Arpajaiset ja tosi-tv

Eilinen luokkayhteiskuntaa koskeva kirjoitukseni sai facebookissa yli sata kommenttia. Keskustelu siirtyi hyvin nopeasti toimeentulotukeen ja sen kummallisuuksiin. Kaikki olivat sitä mieltä, että sillä ei oikeastaan voi elää, mutta liian monen on pakko niin tehdä.

Fb-kaverini Liisa Kärki ehdotti tietoisuuden lisäämiseksi kansalaisarpajaisia. Tässäpä hänen ideansa lähes sanasta sanaan:

Kaikista tuloluokista pitää arpoa vuosittain se heikoin lenkki toimeentulotuelle. Päätös tulee voimaan välittömästi arvonnan jälkeen. Etukäteisilmoitusta ei anneta, vaan esimerkiksi pankkitilitileillä olevat varat jäädytetään välittömästi. Tilille maksetaan toimeentulo- ja asumistukea vastaava summa. Parin kolmen kuukauden kuluttua vaaditaan myymään tarpeeton omaisuus eli osakkeet, merkkipäivälahjat ja ajoneuvot, ellei tuen saaja kykene osoittamaan niiden tarpeellisuutta esim. työssäkäynnin vuoksi. Samalla tehdään päätös tukien takaisinperinnästä. Vuoden kuluttua tilille kertyneistä palkoista tai muista etuuksista peritään maksetut toimeentulo- ja asumistuet. Vain tällainen käytäntö opettaa monet kansalaiset katsomaan muuallekin kuin omaan napaansa.

Olisihan se melkoista shokkihoitoa, mutta tällaisessa todellisuudessa tuhannet perheet elävät vuodesta toiseen. Itse jatkan vielä ideaa ja ehdotan, että kuvausryhmä taltioi tapahtumat filmille. Käsikirjoitusta ei tarvita, vaan riittää, että kuvanauhalle saadaan ihmisten normaalit reaktiot heidän lukiessaan laillisia päätöksiä ja yrittäessään elää normaalia elämää.

Tällainen tosi-tv päihittäisi dramaattisuudessaan Big Brotherin kirkkaasti. Lisäksi katsojien vahingoniloa saattaisi hillitä tieto siitä, että seuraava arpajaisvoitto voi osua omalla kohdalle.

Kommentit
  1. 2

    Petri sanoo

    Ehkä kuitenkin pitäisi aloittaa kansanedustajista, jotka päättävät toimeentulotuen suuruudesta?

  2. 3

    Jaana Kärki sanoo

    Hih, kyl se täti osaa 😀 Hyvä idea muutenkin 😀

  3. 4

    AlfaVille sanoo

    No mullehan tossa ei ole mitään uutta.

    Esitin saman arpajaisidean jossain työttömien yhdistyksen kokouksessa joskus 1997 keväällä. Ja kyllä, tuollaiset arpajaiset pitäis ehdottomasti aloittaa suurituloisten joukosta tai ainakin karsia osallistujista pois kaltaiseni, jo aikanaan yli 500 arkipäivää työttömänä olleet sekä tietenkin ne, jotka jo ellävät minimituloilla.

  4. 5

    Marko sanoo

    Itse lähtisin kohdistamaan ”toimenpiteitä” niihin, joiden mielestä se toimeentulotuki on liian suuri.

  5. 6

    sanoo

    Onneksi suurituloisilla on sen verran suurituloisia kavereita että voi tyytyä naurahtamaan sossulle ja elämään kaverivipeillä sen vuoden. Sossun rahoilla elävät ovat verrattain hyviä hoitamaan rahaliikenteensä käteiskauppana ja kavereiden nimiin avatuilla pankkitileillä/-korteilla, että oikeasti rahan kanssa toimiville se olisi ihan naurettavan helppoa.

  6. 7

    Saila sanoo

    Lainaan ehdotuksen joulunpyhiksi tilipäivitykseeni. Kiitos!

  7. 9

    sanoo

    Mutta, vuosi rahatta on lyhyt aika, kuka tuon kokee, on yleensä sillä loppuikänsä. Siis vähintäin 5 vuotta. Ja kerran vuoteen harkinnanvarainen karenssi.