Tippuva vesihana

Jos yöllä vesihana tiputtaa, niin harmittomuudestaan huolimatta se rupeaa häiritsemään ja se on suljettava. Ihan samalla tavalla minun aiottua lomaani bloggaamisesta ja facebookista häiritsee eräs nimimerkki Justiina C. Nielenmää. Hän on suoltanut kaksi vuorokautta yhtä ja samaa kommenttia blogin roskasuodattimeen ymmärtämättä käyvänsä toivotonta taistelua konetta vastaan. Arvostan kyllä sinnikkäitä ihmisiä, mutta liika on liikaa. Pitänee kohta selvittää hänen henkilöllisyytensä ja hankkia hänelle lähestymiskielto.

En tiedä, kuka tällainen Justiina on. Hänen viiteryhmänsä ja yhteiskunnallisen suuntautumisensa arvaan kuitenkin nimimerkistä ja viestin sisällöstä. Nimimerkkihän on pornografisen viittauksen lisäksi ilmiselvä väännös tiettyjä piirejä ansiokkaasti kritisoivan  Jussi K. Niemelän nimestä.

Justiinan viestin sisältö on minun tulkintani mukaan se, että minulla ei ole mitään oikeutta seurata yhteiskunnallista keskustelua täysin avoimissa profiileissa ja ryhmissä. Kuvakaappauksien ottaminen on tuomittavaa siinäkin tapauksessa, että näissä täysin avoimissa ja siis kaikille näkyvissä keskusteluissa epäillään minun juristintutkintoni olevan huijausta tai minulle uhataan porata ylimääräinen peräreikä. Nekään jutut eivät siis kuulu minulle. Erityisen vähän minulle kuuluvat sellaiset yhteiskunnalliset asiat, joista ajattelen eri tavalla kuin muut keskustelijat.

Näin olen ymmärtänyt hänen viestinsä. Jos Justiina haluaa olla eri mieltä tulkinnasta, niin hän voi avata oman blogin ja keskittyä siellä vaikkapa pelkästään vastustamaan minun oikeuttani toimia avoimessa sosiaalisessa mediassa. Tämän blogin kommentit hän kirjoittaa edelleen suoraan roskasuodattimeen ja sen tyhjentäminen on sekunnin murto-osan juttu. Kyllä minä sen jaksan tehdä kauemmin kuin Justiina jaksaa kirjoittaa. Vain ja ainoastaan minä päätän, mitkä kommentit tulevat julkisuuteen.

Arvokkaita mielipiteitä

Eilinen kirjoitukseni poiki paljon negatiivista palautetta. Kaikkein raivokkain oli tietenkin tekstin päähenkilö, joka alkoi tapansa mukaan arvioida minun seksuaalista suuntatumistani ja mielenterveyteni tilaa. Sen lisäksi hän lähti arveluttaville teille esittämällä uhkauksia minua odottavasta väkivallasta. Hän ystävineen on kuulemma toiminnan mies ja rangaistus odottaa.

Tämän kaiken hän teki minun omassa profiilissani. Halukkaat voivat käydä ottamassa oppitunnin siitä, miltä näyttävät netissä tehdyt laiton uhkaus ja kunnianloukkaus. Kuvakaappauksia en nyt näytä, koska niitä saatetaan tarvita viranomaiskäyttöön.

Kiusallinen kärpänen oli myös itse blogiin ilmestynyt nimimerkki ”Justiina C. Nielenmää”. Hän käytti koko illan ja osan yötäkin minun solvaamiseeni kommenteissa. Mitään varsinaista asiaa hänellä ei ollut, mutta raivokkuus oli ihan vertaansa vailla. Aamulla muutaman tunnin levon jälkeen hän jatkoi samasta aiheesta. Nyt hän tosin toistaa sanasta sanaan samaa mantraa sellaisella innolla, että alan epäillä kyseessä olevan jonkinlaisen botin tai automaattiohjauksella toimivan ihmisen.

Ei toista enää. Poistin kaikki hänen kommenttinsa ja tätä Justiinaa saatte nyt kiittää siitä, että kenenkään kommentit eivät valitettavasti vähään aikaan näy ilman minun hyväksyntääni. Kunhan Justiina ymmärtää lyövänsä päätään seinään muutan asetukset taas väljemmiksi.

