Oikeusturva kunnossa?

Kuten on moneen kertaan todistettu, laki kuntouttavasta työtoiminnasta on laadittu koskemaan vain perusterveitä ja työhaluisia pitkäaikaistyöttömiä, ei ketään muita. Jos joku saa päähänsä kieltäytyä tästä ilmaistyöstä, niin hän menettää työmarkkinatukensa ja hänen toimeentulotukeaan alennetaan. Vaan kuinka käy sitten, onko niistä päätöksistä mahdollisuus valittaa?

On toki, siitä on laissa säädetty erikseen. Lain 28 § kuuluu näin: Haettaessa muutosta tämän lain 10 tai 18 §:ssä tarkoitettuun päätökseen on työmarkkinatuen osalta voimassa, mitä työttömyysturvalain 12 luvussa säädetään ja toimentulotuen osalta voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 7 luvussa säädetään.

Taidatkos sen enää selvemmmin sanoa? Oikeusturvan kätkeminen tällaiseen pykäläviidakkoon on ihan tyypillistä huonoa lainsäädäntöä. Ilkeämielinen voisi epäillä, että tarkoitus onkin säikäyttää tyytymättömät toimintakyvyttömiksi.

Käännetään tämä muutoksenhakumahdollisuus ihan selvälle arkikielelle. Lain 10 § sisältää työttömän velvollisuuden osallistua sekä aktivointisuunnitelman laatimiseen että kuntouttavaan työtoimintaan. Kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa ja toimeentulotukea saavan etuutta alennetaan 20 %. Lain 18 § koskee matkakorvauksia, joten jätetään se nyt sivuun.

Kun kieltäytyjä menettää työmarkkinatukensa, hän voi valittaa asiasta työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Käytännössä valitus jätetään Kelaan, joka tutkii vain mahdollisen oman virheensä. Kun sitä ei ole, asiakirjat lähetetään yhdessä TE-toimiston lausunnon kanssa työttömyysturvan muutoksenhakulautakuntaan. Siellä käsittely kestää yli vuoden ja tuloksena on päätös, joka on identtinen TE-toimiston lausunnon kanssa. Olen nähnyt sellaisenkin lautakunnan päätöksen, jossa TE-toimiston lausunto on tullut päätökseksi kielioppi- ja kirjoitusvirheineen.

Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa vakuutusoikeuteen, jossa asia viipyy taas yli vuoden. Siellä sama TE-toimiston lausunto sentään muotoillaan uudelleen, mutta sisältö ei muutu. Päätös perustellaan tyyliin “on katsottu kieltäytyneen kuntouttavasta työtoiminnasta”. Sitä ei kerrota, millä perusteilla näin on katsottu tapahtuneen.

Kun työmarkkinatuki on menetetty, joutuu kieltäytyjä hakemaan kunnan toimeentulotukea. Nyt seuraa toinen rangaistus samasta kieltäytymisestä. Toimeentulotukea alennetaan 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Alennukset tulevat voimaan heti, mutta niistäkin voi valittaa. Valituksella on mahdollisuuksia menestyä vain siinä tapauksessa, että päätös on vastoin lakia. On ihan turha yrittää vedota sellaiseen pikkuseikkaan kuin elämisen mahdottomuuteen alennetulla toimeentulotuella. Lain mukaan sillä on elettävä.

Viranhaltijan tekemästä toimeentulotukipäätöksestä tehdään oikaisuvaatimus kunnan sosilaalilautakunnalle. Siellä käsittely on nopeaa eikä mitään muutosta tapahdu, koska lautakunnan jäsenet soveltavat lakia täsmälleen samalla tavalla kuin sosiaalityöntekijäkin. Se on paitsi laillisuus-, niin myös solidaarisuuskysymys.

Lautakunnan päätöksestä valitetaan hallinto-oikeuteen, joka ratkaisee asian puhtaasti laillisuuskysymyksenä. Nälkä ei siis sielläkään vaikuta päätöksen sisältöön. Jos lakia on noudatettu, ei päätös muutu. Korkein hallinto-oikeus ei myönnä valituslupaa asioissa, joissa laillisuuskysymys on pätevästi ratkaistu jo alemmissa asteissa.

Alkuperäiset päätökset eivät siis missään vaiheessa muutu, mutta aikaa menee vähintään kaksi vuotta. Nälkäiselle se on pitkä aika odotella, mutta lainsäätäjä voi olla ylpeä: oikeusturvasta on huolehdittu asianmukaisesti.

Kommentit (5)
  1. Marko Ronkainen
    22.3.2012, 08:40

    Eli lyhykäisyydessään näyttäisi siltä että viilattavaa olisi ainkin päätösten avoimmuudessa sekä sen määrittelyssä milloin kieltäytyminen on sallittua. Kun määritellään selvästi ne olosuhteet ja syyt joissa työstä voi kieltäytyä, päätökset eivät perustu virkailijan näppituntumaan. Ja kun päätöksessä heti perustellaan millä perusteilla kieltäytyminen on katsottu aiheettomaksi, koko valitusprosessi helpottuu, koska kyse onkin sitten vain siitä että katsotaan onko jomman kumman perusteissa tulkinnanvaraa ja tehdään mahdollinen uusi tulkinta.

    Kokonaan toinen juttu onkin sitten se, pitäisikö teetetystä työstä kuitenkin maksaa vähintään minimipalkka ja katsoa ettei työn ottaminen heikennä työnhakijan asemaa jatkossa esim. katkoksilla tukien saannissa tai mahdollisuuksissa hakea ensisijaisesti koulutusta vastaavaa työtä.

  2. Tämänaamuinen maaliskuun sopimus sitten taitaa huonontaa meidän vanhojen tilannetta edelleen ja kuntouttavaan ym harjoitteluun on lähdettävä vielä seitsemännellä kymmenelläkin. Sitä vain ihmettelen, mitä työnantajat nyt sitten tekevät irtisanoessaan vanhenevia työntekijöitään, jos kerran työttömyysputkea taas huononnetaan.
    Yleisempi kysymys on se, miettivätkö ns. vastuunkantajat koskaan, mitä ihminen rupeaa tekemään, kun ei saa työtä, avustusta eikä toimeentulotukea. Onko täysiä takeita siitä, että kaikki tappavat itsensä?
    No, tietäähän se ainakin lisää kukoistusta turva-alalle.

Kommentointi suljettu.