Työllistymissuunnitelman ansa

Eräs lukijani kertoi henkilökohtaisessa viestissään, että hänelle oli TE-toimistossa työnnetty allekirjoitettavaksi valmiiksi laadittu aktivointisuunnitelma. Suunnitelmaan sisältyi kuntouttava työtoiminta, jota hän ei hyväksynyt. Niinpä hän kieltäytyi allekirjoittamasta sitä ja seurauksena oli tietenkin karenssi. Hän halusi täsmennystä kirjoituksiini, joiden mukaan kuntouttavasta työtoiminnasta voi kieltäytyä. Pitää huomata, että näitä suunnitelmia on kahta eri lajia. Työllistymissuunnitelma perustuu julkisesta työvoimapalvelusta annettuun lakiin. Se laaditaan yhteisesti sopien silloin, kun henkilö ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi. Suunnitelmaan kirjataan kaikki yhdessä sovitut toimenpiteet työllisyyden edistämiseksi ja suunnitelma päivitetään aina ilmoittautumisen yhteydessä. Juuri tässä vaiheessa on oltava tarkkana. Jos suunnitelmaan on merkitty yhtenä mahdollisuutena kuntouttava työtoiminta, niin siitä ei enää sen jälkeen voi kieltäytyä ilman seuraamuksia. Lain nimenomaisen määräyksen mukaan työllistymissuunnitelma laaditaan yhdessä sopien, joten se ei koskaan voi olla yksipuolinen saneluratkaisu. Juuri tähän perustuu tulkintani kieltäytymismahdollisuudesta. Lainkohta on Laki julkisesta työvoimapalvelusta 5:4 §. Aktivointisuunnitelma laaditaan siinä vaiheessa, kun työnhakijaan on päätetty ruveta soveltamaan kuntouttavasta työtoiminnasta annettua lakia. Kuten olen monesti ennenkin sanonut, on lain nimi täysin harhaanjohtava. Kuntouttavaan työtoimintaan määrättävän ei tarvitse olla kuntoutuksen tarpeessa, vaan siihen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan, saanut työmarkkinatukea päivärahakauden jälkeen 180 päivän ajan tai pääasiallinen toimeentulo on muodostunut viimeisen 12 kuukauden ajan toimeentulotuesta, voidaan terve ja työkykyinen henkilö määrätä kuntouttavaan työtoimintaan. Tästä olen kirjoittanut tarkemmin mm. jutussani Laki ilmaistyovelvollisuudesta. Aktivointisuunnitelma laaditaan periaatteessa yhteistyössä työnhakijan, TE-toimiston ja kunnan kanssa. Laissa on kuitenkin ikävä 2 luvun 8 §:n 3 momentti: Jos työ- ja elinkeinotoimisto arvioi, ettei henkilölle voida viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarjota työtä tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta. Tässä vaiheessa ei siis enää voi kieltäytyä. Tai voi tietenkin, mutta siitä seuraa rangaistus. Heinäkuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen kieltäytymisestä seuraava työttömyysetuuden menetys kestää 60 päivää. Siltä ajalta voi saada kunnan toimeentulotukea, mutta sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen johdosta. Lakimuutos on kuitenkin huomattava parannus verrattuna entiseen viiden kuukauden työvelvoitteeseen. Tämä on melkoinen viidakko. Siksi onkin syytä varoittaa, että nämä lakia yleisellä tasolla selittävät juttuni eivät kelpaa kartaksi. Näitä pitää käyttää kompassina, joka ohjaa oikeaan suuntaan tässä ryteikössä.

Kommentit
  1. 1

    Joni Pelkonen sanoo

    Työttömyydestä tehtiin kymmenkunta vuotta sitten virallisesti sairaus jota täytyy hoitaa. Hoito on tietenkin työ. Tuloksena ihmisiä ”hoidetaan” teettämällä ilmaiseksi töitä. Kukaan ei kuitenkaan ole parantunut työttömyydestä palkattoman työn avulla. Kas, kun se oikea parannuskeino tautiin jonka oire on tarve hakea työttömyyspäivärahaa olisi raha, jota saa *palkallisesta* työstä.

    Työtön ei siis ole sairas, hänellä on vain työnpuutteesta johtuva rahapula. Valitettavasti kaikille ei ole enää pitkiin aikoihin riittänyt työpaikkoja, joten ihmisten syyllistäminen omasta elämäntilanteestaan on väärin.

  2. 2

    Marko sanoo

    Olen lukenut noita lakeja ja tullut siihen tulokseen, että niitä tulkitakseen tarvitaan asiaan vihkiytyneen juristin apua.