Kadonnut hakemus III

Kuten jo otsikosta näkyy, olen aiemminkin miettinyt erään Juuan kunnassa lähes kolme viikkoa kateissa olleen työpaikkahakemuksen kohtaloa. Tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:

Kunnassa oli viime helmikuussa samanaikaisesti haettavana useampia lähihoitajan toimia. Yhden hakijan hakemus katosi jonnekin ja löytyi myöhemmin vs. sosiaali- ja terveysjohtajan pöydältä. Asian valmistelijat saivat sen noin kaksi ja puoli viikkoa hakuajan päättymisen jälkeen. Silloin haastattelut oli ennätetty jo järjestää, mutta hakijoiden yhdistelmään tämänkin hakijan tiedot kyllä otettiin mukaan. Tästä viiveestä ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa yhdistelmässä.

Kokousasiakirjojen mukaan näytti siis siltä, että mitään viivettä ei ollut ja että hakijaa ei muuten vain ollut kelpuutettu haastateltavien joukkoon. Tätä pätevyysvaatimukset täyttävää henkilöä ei valittu toimeen.

Kunnan jäsen teki menettelyvirheen perusteella päätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin lautakunnassa. Kuntalainen valitti hallinto-oikeuteen ja sieltä pyydettiin lautakunnan lausunto. Siitä alkoi virheiden suma, josta pelkkien esityslistojen ja pöytäkirjojen perusteella voi päätellä hallinnollisen osaamisen olevan kunnassa heikkoa.

Lautakunnan esityslistan liitteenä ei ollut tämä hallintovalitus, vaan jo kesällä lautakunnassa käsitelty oikaisuvaatimus. Myös liitteenä ollut virkamiesten selvitys valintaprosessista oli kesällä oikaisuvaatimukseen annettu. Ehdotus lautakunnan lausunnoksi jaettiin vasta kokouksessa. Pöytäkirjasta ei käy ilmi, jaettiinko päättäjille varsinaista valitusta ollenkaan vai oliko se vain esittelijän hallussa. Selvää on ainakin se, että enempää valitukseen kuin lausuntoluonnokseenkaan ei kukaan päässyt tutustumaan ennakolta.

Syytä olisi ollut, koska jo valitus ja sen liitteet osoittavat sittemmin päätökseksi tulleen lausuntoehdotuksen olevan osittain tuulesta temmattu.

Lausunnossa väitetään, että hakemus viivästyi ”pari päivää”, joten asialla ei ollut merkitystä. Valituksen liitteinä olevien virkamiesten lausuntojen mukaan hakemus saapui asian varsinaisille valmistelijoille noin kahden ja puolen viikon kuluttua hakuajan päättymisen jälkeen. Silloin haastattelut oli jo järjestetty.

Tämäkään ei kuulemma haitannut, koska kaikki lautakunnan jäsenet tunsivat hakijan. Tämä on aika reilusti väitetty, mutta en osaa sanoa, pitääkö se paikkansa. Tuskin pitää. Vaikka pienellä paikkakunnalla ihmiset yleensä tuntevat toisensa, en esimerkiksi minä tunne tätä nuorta hakijaa, vaikka harvinaisen sukunimen perusteella pystyn päättelemään hänen vanhempiensa henkilöllisyyden. Ettei vaan olisi samanlaista ”tuntemista” muillakin.

Sitten lautakunta selittää, että tälle hakijalle tarjottiin tilaisuutta tulla erikseen haastatelluksi, mutta sairastumisen takia hakija oli estynyt. Varmuuden vuoksi lautakunta vielä väittää, että sairastumisestaan huolimatta hakijan olisi pitänyt nimenomaan vaatia haastattelun järjestämistä.

Tässä heittää logiikka pahasti häränpyllyä. Ei työnhakijan koskaan tarvitse erikseen vaatia haastatteluun pääsyä, koska pelkkä hakemus on myös pyyntö päästä haastatteluun ja sitä kautta työhön.

Lausunnon saivartelu ja selittely on tarkoitettu hämärtämään sitä tosiasiaa, että kunnassa ei noudatettu Hallintolain 21 §:n määräystä. Sen mukaan väärään paikkaan tullut asiakirja on viran puolesta toimitettava välittömästi oikeaan paikkaan. Hakemus ei tullut edes väärään paikkaan, koska se tuli kunnanvirastoon määräajassa. Väärän henkilön pöydälle se kyllä päätyi unohtumaan, mutta siihen on hakija syytön.

Kenties pahin virhe on valmistelijan ja esittelijän mahdollinen esteellisyys, jonka esilleottaminen lausunnossa kuitataan suunnilleen valittajan asiattomaksi ilkeilyksi. Asian valmisteli ja esitteli sama vs. sosiaali- ja terveysjohtaja, jonka pöydälle hakemus unohtui ja joka siis on vastuussa menettelyvirheestä.

