Välityömarkkinat

Työministeri Lauri Ihalainen on nimennyt kansanedustaja Tarja Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Vaikeasti työllistyviä ovat tietenkin pitkäaikaistyöttömät.

”Olemme saaneet paljon yhteydenottoja eri puolilta maata yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka kantavat huolta siitä, miten kaikkien osallistumista työmarkkinoille edelleen edistetään ja tuetaan”, perustelee ministeri Ihalainen selvityshenkilön asettamista.

Tällainen viattomalta näyttävä uutinen sattui eilen silmiini. Jutussa myös kerrottiin, mitä tarkoittaa omituinen sana ”välityömarkkinat”. Se tarkoittaa yhdistysten ja työllistävien säätiöiden tarjoamia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työssä tai ilman työsuhdetta työharjoitteluna tai työelämävalmennuksena.

Sieltähän se totuus tuli. Ministeri on epäilemättä saanut paljon yhteydenottoja, mutta ei niissä oikeasti kanneta huolta kaikkien osallistumisesta työmarkkinoille. Niissä ollaan kiinnostuneita ilmaisen työvoiman saamisesta.  Yhdistykset ja säätiöt ovat viimeinkin oivaltaneet sen, minkä kunnat ovat tienneet jo kauan. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijät saa ilmaiseksi vetoamalla omaan armeliaisuuteensa, yhteiskunnalliseen vastuuntuntoonsa ja heikoimmista huolehtimiseen.

Palkkatuetussa työssä ei ole mitään vikaa. Työntekijälle maksetaan oikeasti palkkaa ja hänelle on ihan samantekevää, maksaako työnantaja sen omasta pussistaan vai välittääkö vain valtion itselleen antamaa rahaa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus sen sijaan ovat häikäilemätöntä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä palkattomassa työssä. Vielä vastenmielisemmäksi sen tekee hurskas puhe työmarkkinoille pääsyn tukemisesta. Ilmaisen työn tekijä ei koskaan tule pääsemään oikeille työmarkkinoille, vaan häntä siirrellään palkattomasta työstä toiseen milloin milläkin nimikkeellä.

Katselin eilen Mikko Niskasen 40 vuotta sitten ohjaamaa mestariteosta Kahdeksan surmanluotia. Siinä työttömille järjestyi lyhytaikaista ja raskasta työtä kunnan viemärityömaalla. Kaivinkoneen ilmestyessä paikalle jaettiin lopputilejä, mutta palkka oli kuitenkin ihan oikeaa rahaa. Nykyisin vastaavaa työtä teetettäisiin kunnan järjestämänä kuntouttavana työtoimintana ilman palkkaa.

Jos joku ei usko, niin lukekoon viime perjantaina kirjoittamani jutun Juuan kunnan kuntouttavasta työtoimnnasta niin-sanottua-kuntoutusta-2. Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Huomasitko, Saku tämän: ”Lisäksi niille pitkään työttömänä olleille, joilla ei ole todellista mahdollisuutta työllistyä avoimille työmarkkinoille, luodaan pysyviä tapoja olla osallisena työelämässä.”

    Suomeksi sanottuna työtön siis joutuu olemaan töissä asukastuvilla, työttömien yhdistyksissä tai muissa kolmannen sektorin järjestämissä tukitöissä koko loppuelämänsä. Tällä pyritään myös kiertämään Euroopan komission säädöstä kilpailua vääristävistä yhteiskunnan tuista (de minimis).

    Toivottavasti palkkausasiat saadaan silloin edes sellaisiksi, että näillä tukitöillä on jonkinlainen mahdollisuus tulla toimeen.

  2. 3

    Saku Timonen sanoo

    Ei ole yhdistyksillä rahaa, mutta silti pitäisi saada i”työntekijöitä”.

  3. 4

    sanoo

    Tämä ”sosiaalisen” työvoiman välityskin tulee vielä yksityistymään. Kuten muutkin sosiaali- ja terveyspalvelut. Syntyy ammattimaista välitystä, hyväntekeväisyydeksi naamioitua rahastusta.

