Karenssin kaksi kastia

Mahtoivatkohan kansanedustajat ymmärtää, millaisen lakimuutoksen hyväksyivät muuttaessaan Työttömyysturvalakia mukamas parempaan suuntaan? Siinä samalla kun tuli jaetuksi työstä kieltäytyneeksi tulkitut kahteen eri kastiin ihan sen mukaan, milloin tämä kieltäytyminen on tapahtunut.

Lakia muutettiin heinäkuun alusta lähtien lisäämällä siihen uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Nyt kumotun, vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.

Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen.  Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.

Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta ei kaikkien osalta.

Lain siirtymäsäännökset antavat kylmää kyytiä niille, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se karenssi säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.

Jos henkilön katsotaan kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.

Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttää sen uuden lain ollessa voimassa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.

Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos potkaistut eivät ryömi sinne takaisin. Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017. Jos elävät enää silloin.

Kommentit
  1. 1

    Keijo Nevaranta sanoo

    Karenssi on ja pitää. Jousuin karenssiin noin 2006 kun en päässyt Teuvan ammattikoulun kehystäjälinjan pääsykokeeseen, jonne olin omaehtoisesti pyrkinyt. Tunnelin päässä ei näy valoa ennen eläkkeelle pääsyä 2023.

  2. 2

    Hmm2 sanoo

    Lueskelin tämän 8.6.2012/288 lävitse ja sieltä pomppasi askarruttamaan 11 §,
    ”Työllistymissuunnitelman toteuttamisen laiminlyönti”
    ja erityisesti sen kohta
    ”Aika lasketaan siitä päivästä, jona työ- ja elinkeinotoimisto on todennut laiminlyönnin.”

    Kuulostaa näppärältä porsaanreiältä, joka on jätetty sinne esim. hankalien tapausten varalta.