Kurjempaa uutta vuotta

Harvoinpa saa kuulla maan pääministerin toivottavan kansalaisille kurjaa uutta vuotta. Näin kuitenkin pääministeri Jyrki Katainen teki perinteisessä tiedotteessaan. Hän julisti, että maallamme ei ole varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Siihen raha ei kerta kaikkiaan riitä, koska väestön ikääntyminen kasvattaa menoja ja supistaa tuloja. Niinpä edessä on rakenteellisia muutoksia ja jo ensi kevään ratkaisujen Katainen kertoi olevan kipeitä.

Katainen jatkaa omaksumallaan linjalla, jonka mukaan ideologia esitetään faktana ja tätä näennäistä faktaa julistetaan joka käänteessä ehdottomana totuutena ja välttämättömyytenä. Hyvinvointiyhteiskunta on se hirveä syöpäläinen, joka tuhoaa talouden ja syöksee lapsemme velkaorjuuteen. Köyhät, sairaat, vanhukset ja työttömät näyttäytyvät kammottavana petona, joka ahmii pohjattomaan kitaansa verovarat.

Sen sijaan yksityisen voiton tavoittelulle toisten kustannuksella ei aseteta mitään rajoa. Yksityistäminen etenee ja näyttäytyy hyvinvoinnin lisääjänä, vaikka suuret pääomasijoittavat vievät verovaroista saamansa tulot veroparatiiseihin. Suurituloisimpien verotusta ei missään tapauksessa voida kiristää, koska meillä ei ole suurituloisia ja jos onkin, niin heillä ei ole rahaa. Tämä julistus on monta kertaa kuultu eduskunnassa.

Pääministeri puhuu tiedotteessaan kuitenkin yhä edelleen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä, mutta hänen hyvinvointiyhteiskuntansa on erilainen. Siinä vastuu heikompien hyvinvoinnista on siirretty kokonaan läheisten huoleksi. Kataisen hyvinvointiyhteiskunnan käyttövoima ei ole veroeuro vaan läheisistä välittäminen. Yksikään virkamies, julkinen palvelu tai tulonsiirto ei Kataisen mukaan voi korvata perheen ja läheisten huolenpitoa.

Tämmöinen puhe on tekopyhää hurskastelua ja suoranaista hölynpölyä. Ei kukaan yritäkään hakea läheisyyttä ja välittämistä viranomaisilta, veroeuroilta ja tulonsiirroilta. Niiltä haetaan elämän perusedellytyksiä kaikille, mutta nyt tämä välttämättömyys korvatan imelällä lässytyksellä läheisten välittämisestä. Kyllä köyhänkin läheiset välittävät, mutta taloudellisesti he eivät voi auttaa.

Katainen siis sanoi suunnilleen niin, että välittäkää toisistanne, koska hallitus ei ole kiinnostunut teistä tippaakaan. Yhtä hyvin hän olisi voinut käskeä vailla läheisiä olevia köyhiä menemään kerjuulle ja vaikka kuolemaan tienposkeen. Sillähän siitäkin sakista päästäisiin.

Yksi asia minua tässä oikeasti ihmetyttää. Jos hyvinvointiyhteiskuntaa ei nyt voida rahoittaa verovaroilla, niin miten ihmeessä se onnistui vielä 1980-luvulla pienemmällä kansantulolla? Jos kaikkien kansalaisten elintaso ei ole yhdistettävissä kansakunnan taloudelliseen menestykseen, niin silloin meidän elämämme ei taida kestää teidän talouttanne.

Parannuksia ja naamanpesua

Ylihuomisesta alkaen työttömille tarkoitetut työharjoittelu ja työelämävalmennus muuttuvat työkokeiluksi. Samalla työkokeilun soveltamisala muuttuu. Tähän asti harjoittelemaan tai valmennukseen on voitu määrätä ihan kuka tahansa ammattitaitoinen työtön tekemään ilmaista työtä vaikkapa johonkin yritykseen. Jatkossa työkokeilu on tarkoitettu pääasiassa niille, joilla ei ole ammatillista koulutusta. Koulutetuille on pyrittävä ensisijaisesti järjestämään palkkatyötä.

