Käräjöintiä kunnan laskuun

Pohjoiskarjalainen Liperin kunta sekä kahdeksan kunnan virkamiestä ja luottamushenkilöä vaativat käräjäoikeudelta ennakkosensuurin määräämistä. Verkkolehti Liperin uutiset on jatkuvasti ärsyttänyt kunnanviraston väkeä kertomalla epäilyjään kunnan johdon edesottamuksista. Asiaan liittyi myös yhden virkamiehen erottamisjupakka, jota käsiteltiin lyhyesti jossain television ajankohtaisohjelmassa. Se kiistelty verkkojulkaisu löytyy täältä:laittomuudet.aspx

Sitä voi huoletta lukea, koska oikeus ei tietenkään suostunut kunnan ja asianomistajien vaatimuksiin. Sivun sulkemisvaatimusta perusteltiin sillä, että julkaisu olisi syyllistynyt sekä kunnan että yksittäisten henkilöiden kunnian loukkaamiseen ja että sivulla on julkaistu linkki luottamuksellisiin työsuojelun asiakirjoihin.

Oikeuden perustelujen mukaan Suomessa ei ole ennakkosensuuria. Vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu ja joukkotiedotuksen vapaa kehitys mahdollistavat vallankäyttäjien julkisen kritiikin. Lisäksi oikeus ilmoitti selvästi sen jo tiedossa olevan asian, että kunnalla ei kuntana ole kunniaa. Kunta ei siis voi olla asianomistajana kunnianloukkausjutussa.

Linkki luottamuksellisiin asiakirjoihin voi tuntua vähän vaaralliselta, mutta se on kuitenkin ainakin toistaiseksi laillinen. Luottamuksellisetkaan asiat eivät ole salassapidettäviä, joten ne ovat lain kannalta julkisia. Jos ne olisi haluttu pitää salassa, ne olisi pitänyt määrätä salassapidettäviksi jollain laissa mainitulla perusteella.

Verkkolehden tyylistä tai tyylittömyydestä voi olla mitä mieltä tahansa, mutta mitään ennakkosensuuria ei siihenkään voida soveltaa. Toinen asia on sitten kirjoitusten jälkikäteinen kontrolli. Julkaisija voi joutua vastaamaan kunnianloukkauksesta myöhemmin pidettävissä oikeudenkäynneissä. Näin tämä sananvapaus lain mukaan menee.

Oikeudenkäynteja on tulossa lisää, sanoo kunnan ja asianomistajien palkkaama asianajaja. Ihan ensimmäiseksi hän aikoo valittaa käräjäoikeuden päätöksestä ja ilmeisesti kerää aineistoa tuleviin oikeudenkäynteihin. Hänellä on hyvä toimeksianto, jonka kunnan veronmaksajat kustantavat ainakin osittain.

Asianajaja on sekä kunnan että asianomistajien yhteinen. Tämä herättääkin muutamia kysymyksiä. Kuka yleensä on päättänyt, että asianajaja palkataan osaksikaan kunnan varoilla? Koska jo alusta asti olisi pitänyt olla selvää, että kunnan kunniaa ei voi loukata, toimii asianajaja pelkästään virkamiesten ja luottamushenkilöiden puolesta. Näin ollen päämiehet vastaavat henkilökohtaisesti myös hänen palkkiostaan, eikä kunnalla ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jonkun kunnan päättäjän kannattaisi kysyä, aikooko kunta oikeuden päätöksestä huolimatta ajaa mahdottomia kunnianloukkauskanteita myös kunnan puolesta. Jos aikoo, niin millä perusteella kunta maksaa asianajajan palkkioita?

Näyttää ikävästi siltä, että muutamat henkilöt ovat päättäneet puolustaa omaa kunniaansa kunnan rahoilla.