Laillinen ryöstö?

Liikemies Yrjö Laakkoselle määrättiin 16 päiväsakkoa hänen ajettuaan 80 km/h nopeusrajoitusalueella 114 km/h. Laakkosen tuloilla sakon määrä on 36 464 euroa. Sanomalehti Karjalaisen jutussa Laakkonen pitää saamaansa sakkoa laillisena ryöstönä. Aika yllättävää on, että monet pieni- ja keskituloiset tuntuvat sosiaalisessa mediassa olevan Laakkosen kanssa samaa mieltä.

Nämä ymmärtäjät taitavat tuijottaa vain Laakkosen sakon kokonaismäärää ja verrata sitä omaan talouteensa. Tuommoinen summa vaikuttaa silloin tietenkin hirveältä.  Tosiasiassa Laakkosen rangaistus on sama kuin minkä täysin tulotonkin saisi samasta ylinopeudesta eli 16 päiväsakkoa. Päiväsakon hinta taas määräytyy puhtaasti tulojen mukaan. Kuukauden nettotuloista vähennetään peruskulutusvähennys 255 euroa ja erotus jaetaan luvulla 60. Pienin päiväsakon määrä on kuitenkin 6 euroa.

Tätä kaavaa Laakkoseenkin on sovellettu, joten sakko on ihan laillinen. Minusta se on myös oikeudenmukainen, koska sakon on tarkoituskin tuntua kukkarossa opetuksena.

Suhteessa ikävämmin käy vaikkapa toimeentulotuella elävälle, jos hän syyllistyy samaan ylinopeuteen. Hänkin saa 16 päiväsakkoa ja häneen sovelletaan periaatteessa samaa laskuria. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla 461,05 euroa, joten kaavan mukaan hänen päiväsakkonsa hinnaksi tulisi suunnilleen 3,4 euroa ja kokonaissakoksi 54,40 euroa. Päiväsakon pienin määrä on kuitenkin kuusi euroa ja ylinopeussakko aina vähintään 115 euroa.

Kaikkein köyhin joutuu siis maksamaan suhteessa paljon enemmän kuin nyt suureen ääneen valittava Laakkonen. Näkyy tosiaan olevan niin, että rikasta kirpaisee kaikkein eniten hänen kukkaroonsa koskeminen. Harvoinpa näkee köyhän pääsevän alueen valtalehteen valittamaan sakkojensa epäoikeudenmukaisuudesta.

Ei lehtijuttu tietenkään mikään ihme ole. Laakkonen on yksi merkittävimpiä omistajia Pohjois-Karjalan kirjapaino -konsernissa, johon myös Karjalainen kuuluu. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Oman sakkonne voittee halutessanne katsoa tästä sakkolaskurista

Eläkeläisiä ja työttömiä

Eilen A-studiossa noin nelikymppinen entinen kansanedustaja kertoi, että edustajavuosien aikana hänen juristin ammattitaitonsa katosi, joten hän katsoi parhaaksi jäädä kansanedustajan sopeutumiseläkkeelle. Lainsäätäjänä istuessaan hän siis tyhmistyi niin paljon, että kadotti kykynsä soveltaa ja tulkita itse säätämiään lakeja. Voihan se niinkin olla, mutta saattoipa päätökseen vaikuttaa myös leppoisan eläkeläiselämän houkutus.

Kansanedustajien sopeutumiseläke on luonut muita työttömiä tasa-arvoisemman säädyn eli entiset kansanedustajat. Sopeutumiseläke koskee ennen vuoden 2011 vaaleja kansanedustajiksi valittuja, mutta ei enää keväällä 2011 ensimmäistä kertaa eduskuntaan päässeitä. Siis jos joku on valittu eduskuntaan vuonna 2007 tai sitä ennen, niin hän on oikeutettu  tähän eläkkeeseen. Samoin oikeus säilyy, jos joku ennen vuotta 2011 edustajaksi valittu on pudonnut eduskunnasta, mutta valitaan sinne myöhemmin uudelleen.

Sopeutumiseläkeläisiä on tällä hetkellä 63 henkilöä ja 12 heistä on syntynyt 1960- tai peräti 1970-luvulla.

Eläkkeiden määrät eivät ole julkista tietoa, mutta määräytymisen yleiset periaatteet ovat. Yhdestä kaudesta kertyy eläkettä noin 900 euroa kuukaudessa, kahdesta kaudesta noin 1 900 euroa ja kolmesta kaudesta noin 2 800 euroa. Täyden eläkkeen eli noin 3 600 euroa saa neljästä kaudesta. Luvut ovat kolmen vuoden takaa, joten summat saattavat nykyisin olla suurempia.

