Lauma vai valtuusto?

”Juuan kunnanvaltuusto hyväksyi yksimielisesti myyntiehtojen periaatteet sellaisille omakotitalotonteille, joilla on purkamattomia rakennuksia. Edellisessä valtuuston kokouksessa sama asia jätettiin pöydälle. Nyt valtuusto keskusteli pitkään ja perusteellisesti siitä, edellyttääkö pöydällepanopäätös muutoksia esitykseen ja joitain toimenpiteitä ennen uutta käsittelyä.”

Näin kirjoitti paikallislehti valtuuston kokouksesta. Tällaisen lukeminen pistää taas kerran ihmettelemään valtuutettujen ja virkamiesten olematonta tietämystä perusasioista. Koolla ei ole ollut järjestäytynyt kunnanvaltuusto, vaan lauma epätietoisia kansalaisia.

On täysin käsittämätöntä, kuinka ilmeisen moni voi olla vuosikausia valtuutettuna ja muiden toimielinten jäsenenä ymmärtämättä pöydällepanon ja uudelleen valmistelun eroa. Lehti ei kerro kuinka kauan asiaa pähkäiltiin, mutta kaikki aika meni hukkaan. Tästä ei olisi tarvinnut edes keskustella, vaan yksi ainoa puheenvuoro olisi riittänyt.

Onneksi voin käyttää oman puheenvuoroni tässä tuhlaamatta aikaa enempää kuin kirjoittamiseen kuluu. Kun asia pannaan kokouksessa pöydälle, niin se tarkoittaa vain asian käsittelyn lykkäämistä seuraavaan tai johonkin muuhun sovittavaan kokoukseen. Siinä kokouksessa se tulee esille täsmälleen samanlaisena, ilman mitään muutoksia esittelyyn.

Jos esitys muuttuu, niin kyseessä on uusi valmistelu ja asia otetaan esille samalla tavalla kuin jos se olisi esillä ensimmäistä kertaa. Kun asia on valtuuston päätettävä, niin uuden muutetun esityksen on tultava kunnanhallituksen kautta.

Jos asia ei ole selvä edes vuosien kokemuksella, niin ehkä kannattaisi harkita valtuustoehdokkuuden mielekkyyttä syksyn vaaleissa. Omaa ja muiden aikaa voisi käyttää paljon hyödyllisemmin kuin jahkailemalla asiasta, joka sanotaan valtuuston työjärjestyksessä ja kunnan hallintosäännössä.

Hallinnon tasapuolisuus

Vielä 1970-luvulla puhuttiin ihan yleisesti hallintoalamaisista. Enää kansalaisia ei sellaisiksi sanota, mutta näköjään ajattelu ei ole muuttunut. Eilen illalla törmäsin facebookissa näin tylyyn kuvaan:

stop-lena-wiksten (Kuva: Lena Wiksten)

Tällainen tiedonanto on kuulemma Porin TE-toimiston ovessa. TE-toimisto edellyttää asiakkailtaan tietokoneyhteyttä, koneen käyttötaitoja ja verkkopankkitunnuksia. Mikähän tässä mahtoi mennä pieleen?

Kaikilla ei vielä nykyisinkään ole tietokonetta eikä sen käyttämiseen tarvittavaa osaamista, eikä viranomainen voi niitä asiakkailtaan vaatia. Kaikki eivät edes saa verkkopankkitunnuksia vaikka haluaisivat. Pankkitilin avaaminen jokaiselle kuuluu kyllä pankkien peruspalveluvelvoitteeseen, mutta verkkopankkitunnusten myöntäminen ei kuulu.

Esteenä voi olla pankin vapaan harkinnan mukaan vaikkapa maksuhäiriömerkintä tai säännöllisten tulojen puute. Pankin ei ole pakko hyväksyä työmarkkinatukea tai toimeentulotukea pankkitunnuksiin oikeuttaviksi säännöllisiksi tuloiksi. Mikään laki ei siis velvoita pankkeja myöntämään verkkopankkitunnuksia kaikille. Sen sijaan viranomaisten on useammankin lain nojalla palveltava kaikkia asiakkaitaan tasapuolisesti.