    Joku tekee vielä rahaa näilläkin kärsimyksillä. Kuntaliitokset tehdään Suomessa sitä varten, että saadaan rakennettua yksityisille sosiaali- ja terveysalan yrityksille sopivan kokoisia toiminta-alueita. Esimerkiksi kuntien lastensuojelussa liiketoiminnan rakentaminen käy kuumana. Kaikki muutetaan bisnekseksi.

    Ja sieltähän ne suurimmat kasvuodotukset Suomessa löytyvät, kun katsotaan kaikkea yritystoimintaa.

    Kirjoitat Saku näin siitä miten Juuka toimii:

    ”Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.”

    Voisiko tuon vuoksi ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin, eikun siis työsuojelutoimistoon?

  4. 5

    sanoo

    Täällä Ruotsissa tätä tyyppiä harrastavat esim. Pelastusarmeija ja kaikenmaailman second hand-vaatteita ja tavaroita myyvät yhdistykset. Saavat valtiolta 5000,-/kk/työtön korvauksen, kun ”työllistävät” työttömiä, jotka siirretään työvoimakorvauksen alaisuudesta nk. aktivitetsstöd (aktivointituki) -korvauksen alle (sairaskassa hoitaa sen). Korvaus on kuitenkin yhtä suuri kuin työttömyyskorvaus olisi eli siivoavat tilastojaan ilmeisesti samalla.

    Itse olen kansalaispalkan kannalla. Euroopassa on jo vuosia ollut kansanliikkeitä, jotka ajavat tosissaan sitä.

  5. 6

    Erkki-Petteri sanoo

    Viime maanantain (12.3.) Aamulehdessä Juha Mäki-Ketelä kritisoi sitä, ettei harjoittelu ja valmennus auta oikeisiin töihin. Artikkeli on jo yksi faktasisältönsä puolesta mielenkiintoinen.

    Juttu on otsikoitu: ILMAINEN HARJOITTELIJA? (s.14)

    ”Tylyt tosiasiat eivät kuitenkaan lannista viranomaisia: vaatimattomista tuloksista huolimatta harjoittelua tarjotaan työttömille kiihtyvällä sykkeellä. Suomesta onkin parissa vuosikymmenessä tullut erilaisten harjoittelujen luvattu maa.

    Ennen kaikkea Suomesta on tullut palkattoman harjoittelun luvattu maa.”

    – Huimaa. Elämmekö hyvinvointivaltiossa vaiko hyväksikäyttäjävaltiossa?

  6. 7

    Kaisu K. sanoo

    Blogi osui sattumalta silmiini, ja en voi olla kiinnittämättä huomiota sen kirvoittamiin negatiivisiin kommentteihin.
    Itse olin työelämävalmennuksessa työvoimatoimistossa, eli tein niin sanottua ilmaista työtä. Työni ohessa kuuntelin pitkäaikaistyöttömien valittelua, siedin heidän tympeitä ilmeitään ja kuuntelin kuinka he parjasivat toimiston henkilökuntaa omista hoitamattomista asioistaan. Eräskin nainen kertoi loukkaantuneena kuinka hänelle oli kehdattu tarjota työharjoittelupaikkaa – kehdattu, niin. Itse koin työelämävalmennuksen mahdollisuutena. Mahdollisuutena tehdä jotain hyödyllistä, päästä tuulettumaan omista ympyröistään ja saada rytmiä päiviin. Työttömyys ei vaikuta ainoastaan tuloihin, se vaikuttaa myös mieleen. Päivistä tulee harmaata putkea ja sosiaalinen maailma kutistuu ja synkkenee.

    Mainittakoon vielä että sain kyseisen työelämävalmennuksen kautta työpaikan, en pysyvää, mutta koulutustani vastaavaa. Siitä naisesta en tiedä. Ehkä hän edelleen ravaa työvoimatoimistossa valittelemassa asioistaan. Jollekin toiselle.