Seitsemän vuotta eli vajaat kaksi kautta kansanedustajana oikeuttaa sopeutumiseläkkeeseen ja tätä eläkettä maksetaan koko lopppuikä. Kaksi kautta eduskunnassa istunut saa siis semmoiset pari tuhatta euroa joka kuukausi. Kukaan ei koskaan vaadi häntä tekemään mitään rahan vastineeksi.

Kun tavallinen kansalainen jää työttömäksi, niin hän saa ensin ansiosidonnaista päivärahaa määräajan, mikäli kuuluu ammattiliittoon. Sen jälkeen hän putoaa peruspäivärahalle ja myöhemmin työmarkkinatuelle. Niiden molempien suuruus on 31,36 euroa päivässä. Tästä maksetaan veroa 20 %. Lisäksi työtön saa jatkuvasti kuulla ihan eduskunnasta asti vaatimuksia mennä vaikkapa lumitöihin ilmaiseksi saamiensa rahojen vastineeksi.

Jos työmarkkinatuella oleva työtön sanoo, että ammattitaito on kadonnut tässä työttömänä ollessa, joten enpä nyt pysty ottamaan työtä vastaan, niin se rahan tuleminen loppuu heti. Hän joutuu kunnan toimeentulotuelle, jota rangaistukseksi alennetaan 20 %. Jos ammattitaito on edelleen kateissa, niin tukea alennetaan 40 %.

Kaikki työttömät ovat tasa-arvoisia, mutta työttömät kansanedustajat ovat tasa-arvoisempia kuin muut.

Pietarit hiilivalkealla

Suojelupoliisi julkaisi tutkimusraportin, jonka mukaan Breivikin hengenheimolaiset saattavat olla uhka myös Suomessa. Kuten tiedetään, niin Breivikiä elähdytti ajattelu, jonka mukaan muslimien maahanmuutto tuhoaa yhtenäiskulttuurin ja erityisen syyllisiä tähän ovat monikultturia edistävät mielipidevaikuttajat ja poliitikot.

Heti raportin julkaisemisen jälkeen alkoi verkossa semmoinen kuhina, että sitä voi verrata kepillä hämmennettyyn kusiaispesään. Kaikille Breivikin näkemyksiä myötäilevää tekstiä suoltaneille tuli hirmuinen kiire sanoutua ehdottomasti irti tästä ajattelusta. Henki oli, että nuo muut ehkä ovat väkivaltaisia, mutta en minä. Pelko mahdollisesta valokeilaan joutumisesta säikäytti. Niinhän se Pietarikin hiilivalkealla kolmesti kielsi Mestarin.

Ensin kielletään, mutta samaan hengenvetoon jatketaan entisellä linjalla. Kieltäjät toistavat edelleen uskomuksiaan vihervasemmistolaisesta mokutuksesta, suvaitsevaiston salaliitosta ja kulttuurimarxismin mädätyksestä. Joskus pistää ihan oikeasti epäilemään, että näiden ihmisten päässä olevat helyt eivät ole oikein järjestyksessä. Niin kaukana arkitodellisuudesta he tuntuvat elävän.

Eräs alalla ansioitunut kirjoittaja näki Suojelupoliisin raportissa kiihottamista kansanryhmää vastaan eli rikoksen. Kansanryhmäksi hän tietenkin katsoi itsensä ja muut samoin ajattelevat. Samalla hän syytti Suojelupoliisia yksityisyyden suojan törkeästä loukkaamisesta, koska raportissa mainittiin nimettömiä kirjoittajia vilisevä Hommafoorumi. Näin avaraa laintulkintaa en ole vielä ennen nähnyt eikä tällaisella ajattelulla olekaan mitään tekemistä lain kanssa. Se on salaliittoja ympärillään näkevän tajunnanvirtaa.

Joillain ihmisillä tuntuu olevan hallussaan Totuus, jota me tyhmät emme suostu ymmärtämään. He itse näkevät selvästi valtamedian sumutuksen, vihervasemmiston ylivallan, suvaitsevaiston fasismin ja Demlan mädättämän Suojelupoliisin läpi. Ei ole mitenkään yllättävää, että samat ihmiset tuntuvat uskovan joka ikiseen esille putkahtavaan salaliittoteoriaan. Uskovaisen mieli on avara ja looginen uskovainen pystyy yhdistelemään kaikista teorioista itselleen uskottavan kokonaisuuden. Samanhenkiset sitten tietenkin sen omaksuvat, mutta meille muille teoria näyttäytyy vähintään kummallisena.

Kirjoittelu siis jatkuu ja jatkukoon minun puolestani. Jokaisella on oltava sananvapaus kunhan lakia ei rikota. On kuitenkin hyvä, että Suojelupoliisi on havahtunut seuraamaan tätä joskus huolestuttavalta vaikuttavaa melskausta. Joku saattaa ottaa jutut tosissaan ja ruveta toimimaan.

