Ehdoton määräaika

Aina kun kirjoitan toimeentulotukiasioista, saan paljon kommentteja lukijoiden tai heidän tuttujensa hakemusten venyneistä käsittelyajoista. Näyttää olevan ihan tavallista, että sosiaaliviranomaiset eivät noudata lain ehdottomia määräaikoja, eivätkä asiakkaatkaan ole niistä aina tietoisia.

Toimeentulotukilain 14a §:n 1 momentin mukaan hakemus on käsiteltävä kiireellisissä tapauksissa samana tai seuraavana päivänä. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa hakemus on käsiteltävä viivytyksettä ja viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen saapumisesta. Päätös on pantava täytäntöön heti.

Jos hakemus on puutteellinen, on asiakkaalle annettava yksilöity kehoitus täydentää hakemusta määräajassa. Kehoitus on annettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä puutteellisen hakemuksen saapumisesta. Täydentämiseen annettavan ajan pituutta ei ole erikseen määrätty, mutta 1 momentin nojalla tässäkään ei saa viivytellä. Päätös on tehtävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen täydentämisestä.

Jos asiakas ei täydennä hakemusta, on päätös joka tapauksessa tehtävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä täydentämiselle annetun määräajan päättymisestä. Silloin päätös tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tästä on Eduskunnan oikeusasiamiehen 19.10.2011 antama ratkaisu. Sen mukaan lisäselvityspyyntö ei saa viivästyttää päätöksentekoa yli lain salliman määräajan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käsittelyä ei saa viivästyttää lisäselvityspyynnön toistamisella.

Kun asiakas pyytää henkilökohtaista keskustelua sosiaalityöntekijän kanssa, on aika järjestettävä viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä pyynnön esittämisestä.

Mikään syy ei oikeuta sosiaaliviranomaisia lipsumaan näistä määräajaoista, vaan ne ovat ehdottomia. Jos ja kun niitä ei noudateta, on asiakkaalla oikeus tehdä asiasta kantelu aluehallintovirastoon tai suoraan Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun voi tehdä vapaamuotoisesti vaikka sähköpostitse. Tärkeintä on, että siinä kerrotaan kantelun syyksi lakisääteisten määräaikojen noudattamatta jättäminen.

Kunnat selittävät vastineissaan viivästymisten syyksi varmasti ihan oikeutetusti kiireen ja työvoimapulan. Ne eivät kuitenkaan kelpaa selitykseksi, koska määräajat ovat ehdottomia. Jos kunta saa riittävän monta huomautusta laiminlyönneistään, niin lakia ruvetaan noudattamaan. Miten kunta sen tekee, ei ole toimeentulotuen asiakkaan murhe. Hänellä on ihan tarpeeksi murheita itsellään.

Kommentit
  1. 1

    Marko sanoo

    Tiedän hyvin! Asiasta 30:een, nämä työvoimatoimiston virkailijoiden tiedustelut työvoimatiimiltä pitäisi saada tällaisen nopean käsittelyn piiriin. On kohtuutonta odotuttaa asiakasta kuukausia ilman rahaa. Päätös on voitava saada valitusosoituksineen 7 arkipäivän kuluessa!

  2. 3

    Lotta sanoo

    Miksi sosiaaliviranomainen ei voi informoida asiakasta esim. puutteellisesta hakemuksesta spostitse, joka huomattavasti nopeuttaisi tiedonkulkua kun asiakas odottaa nälissään rahojaan? Muukin asiointi spostitse nopeuttaisi toimintaa puolin ja toisin. Paperikopiot voisi seurata perässä postitse.

  3. 4

    sanoo

    Kaikkein parasta on, kun työntekijät sosiaalitoimistosta rupee itkemään multa ymmärrystä, ”meillä on tätä henkilökunta vajausta/ei oo tarpeeksi resursseja/tiiäthän nää mitä tämä on/et sä näillä resurrseilla saa kauheen nopeesti mitään päätöstä/valittamalla ei ainakaan mitään tuu.”

    Ei, mua ei kiinnosta henkilökunnan vajaukset. Jos sitä on, kaupungin pitäsi palkata lisää työntekijöitä kyseiseen toimipisteeseen. Sama resurssipulan kanssa. Minä en sille mitään voi, valita esimiehelle, äläkä inise asiakkaalle. Ei, minä en tiedä mitä se on, ja niin kauan kuin sinä työskentelet kahdentuhannen euron kuukausipalkalla, minua ei kiinnostakkaan tietää, ”mitä se on”. Ja se, että siellä jätetään työt tekemättä, tai venytetään sääntöjä laskien sen varaan, että asiakkaat ei siitä valita, on väärä ratkaisu. Minä kyllä valitan. Enkä lopeta. Ja sillä on parempi tulla jotain, koska se en ole minä, joka syyllistyy VIRKARIKOKSEEN.

  4. 5

    Nimetön sanoo

    niin ja jos on sosiaalijohtajana epäpätevä joka ei osaa neuvoa eikä itse saa tehdä toimeentulotukipäätöksiä niin pienessä kunnassa alkaa tokkimään