Pelkästään kunnan verkkosivulla olevien asiakirjojen perusteella veikkaan, että hallinto-oikeus tulee suunnilleen repimään lautakunnan lausunnon.

Olisikohan syytä tehdä jotain?

Anteeksi, sattui erehdys

Lauantaina 26.11. kirjoitin jutussani Lisää pakkotyötä, että kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok) olisi eduskunnan kyselytunnilla 24.11. tiedustellut hallituksen toimista nuorten työttömyysetuuden saamiseksi vastikkeelliseksi.

Minulle sattui erehdys, joka johtuu tavastani seurata kyselytuntia sivusilmällä ja -korvalla. Eduskunnan pöytäkirjan mukaan kysyjä ei ollut Pelkonen, vaan saman puolueen Pia Kauma. Kun rupesin tarkemmin seuraamaan vastausta, näytti kamera siinä vaiheessa Pelkosta. Erehdyin luulemaan kysyjää Pelkoseksi, koska en erota minulle tuntemattomia kansanedustajia äänestä. Pyydän Pelkoselta anteeksi erehdystäni.

Nyt kun kohteliaisuussyistä palasin aiheeseen, niin Kauman lisäkysymys kannattaa siteerata kokonaan. Se osoittaa, että kritiikkini oli asiallisesti oikea, vaikka kohdistuikin väärään kansanedustajaan. Kauma kysyi näin:

Yhteiskuntatakuu on perusajatukseltaan erinomainen asia. Nuorten yhteiskuntatakuuseen ei kuitenkaan sisälly velvoitetta työnhakijan osalta. Usein työttömän ei edes kannata ottaa vastaan tarjousta, jos hänen taloudellinen tilanteensa joko huononee tai paranee vain vähän. Tämä on omiaan passivoimaan nuoria työnhakijoita. Arvoisa ministeri, olisiko ratkaisu se, että työttömyysturva olisi tietyissä tapauksissa vastikkeellinen?

Kauma on siis se, joka on täysin tietämätön työnhakijan nykyisistä velvoitteista. Hän ei tiedä, että työttömyysetuutta saava on velvollinen ottamaan vastaan minkä tahansa hänelle tarjotun työn tai osallistumaan mihin tahansa hänelle määrättyyn työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Hänen on pakko osallistua koulutukseen, työharjoitteluun, työelämävalmennukseen tai jopa kuntouttavaan työtoimintaan, vaikka hän on täysin työkuntoinen ja -kykyinen.

Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja lisärangaistuksena ainoaksi tulonlähteeksi jäävää toimeentulotukea alennetaan 20 %. Tämän seuraamuksen automaattisuus ei ole edes laillinen, mutta silti sitä käytetään yleisesti. Se taas johtuu siitä, että toimeentulotukea myöntävät sosiaaliviranomaiset eivät tunne lakia tai eivät välitä sitä noudattaa turhantarkasti.

Ei tätä asiaa ilmeisesti tunne Pelkonenkaan, vaikka hän ei tällä kertaa äänessä ollutkaan. Ainakin vielä vaalikampanjansa aikana hän sekoitti palkan ja työttömyysetuuden keskenään. Hän nimittäin vaati Helsingin  Sanomien yleisönosastokirjoituksessa työttömien velvoittamista työhön etuutta vastaan.

Tietämättömyys näissä asioissa tuntuu olevan aika yleisesti kokoomuksen edustajia vaivaava vika.

Ihmisvihaa

Eilen facebookiin oli perustettu ryhmä nimeltään Irti SETA:n otteesta. Ryhmän kuvaus kuuluu lyhyesti, että ”jatkuva homottaminen tympii meitä heteroita”. Pikainen vilkaisu ryhmän keskusteluun kertoi ihan kaiken tarpeellisen.

Eräs nainen selitti asiallisesti nykyistä adoptiolainsäädäntöä. Hänen kimppuunsa kävi omien sanojensa mukaan Mensaan riittävällä äo:lla varustettu herrasmies, joka käski mm. lesbon painua nuolemaan p****a.  Jos ihminen on noin älykäs, niin hän voisi käyttää kapasiteettiaan vaikkapa oikeinkirjoituksen opettelemiseen ja sivistyksen hankkimiseen. Tai ainakin käytöstapojen.

Näinhän tämä keskustelu aina menee. Kansanedustaja Pentti Oinonen antoi omilla homopuheillaan esimerkin ja tähän signaaliin reagoitiin välittömästi. Oinosen puheet ymmärrettiin niin, että homot ovat vapaata riistaa ja heidän kimppuunsa voi sanallisesti käydä käytöstavoista piittaamatta.