Perustuslain 6 § sanoo näin:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

TE-toimistojen toiminta perustuu lakiin, joten asiakkaita on kohdeltava tasapuolisesti. Verkkoyhteyksien, tietokonetaitojen tai verkkopankkitunnusten puuttuminen ovat sellaisia henkilöön liittyviä syitä, joiden perusteella ketään ei saa asettaa eri asemaan.

Hallintolain 6 § puolestaan sanoo näin:

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Kuvan kaltaisesta lapusta ei siis kannata välittää, vaan pitää marssia sisään ja vaatia lain edellyttämää palvelua. Jos viranomainen ilmoitukseensa vedoten kieltäytyy palvelemasta, niin kieltäytymisestä on annettava valituskelpoinen kirjallinen päätös. Jo pelkkä tällaisen ilmoituksen näkeminen oikeuttaisi tekemään asiasta hallinnollisen kantelun.

Minun tietääkseni tässä maassa on yhä edelleen sellaisia töitä, joissa ei vaadita tietotekniikan osaamista. Ainakin osaamattomia ihmisiä on, eivätkä he välttämättä mitään syrjäytyneitä ole. Ja vaikka olisivatkin, niin silti heillä on oikeus saada palvelua.

Epäilyksen paikka

Eilen facebookissa julkaistu kuva sankollisesta Talvivaaran päästövettä saavutti melkoisen julkisuuden sosiaalisessa mediassa. Itsekin käytin sitä omassa blogissani, mutta annetaan kunnia sille, jolle se kuuluu eli Marjatta Sneckille. Hän sen kuvan otti.

Jostain syystä tiedotusvälineet eivät kiinnostu asiasta. Luonnonsuojelu ei kai enää ole erityisen mediaseksikästä ja luonnonsuojelijaksi profiloituminen on suorastaan epäilyttävää. Näin ymmärsin Yle24:n sivulla eilen käydyn keskustelun. Harmikseni en laittanut sivua kirjanmerkiksi, joten nyt en sitä enää löydä. Muistini mukaan joku toimittaja lupasi, että asia tutkitaan huolellisesti, koska kuvan ottaja on profiloitunut luonnonsuojelijana.

Melkeinpä tuntuu siltä, että kuvaa epäillään väärennökseksi. On tietysti periaatteessa täysin mahdollista kuvata sankollinen mitä tahansa vaahtoista kuravettä ja väittää sitä Talvivaaran päästöksi, mutta jotenkin minä nyt kuitenkin tässä tapauksessa uskon tavallista ihmistä. Ymmärtääkseni hän oli kutsunut paikalle myös Ely-keskuksen tarkastajan, joka oli luonnehtinut vettä mömmöksi.

Ihan koko media ei sentään ole välinpitämätöntä. Iltalehti julkaisi tänään pienen jutun Sonkajärven mökkikesän pilalle menemisestä. Jutun kamalinta antia oli valokuva, joka löytyy täältä: 2012062715760283_uu.shtml

Nyt tietysti sanotaan, että Iltalehti on roskajournalismia eikä tuohonkaan kuvaan ole uskomista. Sonkajärvi sijaitsee niin kovin kaukanakin Talvivaarasta, että mitään yheyttä ei edes voi olla.

Epäilijät käykööt uimassa tuossa vedessä. Minä jätän suosiolla väliin.

Oikea syyllinen esiin

Ennen juhannusta Vihreä Lanka kertoi, että ympäristöministeri Ville Niinistöstä on tehty kantelu oikeuskanslerille. Kantelun tekivät kolme Talvivaaran kaivoksen osakkeenomistajaa ja yksi heistä on Talvivaaran hallintopäällikkö.

Kantelun mukaan Niinistö on puheillaan kaivoksen jätevesiongelmista nostanut Talvivaaran epäreilusti esille ja aiheuttanut mittavia vahinkoja Talvivaara-konsernille, osakkeenomistajille ja velkakirjojen haltijoille. Kantelijat pyytävät oikeuskansleria selvittämään, onko Niinistö toiminut puolueellisesti ja syyllistynyt virkavelvollisuuksien rikkomiseen ottaessaan jätevesiongelman esille ja ”toimiessaan negatiivisen keskustelun keihäänkärkenä ja moderaattorina”, kuten kantelijat toteavat.

Syyllinen ei siis missään tapauksessa ole kaivos, vaan sen ongelmista virkansa puolesta puhuva ministeri.