Tämä vaikuttaa erinomaiselta parannukselta. Harjoittelun varjolla on hankittu ammattitaitoista ilmaistyövoimaa ihan minne tahansa. Tulevasta eivät kuitenkaan työvoimaviranomaisetkaan vielä tiedä mitään. Se nyt ainakin on selvää, että ei TE-toimistoilla vuoden alusta ole palkkatöitä tarjolla yhtään sen enempää kuin nytkään.

Saahan sitä ensisijaisesti pyrkiä järjestämään palkkatyötä, mutta sananhelinältä se vähän kuulostaa.

Tämä siis saattaa olla joko ihan oikea parannus tai sitten se on naamanpesua. Ainakin osittaista naamanpesua oli viime kesänä tehty Työttömyysturvalain muutos. Lakimuutoksella lyhennettiin työttömyysetuuden menetyksiä eli karensseja kautta linjan. Samalla lyhennettiin kieltäytymistä seuraavaan karenssiin liittyvää työssäolovelvoitetta viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Tämä aika etuuden menettäneen on siis oltava töissä, työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa tai muussa työvoimapoliitttisessa toimenpiteessä saadakseen työttömyysetuutensa takaisin. Tarkemmat karenssiajat löytyvät Työttömyysturvalain 2 a luvusta, jos joku on kiinnostunut niitä tutkimaan.

Tämäkin on melkoinen parannus, mutta sen ulkopuolelle jätettiin valtava määrä pitkäaikaistyöttömiä. Työssäolovelvoite ei lyhentynyt yhtään niiltä, ovat saaneet karenssin työvoimapoliittisesti moitittavan menettelyn takia ennen 1.7.2012. Sama on tilanne, jos moitittava menettely tapahtui ennen 1.7.2012, mutta sanktio määrättiin lakimuutoksen jälkeen. Kaikkien näiden ikuisten karenssilaisten työssäolovelvoite on edelleen viisi kuukautta, kun taas 1.7.2012 jälkeen moitittavaksi katsottuun menettelyyn syyllistynyt selviää paljon lyhyemmällä rangaistuksella.

Ikuiseen karenssiin tuomitut siis pysyvät ikuisessa karensissa ja armahdus on heille tulossa vasta vuonna 2017. Silloin hekin saavat takaisin työttömyysetuutensa, jos onnistuvat pysyttelemään hengissä. Töitähän heille ei edes tarjota, koska heidät on ikuisen karenssin myötä siirretty siihen ryhmään, jolle ei edes tarjota mitään muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä kuin korkeintaan kuntouttavaa työtoimintaa.

Kuntouttavaan työtoimintaan he joutuvat osallistumaan toimeentulotuella. He siis eivät saa työmarkkinatukea takaisin kuntouttavan työtoiminnan ajaksi vaan vasta sitten, kun tätä ns. kuntoutusta on kestänyt viisi kuukautta.

Jos pitäaikaistyöttömiä olisi oikeasti tarkoitus saada takaisin työelämään, niin tällaisia munauksia ei lakiin olisi saanut jättää. Ehkä tarkoitus onkin vain nöyryyttää tätä yhteiskunnan alinta kastia.

Yhtiöittäen yksityiseksi

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen aikoo sanomalehti Karjalaisen haastattelun mukaan näyttää esimerkkiä ja tehdä töitä ainakin 70-vuotiaaksi. Kesällä 40 vuotta täyttänyt ministeri aikoo jossain vaiheessa siirtyä töihin julkiselle tai yksityiselle sektorille.

Yksityissektorille hän siirtyy ilman muuta. Samassa haastattelussa hän nimittäin kertoo ensi kevään lakiuudistuksista, joilla aloitetaan julkisen sektorin lopullinen hävittäminen. Suunnitelmat ovat jo pitkälle valmisteltuja. Otetaan suoria lainauksia päivän lehdestä:

EU vaatii, että kuntien täytyy yhtiöittää sellaiset toiminnot, jotka toimivat markkinoilla. Yksi kysymys on ollut muun muassa, pitäisikö kuntien vesihuolto yhtiöittää. Suomessa vesihuolto ei ole markkinaehtoista toimintaa, mutta eurooppalainen näkökulma on erilainen. Veden lisäksi yhtiöittämistä tultaneen esittämään ainakin energiatoiminnoissa, työvoimapoliittisesa aikuiskoulutuksessa, satamissa ja kuntien ruokapalveluissa.