Mitähän tästä pitäisi oppia? Minä opin jälleen kerran sen, että kaikki eivät kestä katsella omia tekstejään kuvakaappuksissa. Opin myös sen, että verkossa liikkuu kaikenlaisia riehujia, jotka nimimerkin ja tunnistamattoman sähköpostiosoitteen suojassa kadottavat kaikki estonsa.

Se minua jaksaa aina ihmetyttää, miten väkevä ase pelkkä sana voi olla. Tämä aihe saa nyt kuitenkin riittää minun osaltani. Maailmassa on paljon mielenkiintoisempia asioita.

Minä ja Leon

leon-ja-saku-2-26212

Näin kommentoi Leon Degrelle alias Klaus Elovaara eilistä juttuani omassa fb-profiilissaan. Heti perään hän tilasi päivitykseni. Huomasin sen välittömästi, joten hänen ei olisi tarvinnut ainakaan sen takia jättää tänään salaperäiseltä kuulostavaa kommenttia ”Mikä eka päivä?” profiilissani käytyyn keskusteluun. Ehkä kommentti liittyy jotenkin keskusteluun tai sitten ei.

Keskustelusta tuli kuitenkin antoisa erityisesti sen takia, että tämä jutussa mainitsemani 18-vuotias lukiolainen tuli reilusti omalla nimellään mukaan. Alkuhankaluuksien jälkeen tulimme hyvin juttuun ja sovimme asian tulleen käsitellyksi. Toivotan vilpittömästi onnea ja menestystä hänen asiallisissa tulevaisuudensuunnitelmissaan.

Mitähän Leon mahtaa kuvitella saavansa tilaamalla päivitykseni? Ehkä hän haluaa laadukasta lukemista omien ja kavereidensa suoltaman törkykirjoittelun vastapainoksi. Hänen kielenkäyttönsä koostuu lähinnä ala- ja peräpään ilmaisuista, joten ei uskoisi kysessä olevan yli 60-vuotian miehen.

Vielä kummallisempaa hänen tyylinsä on sen takia, että hän osaa halutessaan kirjoittaa ihan kunnolla. Siitä todistavat hänen kirjoittamansa kirjat, joita en maailmakirjallisuuden helmiksi sanoisi, mutta jotka kuitenkin ovat ihan luettavia. Ammattitaitoinen kustannustoimittaja olisi saattanut saada niistä aikaan kelpo kirjallisuutta.

On minulla muutakin tekemistä kuin miettiä kenenkään motiiveja tilata päivityksiäni. Leonille vain tiedoksi, että et sinä niin tärkeä ja kiinnostava ole, että jaksaisin jatkuvasti sinun kanssasi leikkiä. Jos käyttäydyt asiallisesti, niin pysy vain tilaajana. Jos edes kuvittelen sinun esittävän jonkinlaisia uhkauksia, niin seurauksia voit itse arvailla. Minua on ihan turha pelotella. Ja siivoa suusi, vanha mies. Ihmisten haukkuminen homopunikkimädättäjiksi on sinulle ihan arkipäivää, mutta annat sillä itsestäsi moukkamaisen kuvan.

Huonossa seurassa

Minkä suinkin voit, ota selvä lähimmäisestäsi ja neuvottele viisaitten kanssa. Pysy kaukana miehestä, jolla on valta rangaista kuolemalla, niin sinun ei tarvitse pelätä  henkeäsi.

Siirakin kirjan varoituksia huonosta seurasta nämä tietenkin ovat. Eräs 18-vuotias lukiolaispoika lienee omasta mielestään tekemisissä tärkeiden perussuomalaisten vaikuttajien kanssa facebookissa. Tosiasiassa hän ei taida tuntea näiden ystäviensä perimmäisiä ajatuksia kovinkaan tarkasti.

Tällainen sattui silmiini ja ihan nuoren miehen oman edun takia peitin hänen nimensä ja kuvansa:

oppipoika-21

Käynnissä siis näyttää olevan vankeinhoidollinen keskustelu. Näillä keskustelukumppaneilla ei ole minkäänlaisia estoja kannattaa keskitysleirejä ja vankien teloituksia. Leon Degrelle on tunnettu punikkien, vihreiden, muslimien ja homojen vihaaja, jolla jostain syystä näyttää olevan puoluejohdon lupa mustata perussuomalaisen puolueen mainetta puheillaan.