Ministerin puheet ovat olleet minun mielestäni hyvin sovittelevia ja neutraaleja, mutta ilmeisesti Talvivaarasta ei saa sanoa yhtään mitään negatiivista syllistymättä suunnilleen pyhäinhäväistykseen.

Totuus näyttää olevan kuitenkin vielä kamalampi kuin mitä on kerrottu. Tänään sattui facebookissa silmiini minulle tuntemattoman Marjatta Sneckin eilen aamulla ottama valokuva. Tässä sankossa on raikkaasta rantavesistöstä otettua vettä kaivokselta alajuoksulle päin. Matkaa kaivokselle on kuulemma 33 kilometriä. talvivaara-25612 Tämä lienee sitä paljon puhuttua täysin puhdasta jätevettä, josta ei edes ympäristöministeri saa sanoa mitään negatiivista. Ketähän tässä oikein pitäisi ruveta tutkimaan?

Marssijärjestys ja otto-oikeus

Pari viikkoa sitten Juuan paikallislehti otsikoi, kuinka sivistyslautakunnan nahkapäätöksestä jäi oppilaiden vanhemmille paha mieli. Kyse oli tulevan lukuvuoden opetusryhmien muodostamisesta. Tulevat kuudesluokkalaiset aiotaan mahdollisesti sijoittaa 34 oppilaan suurluokkaan, kun he tähän asti ovat käyneet koulunsa kahdessa eri luokassa.

En ota kantaa luokkakokoon. Itse kävin aikoinaan kouluni yli 40 oppilaan luokissa, mutta ajat ovat muuttuneet ja hyvä niin.

Oppilaiden vanhemmat lähettivät sivistyslautakunnalle kirjeen ja järjestivät rauhallisen mielenosoituksen lautakunnan kokouksen ajaksi. Lautakunnan päätös tuntuu olleen pettymys, koska mitään päätöstä luokkakoosta ei tehty. Uutisoinnista ja kylän puheista olen ymmärtänyt, että lautakunnan olisi pitänyt päättää kahden erillisen luokan muodostamisesta nykyiseen tapaan.

Lautakunta päätti kuitenkin näin: Sivistyslautakunta suosittaa, että Poikolan koulun rehtori muodostaessaan opetusryhmiä pyrkii kohtuullisen kokoisten ja koko koulun kehittämistä tarkoituksenmukaisesti tukevien ryhmien muodostamiseen huomioiden myös tuen tarpeet, kun opetusta järjestetän suuremmissa opetusryhmissä.

Nahkapäätöshän tämä on, mutta ei lautakunnalla tässä vaiheessa ollut mitään muuta mahdollisuutta. Pöytäkirja on tuttuun tapaan vähän epäselvä, mutta alkuperäisessä päätösehdotuksessa mainitaan, että asiasta päättäminen kuuluu rehtorille.

Paljolta polemiikilta olisi vältytty, jos tätä asiaa olisi korostettu ja selostettu vähän laajemmin. Kysymys on hallintosäännön mukaisesta toimivallan jaosta ja Kuntalain mukaisesta otto-oikeudesta. Kunnan hallintosäännön mukaan opetusryhmien muodostamisesta päättää rehtori. Kuntalain 51 §:n mukaan ylempi toimielin -tässä tapauksessa lautakunta – voi ottaa alaisensa viranomisen tekemän päätöksen päätettäväkseen. Otto-oikeutta voi käyttää kuitenkin vasta sitten, kun alempi viranomainen on tehnyt sen päätöksen.

Rehtori ei vielä ole tehnyt päätöstä luokkakoosta, joten lautakunta ei tässä vaiheessa voi päättää asiasta rehtorin ohi. Hallinnolla on oma marssijärjestyksensä ja sen ohittamalla lautakunta olisi ylittänyt toimivaltansa.

Ei vanhempien aktiivisuus missään tapauksessa hukkaan mennyt. Heidän kantansa tuli varmasti kaikkien tietoon ja jos rehtori on järkevä, niin hän ottaa sen huomioon. Muussa tapauksessa lautakunta voi käyttää otto-oikeuttaan ja päättää toisin. Sitä minä vain mietin, että miksi lautakunnan esittelijä ei tuonut tätä asiaa selvästi esille? Nyt muutamat ihmiset saattoivat lakata sanomasta toisilleen päivää ihan turhaan.