Helenan klausuuli

HUOM! Turun Sanomat ja Karjalainen EIVÄT SAA edelleenkään käyttää blogitekstiäni uutisoinnissaan. Mikäli tästä kiellosta huolimatta he käyttävät tekstiä, siitä rapsahtaa 100000 euron valvontamaksu. Käyttämällä tekstiä hyväksytte ehdot.

Tämä Helena Erosen eilisen Uuden Suomen blogikirjoituksen lopetus jäi oudosti vaivaamaan mieltäni. Tällä kertaa ymmärrän sen huumoriksi viimeistään siitä, että Eronen on facebookissa ilmoittanut laittavansa seuraavan juttunsa hinnaksi tuhat biljardia ja tikkukaramellin. Tässä tekstissä en mieti Erosta henkilönä enkä kansanedustajan avustajana. En myöskään ota millään tavalla kantaa hänen teksteihinsä, en entisiin enkä tuleviin. Leikin vain sillä ajatuksella, että teksti olisi kirjoitettu vakavasti otettavaksi.

Ensimmäiseksi kiinnittyy huomio sanaan ”valvontamaksu”. Se lienee tullut Erosen mieleen yksityisten pysäköinninvalvontayritysten käyttämästä sanasta. Muutenkin ajatuksella on selvä yhteys näihin yksityisiin parkkisakkoihin. KKO:n linjauksen mukaan maksu perustuu lailliseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen, jonka pysäköijä on hiljaisesti hyväksynyt luettuaan ilmoituksen ja jätettyään autonsa merkitylle paikalle.

Perustuslakivaliokunnan oleminen eri mieltä asiasta ei kuulu tähän, koska valiokunnan mukaan pysäköintivirhemaksun voi määrätä vain viranomainen. Nyt puhutaan pelkästä sopimuksesta.

Tässä on myös kysymys hiljaisesti hyväksytystä yksityisoikeudellisesta sopimuksesta. Lehtien toimittajien voidaan katsoa hiljaisesti hyväksyneen sopimusehdot pelkästään lukemalla tekstin. Mitä sitten mahtaisi tapahtua, jos nämä mainitut lehdet vastoin nimenomaista kieltoa käyttäisivät tekstiä uutisoinnissaan?

Maksu ei suinkaan rapsahtaisi automaattisesti Erosen tilille, koska lehdet eivät sitä oma-aloitteisesti maksaisi. Ne olisi haastettava sopimusrikkomuksesta oikeuteen. Jos Eronen lähettäisi laskun, niin lehdet riitauttaisivat sen oikeudessa. Siellä ne esittäisivät väitteen kohtuuttomasta sopimusehdosta ja keksisivät muitakin hankalia mutkia. Oikeastaan ne mutkat olisivat niin hankalia, että en jaksa ruveta niitä yksityiskohtaisesti puntaroimaan. Riittää kun sanon, että saisimme varsinaisen sirkuksen.

Lehdet voivat kuitenkin kiertää tätä valvontamaksua hyvin yksinkertaisella tavalla. Uuden Suomen blogipalvelun ehtojen mukaan blogien tekijänoikeus säilyy kyllä kirjoittajalla, mutta Uudella Suomella on oikeus käyttää kirjoituksia omassa julkaisutoiminnassaan. Tämän ehdon on jokainen blogipalveluun kirjautunut hyväksynyt. Lehtien tarvitsee vain odottaa, että Uusi Suomi tekee jostain kirjoituksesta uutisen ja siteerata sitten tätä uutista.

Edes Uuden Suomen uutista ei tarvitse odottaa, vaan lehdet voivat siteerata suoraan jonkin muun lehden tekemää uutista. Silloin ne eivät käytä uutisoinnissaan Erosen tekstiä, vaan toisen lehden tekemää uutista.

Tämä oli vain ajatusleikkiä, mutta on tässä vakavampikin puoli. Vitsillään Eronen saattoi tehdä ikävän pesäeron oman kotimaakuntansa valtalehteen. Karjalainen ei välttämättä ole enää kovin halukas kirjoittelemaan Erosen vakavasti otettavaksi tarkoitetuista teksteistäkään. Minusta se on jotenkin surullinen ajatus.

Kommentit
  1. 2

    Saku Timonen sanoo

    Tällä kertaa jopa minäkin ymmärsin sen vitsiksi.