Väärin ymmärretty asema

Jos kunnan luottamushenkilö vaatii poliisilta virka-apua saadakseen kunnasta nähtäväkseen jonkin tietyn asiakirjan, on hän ymmärtänyt asemansa täysin väärin. Sen lisäksi häneltä ovat menneet perusteellisesti sekaisin rikosoikeus ja hallintojuridiikka.

Tällainenkin episodi on nähty pohjoiskarjalaisessa Liperin kunnassa. Viimeisen parin vuoden aikana kunnan virkamiehistä on tehtailtu peräti 24 tutkintapyyntöä poliisille. Tämä on Kuntaliitonkin mukaan alan ehdoton ennätys.

Asialla on puolenkymmentä henkilöä, joista osa on valtuutettuja ja osa ei. Tutkintapyynnöt kohdistuvat johtaviin viranhaltijoihin ja koskevat yleensä virka-aseman väärinkäyttöä ja virkarikoksia. Yksikään ei ole johtanut mihinkään ja luultavasti johdonmukainen seuraus on, että kohta näistä henkilöistä itsestään tehdään rikosilmoitus. Perätön ilmiantokaan ei ole ihan pieni rikos.

En tunne yksittäisiä tapauksia, mutta jo kauas voi haistaa molemminpuolisen asenneongelman. Luottamushenkilöt luulevat olevansa jokaisen virkamiehen esimiehiä näiden virkatoimissa. Virkamiehet puolestaan voisivat perehtyä vähän tarkemmin asiakirjojen julkisuuslainsäädäntöön ja luottamushenkilön oikeuteen saada tietoja.

Kuntalain mukaan luottamushenkilöllä on oikeus saada kaikki ne tiedot, joita hän pitää tarpeellisena luottamustehtävänsä hoitoa varten. Sen tarpeellisuuden määrittelee luottamushenkilö itse, ei virkamies. Kuitenkin on otettava huomioon se, mitä joidenkin asiakirjojen salassapidosta on säädetty. Luottamushenkilöllä saattaa siis olla oikeus saada nähtäväkseen jopa joitain salassa pidettäviä asiakirjoja, mutta silloin häntäkin sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Jotkin asiakirjat taas ovat sellaisia, että niitä ei missään tapauksessa saa näyttää kenellekään ulkopuoliselle. Tällaisia ovat vaikkapa jonkun henkilön terveystiedot.

Yksittäinen luottamushenkilö ei ole kunnan viranhaltijoiden esimies muuten kuin luottamustehtävässään. Tämä tarkoittaa sitä, että valtuutettu ei voi käskeä viranhaltijaa hoitamaan tehtäviään tietyllä tavalla. Valtaa hänellä on vain luottamushenkilöorganisaation jäsenenä. Valtuusto määrää yleiset toimintaperiaatteet ja hallinnon suuntaviivat, mutta yksittäinen valtuutettu ei ole minkäänlainen pomo.

Poliisi ei antanut virka-apua asiakirjan nähtäväksi saamisessa eikä sen pidäkään lähteä tällaiseen toimintaan mukaan. Hallinnossa on omat menettelytapansa, jotka eivät kuulu poliisille. Jos jotain asiakirjaa ei anneta, on kieltäytymisestä vaadittaessa annettava kirjallinen ja valituskelpoinen päätös. Sen päätöksen kanssa ei marssita poliisilaitokselle, vaan aloitetaan hallinnollinen muutoksenhaku. Virkamiehen päätöksestä tehdään oikaisuvaatimus ja siitä päätöksestä taas valitetaan hallinto-oikeuteen.

Joskus näitä lehtijuttuja lukiessa tulee vähän toivoton olo. Aina löytyy jääräpäitä tiskin molemmilta puolilta ja ilmeisesti luottamushenkilöiden koulutus on retuperällä. Saa rikosilmoituksenkin virkamiehestä tehdä, jos siihen on aihetta. Rikosilmoituksia työkseen tehtaileva luottamushenkilö ei kuitenkaan ole mikään sankari, vaan saa vain narrinviitan kantaakseen.

Kommentit (0)