Ihan eri asia

Finnairin johtajille on annettu rahaa ihan repputolkulla, jotta he pysyisivät töissä. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa varatoimitusjohtaja Lasse Heinonen, joka sai palkkansa lisäksi yli 400 000 euroa sitouttamisrahaa. Hän otti rahat ja erosi. Samaan aikaan mm. huoltohenkilökunta sekä lentoemännät ja stuertit ovat suostuneet alentamaan palkkojaan yhtiön pelastamiseksi.

Seurasin eilen eduskunnan kyselytunnilla asiasta käytyä keskustelua. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala myönsi, että ylimääräiset palkkiot on myönnetty perusteettomasti eli vastoin voimassaolevaa valtionyhtiöiden palkitsemissääntöä. Silti ministeri on sanonut, että näitä rahoja ei enää voi periä takaisin. Annettu mikä annettu, sinne menivät.

Onko nyt tosiaan niin, että väärin perustein annettua rahaa ei voi periä takaisin? Se riippuu tietenkin siitä, kuka rahaa on saanut ja millä perusteilla. Jos vaikka työmarkkinatukea saava työtön sattuu käymään tilapäisesti töissä eikä tule ilmoittaneeksi ansioitaan työvoimaviranomaisille, niin häneltä peritään väärin perustein maksettu työmarkkinatuki takaisin korkojen kanssa. Takaisinperintä ei edes riitä, vaan hän joutuu ilman muuta oikeuteen ja tulee tuomituksi petoksesta. Lisärangaistuksena hän menettää oikeutensa tukeen.

Se on tietenkin ihan eri asia. Sosiaalietuuksien väärinkäyttäjä on sellainen yhteiskunnan syöpäläinen, että hän kaataa koko järjestelmän. Näin siitä huolimatta, että erään tutkimuksen mukaan vain 0,05 % sosiaalietuuksista myönnetään väärin perustein.

Finnairin ja muiden valtionyhtiöiden palkitsemiskäytäntö ei ole vastoin lakia, vaikka se vastoin palkitsemissääntöä onkin. Siinä mielessä näillä asioilla on oikeasti eroa. Kun samat johtajat istuvat ristiin eri yhtiöiden hallintoelimissä, niin heidän suhteellisuudentajunsa katoaa kokonaan. Niinpä he eivät itse näe järjetöntä rahanjakoaan edes moraalisena ongelmana.

Sain sellaisen käsityksen, että Finnair on toiminut jonkun konsultin ohjeiden mukaisesti. Jos konsultti neuvoisi työttömiä jättämään ansiotulonsa ilmoittamatta, niin häntä sanottaisiin rikokseen yllyttäjäksi. Liike-elämässä varastamaan neuvova on korkealle arvostettu ja hyvin ansaitseva talousguru.

Kommentit
  1. 1

    Erkki-Petteri sanoo

    Oikein, on tosiaan niitä hetkiä jolloin tekoja tulee tarkastella rinnan. Oikeusoppiin kuuluu rangaistusten yhteismitallisuus. Tekoja tulee voida arvottaa silloinkin, kun mitään niistä ei voi oikeuttaa.

    Rikoslaki on vinoutunut. Poliittisesti, arvopohjaisesti, luokkapohjaisesti,… Tietyt ihmisryhmät luistelevat usein vastuusta, kun toisiin kohdistetaan ylimitallinen valvonta.

    Minua häiritsee jälleen kerran puhjennut vaatimus korottaa raiskauksista jaettavia rangaistuksia. Tämä feministiväritteinen keskustelu raiskauksista velloo aina vaan ja äityy useinkin juuri näin keväällä.

    Joskushan näiden lakien on tultava niin valmiiksi, että tälle jankkaamiselle tulee päätepiste!