Taustalla on ajatus, että kunnat eivät voi harjoittaa kilpailua vääristävää toimintaa. Tarkoitukseni on antaa kuntalain muutos tältä osin eduskunnalle kevään aikana.

Sillä tavalla. Ministeri aikoo siis ihan tuosta vain lopettaa kunnalliset vesilaitokset ja ruokapalvelut kokonaan. Kaava on tuttu jo valtionyhtiöiden tuhoamisesta. Ensin toiminnot yhtiöitetään kunnallisiksi osakeyhtiöiksi. Sitten osakkeita ruvetaan myymään vapailla markkinoilla ja ennen kuin huomaammekaan, niin vaikkapa vesilaitoksemme ovat kansainvälisten pääomasijoittajien hallussa. Voitot viedään tietenkin turvaan veroparatiiseihin.

Tämä on puhtaasti ideologinen valinta vaikka kuinka muuta väitettäisiin. Julkinen sektori ajetaan kokonaan alas ja kaikki jätetään markkinavoimien armoille. Kunnat eivät saa sotkea markkinoiden toimintaa eli estää yksityisen voiton tavoittelua millään alalla. Kaupan on jo ihmisten terveys ja kohta ovat myynnissä sellaisetkin perustarpeet kuin lämpö ja puhdas vesi. Raitis ilma ei taida ihan vielä olla myyntisuunnitelmissa, mutta kai sekin kohta alistetaan markkinavoimille.

Nyt koku huomauttaa, että ei Virkkunen puhu mitään yksityistämisestä, vaan pelkästään yhtiöittämisestä. Jos joku haluaa uskoa muutoksen jäävän siihen, niin onnittelen hyväuskoisuudesta. Heti yhtiöittämisen jälkeen aletaan kuitenkin puhua pääomien tarpeesta ja pääomaa saadaan myymällä yhtiön osakkeita. Kyllä ulkomaisilla pääomasijoittajilla rahaa on ja ennen kaikkea he haistavat sen, mistä sitä saadaan lisää.

Ministerillä lienee edessään loistava tulevaisuus markkinavoimien palveluksessa. Siellä hänen olisi pitänyt olla alusta asti eikä kauppaamassa julkisia palveluja markkinavoimille poliitikkona.

Otolliseen maaperään

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti vapaaehtoisia kodinturvajoukkoja varsinkin syrjäseuduille toimimaan poliisin apuna. Nämä joukot toimisivat ikään kuin poliisin silminä ja korvina yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen hengessä. Heillä voisi olla tunnistettava puku, mutta ei aseita eikä voimankäyttöoikeutta.

Paateron ehdotus lankesi otolliseen maaperään. Varsinkin netissä päivystävät löyhäpäät innostuivat ajatuksesta suunnattomasti, mutta eivät missään yhteisöllisyyden ja välittämisen hengessä. He haluavat päästä jonkun kimppuun.

Jo eilisen päivän aikana oltiin käymässä järjestäytyneenä joukkona ainakin antifaa ja yleensä punikkeja vastaan jatkamaan vuonna 1918 kesken jäänyttä työtä. Lisäksi haluttiin tietenkin rynnätä suvakkeja vastaan sekä aloittaa joukolla keskustelu Karjalan väkivaltaisesta palauttamisesta kodinturvajoukkojen avulla.