Into ylitti kyvyn

Tarkastuslautakunnan on hankittava tilintarkastuskertomuksessa tehdystä muistutuksesta asianomaisen selitys sekä kunnanhallituksen lausunto. Valtuusto päättää toimenpiteistä, joihin tarkastuslautakunnan valmistelu, tilintarkastuskertomus ja siinä tehdyt muistutukset antavat aihetta. Hyväksyessään tilinpäätöksen valtuusto päättää vastuuvapaudesta tilivelvollisille.

Tämä Kuntalain 75 §:n 3 momentti pääsi unohtumaan Lieksan tarkastuslautakunnalta kesäkuussa ja nyt seurauksena on ainakin lisää kunnan viranomaistyötä, esitutkintapyyntö kunnianloukkauksesta ja mahdollisesti myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tästäkin on jo tehty tutkintapyyntö poliisille.

Tässä kävi lehtitietojen mukaan suunnilleen näin: Jotkut tarkastuslautakunnan jäsenet olivat varmoja siitä, että kaupungin sosiaalitoimi myöntää toimeentulotukea maahanmuuttajille enemmän kuin muille hakijoille. He tekivät omin päin tutkimuksen, joka näytti tukevan lähtöolettamaa. Siitä innostuneena tarkastuslautakunta esitti kaupunginvaltuustolle muistutuksen antamista sosiaalijohtajalle ja johtavalle sosiaalityöntekijälle.

Lautakunta ei kuitenkaan muistanut pyytää enempää asianomaisten selitystä kuin kunnanhallituksen lausuntoakaan. Tarkastuskertomus poistettiin valtuuston esityslistalta ja asiaa ruvettiin tutkimaan.

Kyllä sitä kannattikin tutkia. Lautakunnan omassa tutkimuksessa on sosiaalijohtajan nyt pyydetyn lausunnon mukaan toimittu vastoin tietosuojaa koskevia määräyksiä. Jo yli 30 asiakasta on pyytänyt tietoja siitä, keille kaikille heitä koskevia tietoja on luovutettu. Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehto on arvioinut Lieksan kaupungin toimeentulotukien myöntämiskäytännöt selkeiksi ja lainsäädännön mukaisiksi.

Sen sijaan Lehto ei kiittele näitä omatoimisen tutkimuksen tekijöitä. Hänen mukaansa tutkimus vaikuttaa sekä asiantuntemattomalta että kestämättömältä. Hän sanoo suoraan, että tutkimuksen teettämistä lienee ohjannut tietoinen pyrkimys lietsoa vastenmielisyyttä yhtä asukasryhmää kohtaan. Hänen mielestään tulisi tutkia, täyttääkö tutkimus rikollisen kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön.

Onko tarkastuslautakunnalla sitten oikeutta tutkia toimeentulotukikäytäntöä? Tietenkin on, on jopa velvollisuus. Kuntalain 74 § sanoo näin:

Tarkastuslautakunnalla ja tilintarkastajalla on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, joita tarkastuslautakunta tai tilintarkastaja pitää tarpeellisina tarkastustehtävän hoitamiseksi.

Tarkastuslautakunta ei kuitenkaan saa tutkia mitään asiaa etsimällä todisteita jollekin lähtöolettamalle, kuten nyt taisi tapahtua. Olettamaa tukevat todisteet huomioitiin, mutta kaikki sitä vastaan puhuvat todisteet sivuutettiin. Ja ne salassapitoa koskevien säännösten estämättä hankitut tiedot ovat edelleen salaisia. Se tarkoittaa sitä, että niitä ei levitellä kahvipöydässä, kauppareissulla ja internetissä.

Ja tähän tulee taas vakiokommentteja, joiden mukaan kaikki tietävät, miten mamuja hyysätään ja nyt taas suvaitsevaisto tukkii toisinjattelijoiden suut. Vastaan kaikille etukäteen, että jos lautakunta olisi toiminut puolueettomasti ja noudattanut lakia, niin asia olisi selvitetty jo aikoja sitten. Nyt sen selvittäminen saattaa vaatia jopa käräjäreissun. Kaikkea ne ennakkoluulot ja yksisilmäisyys teettävät.

Karenssin kaksi kastia

Mahtoivatkohan kansanedustajat ymmärtää, millaisen lakimuutoksen hyväksyivät muuttaessaan Työttömyysturvalakia mukamas parempaan suuntaan? Siinä samalla kun tuli jaetuksi työstä kieltäytyneeksi tulkitut kahteen eri kastiin ihan sen mukaan, milloin tämä kieltäytyminen on tapahtunut.

Lakia muutettiin heinäkuun alusta lähtien lisäämällä siihen uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Nyt kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.

Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen.  Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.

Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta ei kaikkien osalta.

Lain siirtymäsäännökset antavat kylmää kyytiä niille, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se karenssi säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.

Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.

Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttää sen uuden lain ollessa voimassa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.

Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos potkaistut eivät ryömi sinne takaisin. Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Jos elävät enää silloin.