Ryhmän jäseninä näkyvät olevan kaikki tutut maahanmuuttajavastaisilta sivuilta. Oiken ihmetyttää, miten nämä ihmiset jaksavat perustaa aina vain uusia ryhmiä ja lisätä niihin toisiaan, vaikka heille ihan hyvin riittäisi yksi ainoa ryhmä. Sen nimenä voisi olla vaikkapa Erilaisten ihmisten ahdasmieliset vihaajat.

Ryhmään on melko varmasti tietämättään liitetty myös ainakin Kimmo Sasi, Kimmo Kiljunen, Päivi Lipponen ja Eero Heinäluoma. He varmaan ihastuvat suunnattomasti löytäessään itsensä tällaisesta seurasta.

Perustajana on perussuomalaisten Kangasalan paikallisosaston sihteeri-taloudenhoitaja ja Pirkanmaan piirihallituksen jäsen Jani Viinikainen. Sama mies perusti pari viikkoa sitten ryhmän Lakkautetaan pakolaiskeskukset. Hän toimii myös ryhmässä Perussuomalaisten sinivalkoinen Suomi, jossa mainostetaan hakaristillä varustettua Arjala-olutta  ja käsketään julisteella neekeriä menemään pois.

Viinikainen tarjosi tällä sinivalkoisella sivulla aids-raiskaajalle niskalaukausta. Hän jakaa jatkuvasti Finnish Defence Leaguen linkkiä facebookissa ja lähetti 7. marraskuuta eräälle kaverilleen Kansallisen Vastarinnan linkin. Tämä vastarintaliike on se avoimen natsimielinen ryhmä, johon hakeminen aiheutti kansanedustajan avustajan eron.

Nyt joku taas kysyy, että mitä minulla on perussuomalaisia vastaan. Vastaan kuten ennenkin, että ei yhtään mitään. Rasismia ja ihmisten halveksimista erilaisuuden perusteella vastaan minulla sen sijaan on paljonkin ihan sitä harrastavien puoluekannasta riippumatta.

Toivoisin näkyvässä asemassa olevan puolueaktivistin keskittyvän enemmän vaikkapa Soinin presidentinvaalikampanjaan tai tulevaan välikysymykseen kuin maahanmuuttajien ja seksuaalisten vähemmistöjen sanalliseen vainoamiseen.

Maakunnan alasajo

Pohjois-Karjalasta ollaan kovaa vauhtia tekemässä reservaattia, jonka avolouhoksista kaivetaan raaka-aineita maailman tarpeisiin. Malmia eli käytännössä uraania etsitään ainakin Enossa, Kontiolahdella ja Ilomantsissa. Lupaavia löytöjä on kuulemma jo tehty ja lisää on odotettavissa.

Maatalous on käytännössä kuollut pois ja metsät on kertaalleen hakattu. Turvetuotanto sujuu entiseen malliin ja muuttaa joet ja järvet mutavelliksi. Kansallismaisema Koli on jo lähestulkoon pilattu rakentamisella ja nyt on oikein perustettu projekti suunnittelemaan lisärakentamista. Kaikki tulee tietysti tapahtumaan matkailun ehdoilla.

Nyt on alkamassa lopullinen ihmisten häätäminen pois asuinsijoiltaan. Ministeriö on ilmoittanut lakkauttavansa Kontiolahden Paiholasta maan vanhimman pakolaiskeskuksen. Siinä menee kerralla 70 työpaikkaa. Samalla menevät mahdollisuudet saada maakuntaan uusia asukkaita kotouttamalla, mutta ehkä se on tarkoituskin. Ainakaan Lieksassa ei olla ihastuneita maahanmuuttajiin eikä asenne muualla ole yhtään parempi. Ei tänne uusia asukkaita haluta, kun entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Myös Karjalan Prikaati on lakkautusuhan alla. Sekin sijaitsee Kontiolahdella ja työllistää noin 200 henkilöä. Tästä voi kyynisesti päätellä, että ainakin Kontiolahti itsenäisenä kuntana aiotaan lopettaa. Se onkin helppo liittää rajanaapuriinsa Joensuuhun, kunhan liiat asukkaat saadaan ajettua etelään tulevien kaivosten tieltä.

Tulevaisuus näyttää siis siltä, että jäljelle jää pelkkä kaivosteollisuus avokaivantoineineen ja saasteineen. En ole koskaan ymmärtänyt, miten luontomatkailun kehittäminen sopii tähän yhteyteen, mutta ei sitä ymmärrä kukaan muukaan. Näitä asioita suunnittelevat ja toteuttavat aivan eri ihmiset, tai jos he ovat samoja, niin heidän järkensä valo on sammunut. En oikein usko, että turistivirrat haluavat tulla katsomaan Sotkamon Talvivaaran kaltaisia mädänneelle munalle löyhkääviä valtavia monttuja.

