Sasi ja sanomisen tarve

Kansanedustaja Kimmo Sasilla on tänä syksynä ollut kova tarve tulla kuulluksi. Hänen lehtien arvonlisäveroa koskevat kommenttinsa ovat jo tuttuja, mutta hän jatkaa vielä aiheesta. Tänään ilmestyvässä Kanava-lehdessä hän kuulemma puolustelee taas arvonlisäveron nostoa sillä, että lehdistö on kelvotonta. Medialle on informaation sijaan tärkeämpää lukijasuhde kuin tiedonvälitys, joten lehdet tekevät juttuja, joita ihmiset haluavat lukea. Sivistävän tiedon välittäminen on jäänyt viihteen jalkoihin.

Tästä asiasta voi osittain olla jopa samaa mieltä, mutta eipä kenenkään ole pakko lukea ihan kaikkia lehtiä. Hömppää haluavat lukekoot hömppää ja muut sitten jotain muuta. En tiedä, aloittivatko surkeiden julkkisjuttujen tekemisen lehdet itse, vai vaatiko niitä lukijakunta. Se on kuitenkin samantekevää, koska joka tapauksessa valikoin lukemiseni.

Paljon oudompaa oli Sasin sanomisen tarve eilen perustuslakivaiokunnassa. Hän meni kokoukseen, vaikka on vain varajäsen ja kaikki kokoomuksen varsinaiset jäsenet olivat paikalla. Sasi painosti ensimmäisen kauden kansanedustaja Jukka Kopran ulos, jotta pääsi sanelemaan eriävän mielipiteensä lausuntoon.

Eriävä mielipide oli aika erikoinen. Sen mukaan määräenemmistöpäätökset Euroopan vakausmekanismissa voisivat olla mahdollisia, jos niiden käyttöala on riittävän tarkkarajaisesti määritelty ja rajoitettu poikkeutilanteisiin. Lisäksi enemmistöllä voitaisiin päättää rahoitusavusta, jos EVM-sopimuksessa on määritelty peruspääomalle selkeä katto.

Suomennettuna Sasi sanoi suunnilleen niin, että perustuslaki ja perustuslakivaliokunnan tulkinta siitä eivät saa sitoa Suomen pääministeriä. Tällaista perustuslain tulkintaa en totisesti ole ennen kuullut.

Tämä episodi katoaa nopeasti siihen kelvottoman median virtaan, ja tällä kertaa se taitaa olla ihan Sasin parhaaksi.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Sasi on kieltämättä melkoinen tapaus. Masentavaa hänen ja vastaavien sankarien loputon eturiviin hyppiminen muka asioita ymmärtävinä.