Näin Leon järjestäisi vankilat:

leon-ja-leirit-1

Esa Tabermanin haaveet leirihallinnosta ovat tuttuja jo vuosien takaa. Näin nimimerkki Robespierre vuonna 2009:

ss-esa-taberman

Tuli vaan mieleeni, että tämän lukiolaisen olisi ehkä viisainta ottaa selkoa asioista ja keskittyä ihan ensin vaikkapa yhdyssanojen oikeinkirjoitukseen. Siitä olisi ainakin lyhyellä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin näin oudosta seurasta.

Olisi surullista todeta erään kaverini tavoin tällaisista nuorista: Joskus on syytä kovettaa sydämensä ja antaa nuoren pojan ajautua siihen rappioon, raakuuteen ja rikollisuuteen, jonka meidän Herramme on hänelle varannut varoitukseksi muille.

Palveluspakko

Kun suurvalta Ruotsi aikoinaan kävi sotia, niin miehiä tarvittiin sotalippujen ja sitä tietä mullan alle. Aikana 1620-1720 kolmasosa aikuisista Ruotsin ja siis myös Suomen miehista kuoli sotapalveluksessa. Mieshukasta seurasi tietenkin työvoimapula, jota toistuvat katovuodet vielä pahensivat. Valtiovalta korjasi tilannetta säätämällä irtolaisuuden kielletyksi ja irtolaismehet armeijaan. Myös sisäinen passi otettiin käyttöön estämään kuljeskelua paremman työpaikan perässä.

Kun nämä toimet eivät riittäneet, määrättiin vuonna 1664 palveluspakko. Jokaisen oli työllistettävä itsensä joko omalla työllään tai mieluummin toisen palveluksessa. Tämä koski myös sairaita ja vajaakuntoisia. Vuoden 1739 palkollissäännössä kriminalisoitiin joutenolo ja työtä vailla olevan auttaminen. Astumalla toisen palvelukseen työntekijä alistui isäntävallan alle. Isännällä oli oikeus ja jopa velvollisuus kurittaa palkollistaan ruumiillisesti ja palvelijan oman kirstun avaimen täytyi olla isännän hallussa.

Palkkojen nousu estettiin tehokkaasti palkkasääntelyllä ja rajoittamalla työpaikan vaihto-oikeus vain kerran vuodessa tapahtuvaksi. Sana römppäviikko lienee vielä joillekin historiaa tunteville tuttu. Luvatta työstä poistunut etsintäkuulutettiin. Kun työtä pakoileva lurjus saatiin kiinni, hänelle tuomittiin sakkoja, jotka usein muunnettiin raipparangaistukseksi. Sitten palattiinkin entistä nöyrempinä töihin. Palveluspakko kumottiin vasta 1883.

Arvaatteko jo, mitä ajan takaa? Työvoimapulasta on pidetty kovaa meteliä vuosikausia. Aina laman iskiessä parku vähän vaimenee, mutta silloinkin varoitetaan, että työvoimapula vaanii nurkan takana. Ei mene enää kauan, kun maassa säädetään taas palveluspakko. Myös palkkasääntely ja työpaikan vaihto-oikeuden rajoittaminen tulevat sen mukana, koska työvoiman myyjän markkinoita ei tulla sallimaan. Kurinpito-oikeutta ei ehkä tule ihan entisen mallin mukaan, mutta jollain keinolla suut tukitaan varmasti.

Työttömillä tätä on harjoiteltu jo monta vuotta. Erilaiset ilmaiset pakkotyöt lisääntyvät jatkuvasti milloin milläkin nimellä. On työharjoittelua, työelämävalmennusta ja kuntouttavaa työtoimintaa. Lisäksi jatkuvasti saa lukea jopa kansanedustajien vaativan työttömien velvoittamista pakkotöihin työttömyysetuutta vastaan. Työstä kieltäytyjää ei vielä etsintäkuuluteta, mutta rangaistuksia jaetaan jo. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa.

Kohta huomaamme elävämme vuoden 1795 työntekijän ajankäyttöohjeen mukaan: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.