaisuutta laittomasti saaduksi. Sen takia rikoshyötyä ei voida takavarikoida ja tuomittu pääsee jossain vaiheessa nauttimaan rikollisen työnsä hedelmistä.

Ajatus on petollisen houkutteleva siksi, että se murentaisi yhtä rikosoikeuden kulmakiveä eli syyttömyysolettamaa. Kaikki tuntevat sanonnan, jonka mukaan jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Käännetyn todistustaakan mukaan epäilty on syyllinen, kunnes itse todistaa oman syyttömyytensä.

On tietysti huomattava, että Henriksson ei esitä käännettyä todistustaakkaa käytettäväksi itse talousrikoksiin syyllistymisestä. Sen suhteen epäillyn syyllisyyden todistaminen olisi edelleen viranomaisten asia. Nyt epäillyn pitäisi vain pystyä todistamaan rahojensa laillinen alkuperä. On kuitenkin vaikea erottaa rahojen alkuperän selvittämistä ja itse rikoksiin syyllistymistä toisistaan. Talousrikoksen tarkoituksena on nimenomaan saada rahaa laittomasti.

Vaikka ajatus onkin houkutteleva, en silti suosittelisi toteuttamaan sitä. Syy on hyvin yksinkertainen: syyttömyysolettama on yksi vahvimpia rikosoikeusjärjestelmämme periatteita, eikä sitä pidä murentaa. Jos sille tielle lähdetään, on sen kulkemista liian helppo jatkaa. Vaarana on liukuminen vähitellen syyllisyysolettamaan, joka mukaan epäilty on aina syyllinen, kunnes saa todistettua itsensä syyttömäksi. Se tarkoittaisi etukäteen ennustamatonta määrää oikeusmurhia.

Syyttömyysolettama on tarkoitettu yksittäisen epäillyn suojaksi teosta riippumatta. Näin on siksi, että hänellä on vastassaan koko virkakoneisto periaatteessa rajattomine resursseineen. Jos tämä koneisto väittää jonkun olevan syyllinen, on yksittäisen ihmisen suunnilleen mahdotonta todistaa itsensä syyttömäksi.

On vaikea ymmärtää, miksi Henrikssonin kaltainen kokenut juristi edes ehdottaa syyttömyysolettaman murtamista. Ehkä politiikka muuttaa ajatuksia ja pistää miettimään virkakoneiston jatkuvasti väheneviä voimavaroja. On tietysti paljon halvempaa pakottaa epäilty todistamaan itsensä viattomaksi kuin lisätä poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten resursseja.

Erimieliset ulos

Kun Pohjois-Karjalan maakuntaliitto julistaa verorahoilla ja EU-tuella maakunnan ihanuutta, niin siinä ei soraääniä suvaita. Tiedotustilaisuuksista poistetaan sellaiset, joiden jo etukäteen tiedetään suhtautuvan sanomaan kriittisesti.

Torstaina järjestettiin Joensuussa yleisölle avoin ja myös tiedotusvälineille tarkoitettu Pohjois-Karjalan moottorikelkkafoorumi. Se liittyy maakuntaliiton ja maakunnan virkistysreitistön yhteiseen EU-hankkeeseen Reitistä traileriksi – Karjalan kierros luontomatkailun suuntaajana. Hankkeen tarkoitus on kehittää moottorikelkkareittejä kattamaan koko maakunnan alue. Tällainen saattaa ymmärrettävästi harmittaa joitain maanomistajia.

Iisalmelainen dokumenttikuvaaja Hannu Hyvönen poistettiin kesken seminaarin hänen kuvattuaan kaikille avoimessa tilaisuudessa puhujia ja osanottajia. Maakuntaliiton edustaja tulkitsi, että ainoastaan Hyvösen kuvaaminen vaaransi kuvattavien yksityisyyttä julkisessa tilaisuudessa. Niinpä Hyvönen käskettiin ulos. Maakuntaliiton mukaan neuvo oli saatu poliisilta, mutta poliisi kiistää tämän ehdottomasti. Ylikomisario oli kuulemma kysyttäessä sanonut vain, että pelisäännöistä pitää sopia.

Hyvösen tekeillä olevan dokumentin laatu on ilmeisen hyvin maakuntaliiton ja muiden järjestäjien tiedossa. Hän on kuulemma jo parin vuoden ajan valmistellut kriittistä dokumenttia moottorikelkkareiteistä maanomistajan näkökulmasta. Nyt hän aikooo selvittää, syllistyivätkö tilaisuuden järjestäjät sananvapauden rikkomiseen estämällä häntä tekemästä työtään.

Maakuntaliitto on aika heikoilla, mikäli Hyvönen haluaa nostaa asiasta isomman metelin. Tilaisuutta oli etukäteen mainostettu kaikille avoimeksi ja nimenomaan myös tiedotusvälineille tarkoitetuksi. Kun joku osallistuu tällaiseen tilaisuuteen, ei pidä ihmetellä kuvattavaksi joutumista tai puheiden tallentamista.

Kun salaseura nimeltään maakuntaliitto kehittää maakuntaa ja houkuttelee lisää varakkaita asukkaita ja turisteja, on sananvapaus suhteellista. Maakuntaliitto valitsee, kuka tilaisuuksissa saa kuvata ja kuka ei. Maakuntaliitto elää omassa keinotodellisuudessaan, jossa maakunta on rikas, kaunis, vauras ja erityisen houkutteleva. Sellaisena sen myös on pysyttävä, varsinkin maksukykyisille. Heidän on päästävä ihailemaan talvisen luonnon kauneutta koko maakunnan ympäri ulottuvia kelkkareittejä myöten. Luontoarvot, maanomistajien oikeudet ja sananvapaus väistykööt.

Näin rikkaat röhkivät, sanoi lautamies kun oksensi.