Eniten haluttiin käydä maahanmuuttajia vastaan. Muuan kunnanvaltuutettu Länsi-Suomesta oli sitä mieltä, että maahanmuuttajilla on jo järjestäytyneitä kaarteja, joten vastapainoksi tarvitaan oma järjestyskaarti. Tämä jonkun Vili Vilperin innostus oli sieltä tavallisimmasta päästä:

vili-vilperi

Jotenkin minusta tuntuu, että Paatero ei tunne yhteiskunnallista todellisuutta. Kodinturvajoukkoihin hakeutuisivat ensimmäisenä juuri nämä tärähtäneet. Heidän sydämensä halajaa jonkinlaista laillista oikeutusta päästä käyttäytymään väkivaltaisesti. On ihan varmaa, että jossain päin syntyisi ruumiita ja hyvä tarkoitus kääntyisi nopeasti päälaelleen.

Ihan yleisesti haluttiin palauttaa Suojeluskunnan nimi ja toimintatavat. Yllättävän monet tuntuvat edelleen luulevan, että Suojeluskunta oli pelkkä maanpuolustus- ja urheiluseura. He eivät tunne historiaa eivätkä tiedä 2.8.1918 annetun Suojeluskunta-asetuksen sisältöä.

Asetuksen 2 §:ssä säädettiin, että jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet 17 vuotta.

Asetuksen 8 §:n mukaan paikallisesikunta, joka koostui aluepäälliköstä ja neljästä vuodeksi kerrallan valitusta jäsenestä, otti jäseniksi sellaisia henkilöitä, joilla oli 2 §:ssä säädetyt ominaisuudet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että paikallisesikunnilla oli vapaa harkintavalta jäsenyyden suhteen. Niinpä koko maassa ei ennen vuotta 1940 ollut yhtään suojeluskunnan jäsentä, jolla olisi ollut ainoan laillisen vasemmistopuolueen sosialidemokraattien jäsenkirja.

Tekisi mieleni kaivella lisää historiaa ja muistuttaa vajaan sadan vuoden takaisista kaarteista, mutta antaa olla. Vähemmälläkin tulee selväksi, että Paateron hyväuskoinen ajatus ei tule toteutumaan järkevällä tavalla. Hänen kannattaisi yrittää hankkia poliisille lisää resursseja sen sijaan, että ehdottelee kansalaisten turvakaarteja. Tai ehkä hän on niin ovela, että tekee sen juuri tällä tavalla.

Maailma ei muutu

– Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.

Näin mietti Pohjantähden Akseli Koskela ennen sisällissotaa. Hänelle ”ne” edustivat lähinnä pappilan herrasväkeä, mutta yleisemmin myös muita säätyläisiä ja niitä, joilla oli valta päättää asioista. Nämä päättäjät hän rinnasti ruokittaviin, pestäviin ja puettaviin ruotivaivaisiin, jotka irvistelevät ja sylkevät elättäjänsä silmille.

Eipä ole maailma paljon muuttunut niistä ajoista. Yhä vieläkin joittenkin omat asiat näyttäytyvät koko kansakunnan asioina. Suomen talous vaatii työurien pitentämistä alusta, keskeltä ja lopusta. Kansamme toimeentulo ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito edellyttävät palkkojen alentamista ja työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista. Isommat osingot ja pääomatulojen kevyt verottaminen ovat maan etu, kansamme etu ja yhteiskuntamme etu. Kun eniten ansaitsevien tulot kasvavat, niin valumisteorian mukaan siltä pöydältä valuu hyvinvointia myös huonompiosaisille.

Akselin aikoihin verrattuna maailma on sen verran muuttunut, että synnynnäisiä säätyeroja ei ole. Taloudelliset erot sen sijaan kasvavat jatkuvasti ja siitä seuraa myös jonkinlaisen sääty-yhteiskunnan paluu. Kun Akselin lapuudessa taksvärkkipäiviä lisättiin pappilan lasten säädynmukaisen koulutuksen turvaamiseksi, niin Jussi Koskela käski poikansa navettaan sontaa luomaan. Heidänkin piti oppia säätynsä mukaiseen työhön. Samaa työnjakoa ajatellevat ne, jotka ovat ruvenneet puhumaan yliopisto-opintojen saamisesta maksullisiksi.

Mika Waltari sanoi jotenkin niin, että ei ihminen muutu. Upota hänet veteen, niin vaatteidensa kuivuttua hän on täsmälleen samanlainen kuin ennenkin.