Villiä menoa

Pihtiputaalla miesjoukko pahoinpiteli takaa-ajon jälkeen kaksi ulkomaalaista, jotka olivat näpistäneet kaupasta paristoja. Myös takaa-ajettavien auto rusikoitiin perusteellisesti. Sosiaalisessa mediassa on jopa ihmetelty tämän oikeudenmukaisen miesjoukon päätymistä rikoksesta epäillyiksi.

Minä en ihmettele sitä yhtään. Suomi ei ole mikään Villi Länsi, jossa sekalainen järjestyspartio lähtee omin päin lynkkaamaan rikoksesta epäiltyjä. Jokaisella on rikoksentekijän kiinniotto-oikeus, mutta siinäkin on oltava järki mukana. Koska oma järki ei siihen useinkaan riitä, niin Pakkokeinolaissa on asiasta säädetty erikseen.

Lain 1 §:n mukaan jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.

Myymalävarkaankin saa siis jokainen ottaa kiinni, mutta kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.

Jos kiinniotettava tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin.

Ei tämä sen vaikeampaa ole. Naurisvarasta ei hirtetä paikan päällä eikä omenavarasta saa ampua. Ylilyöntejä varten on Rikoslaissa monta pykälää voimakeinojen käytön liioittelusta omankädenoikeuteen. Jos voimaa liikaa käyttävä syyllistyy itse vaikkapa pahoinpitelyyn, niin hänet tuomitaan siitä.

Valtiovalta siis sallii kansalaisten toiminnan tiettyyn rajaan asti, mutta rankaisee ylilyönneistä. Tämä johtuu siitä, että järjestäytyneessä yhteiskunnassa valtiolla on väkivaltamonopoli. Vain valtion edustajat saavat käyttää voimakeinoja, mutta heidänkin on noudatettava lakia. Eduskunnan on turvatattava poliisille riittävät voimavarat. Niihin resursseihin on viimeistään nyt korkea aika satsata ja syrjäseutujen poliisin alasajo on lopetettava. Muuten meillä tulee kohta oikeasti ruumiita, kun yksittäiset ihmiset ja omatekoiset järjestyspartiot rupeavat lukemaan omaa lakiaan.

Pahapäisenä miehenä tunnettu häjy Antti Rannanjärvi oli kerran juovuksissa pyrkinyt rauhallisena tunnetun uskovaisen naapurinsa kotiin. Isäntä oli tullut ovelle vastaan kirves kourassa ja sanonut, että jos naapuri nyt tuloo, niin naapuri tuloo viimeisen kerran. Rannanjärvi oli poistunut paikalta mutisten, että enpä ole ennen nähnytkään naapurin suuttuvan.

En yllytä laittomaan uhkaukseen, mutta tällainen tiukkuus toimii vieläkin.