Maakuntaliiton pitäisi edistää maakunnan etua, mutta se tyytyy käyttämään kolme miljoona euroa pelkkään alueen markkinointiin. Mainonnan mukaan maakunnassa on työtä, puhdasta luontoa ja koulutettua työvoimaa kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin ja asuminen on edullista. Maakuntaliitto elää ihan itse luomassaan lumetodellisuudessa, jossa kaunis neito soittaa kanteletta Karjalan vaaramaisemissa.

En minä tälle jo 60-luvulla alkaneelle kehitykselle mitään mahda. Olen sen verran erakkoluonteinen, että ihmisten väheneminen sopii minulle hyvin. Ehkä tulevaisuudessa nokean naamani ja annan parran kasvaa. Sitten istun raappahousut ja tuohivirsut jalassa Kolilla shamaanina ja säikyttelen kiroillen alueelle mahdollisesti eksyneet turistit helvetin kuuseen.

Lisää pakkotyötä?

Torstaina seuratessani toisella silmällä eduskunnan kyselytuntia havahduin siihen, kun Jaana Pelkonen (kok) kysyi työttömien työvelvollisuudesta. Hän halusi tietää, mitä hallitus on tehnyt ja mitä aikoo tehdä työttömyysetuuden määräämiseksi vastikkeelliseksi. Selkokielellä tämä tarkoittaa pakkotyötä työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea  saaville työttömille.

Työministeri Ihalainen vastasi asiallisesti kertomalla työttömyysetuuden tarkoituksesta ja ilmaistyön työmarkkinoita vääristävästä vaikutuksesta. Vastaus meni luultavasti hukkaan, koska siinä vaiheessa Pelkonen näytti jo hihittelevän vieruskaverinsa kanssa kuin koulutyttö.

Minä olisin vastannut paljon selvemmin sanoin. Olisin ihmetellyt, mistä eduskuntaan on noussut sellaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä työttömyyden ja työnteon välistä eroa. Työttömyys on sitä, että ihmisellä ei ole sellaista työtä, jolla hän pysytyisi elättämään itsensä. Hänet pidetään työttömyysetuuksilla hengissä siinä toivossa, että sitä palkkatyötä jostain löytyisi. Työttömyysetuudella ei varsinaiseti eletä, mutta sillä sinnitellään elävien kirjoissa.

Palkkatyö taas on sitä, että ihminen tekee työtä, josta hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Palkka ei välttämättä ole kovin kummoinen, mutta päihittää kuitenkin kirkkaasti kaikki mahdolliset työttömyysetuudet. Tekemätöntä työtähän tunnetusti on, mutta sen tekemisestä pitää maksaa palkkaa.

Nämä ilmaistyön vaatijat näkevät työttömät vain jonkinlaisena laiskottelijalaumana, joka kotona sohvalla maaten nauttii ilmaista rahaa ja valittaa. Heidät pitäisi saada pois siitä sohvalta osallistumaan yhteiskunnan toimintaan eli lapioimaan lunta, ulkoiluttamaan vanhuksia tai vaikka seisomaan koirien kusitolppana. Kaiken tämän pitää tapahtua ilmaiseksi eli niitä työttömyyskorvauksen pikkuropoja vastaan.

Ilmaistyö vääristäisi ja on jo vääristänyt työmarkkinat. Meillä on työelämävalmennusta, työharjoittelua ja kuntouttavaa työtoimintaa niin paljon, että kohta enää kukaan ei tee oikeaa palkkatyötä. Miksipä maksaa palkkaa, kun työn voi teettää ilmaiseksi? Jos tähän vielä lisättäisiin ilmainen pakkotyö kaikille työttömille, olisi orjayhteiskunta valmis.

Siihen suuntaan ollaan muutenkin menossa nuorten yhteiskuntatakuun nimissä. Jokainen nuori survotaan kohta väkisin johonkin koulutukseen tai höpötyöhön, halusipa hän tai ei. En minä väitä, etteikö yksilöllisen suunnitelman sorvaaminen olisi hyvä asia. Kyllä sillä saadaan varmasti moni aktivoitua.  Kaavamainen pakkotyö nyt vaan ei kerta kaikkiaan sovi sivistyneeseen yhteiskuntaan.

Pakkotyön vaatijat voisivat itse kokeilla oman työnsä täysipainoista tekemistä noin 500 eurolla kuukaudessa. Saattaisi tuntua pikkuisen epäreilulta.