Turha demokratia?

Vähän yli kuukausi sitten Saul Schubak möläytti itsensä ulos kokoomusnuorten varapuheenjohtajan paikalta vaatimalla heikomman aineksen lisääntymisen estämistä lapsilisät poistamalla. Nyt hän panee paremmaksi vaatimalla koko demokraattisen kansanedustuslaitoksen ja julkisen sektorin alasajoa. Hänen mukaansa 95 % kansanedustajista tuottaa pelkkää haittaa.

Schubak on huolissaan siitä, että kansanedustajat eivät ymmärrä leikata julkisen sektorin menoja. Sen sijaan he säätävät lakeja, jotka Schubakin mielestä ovat aivan turhia ja tulevat kalliiksi. Hoitajakiintiötkin ovat vain verovähennyksiin verrattavia etuja yhdelle työntekijäryhmälle ja siten vastoin eduskunnan ainoaa tarkoitusta. Se tarkoitus on lakkauttaa koko eduskunta ja edustuksellinen demokratia.

Schubakin perustelut osoittavat, että ei mies turhaan Hankenia ole käynyt. Hän on oppinut siellä jakolaskua. Viime hallituskaudella budjettimenot kasvoivat 12 miljardia euroa eli 60 miljoonaa euroa kansanedustajaa kohti. Tämän summan edestä jokainen kansanedustaja siis törsäsi rahaa julkisen sektorin hyväksi ja samalla kavensi yksilönvapautta säätämällä sitä rajoittavia lakeja.

Tämä on käsittämätön laskuesimerkki, mutta ehkä Hankenissa oppii ajattelemaan vain numeroita ja niitäkin pelkkinä numeroina. Jos tavoitteena on pelkästään todistella eduskunnan kalleus, niin voihan näin laskea. Mitään tekemistä todellisuuden kanssa laskelmalla ei kuitenkaan ole. Eivät sitä rahaa kansanedustajat törsänneet, vaan sillä pyöritettiin koko maan hallintokoneistoa ja julkista sektoria.

Siitähän se kenkä puristaakin. Schubak ei halua mitään julkista sektoria eikä hallintokoneistoa rajoittamaan omaa vapauttaan. Hän katsoo olevansa niin vahva ja valtaan oikeutettu, että voi huoletta heittää yli laidan väärin ajattelevat 95 % kansanedustajista. Hän jättää kertomattaa keitä mahtaisivat olla ne kymmenen jäljelle jäävää edustajaa. Joka tapauksessa hän tekee selväksi, että mitään kompromisseja ei sallita. Julkinen sektori ja demokratia on kaadettaava rajoittamasta etuoikeutettujen vapautta.

Schubak jättää pohdiskelunsa ikävästi kesken. Oikeastaan kiinnostaisi tietää, mikä on hänen vaihtoehtonsa demokratialle. Olisiko se täydellinen markkinoiden vapaus, joka korvaisi koko valtion? Ilmeisesti ei, koska hän kuitenkin haluaisi säilyttää kymmenen kansanedustajaa. Olisiko näiden kansanedustajien oltava ehdottoman yksimielisiä ja kuka heitä johtaisi?  Olisko se Johtaja vai Markkinavoimien Jumala, jonka tahtoa Johtaja tulkitsisi? Ja kuka olisi se Johtaja?

Schubakin taitaisi kannattaa katsella itselleen viiteryhmää jostain äärioikealta. Ehkä Suomen Vastarintaliike huolisi hänet mukaansa, onhan heilläkin tavoitteena vallankumous ja yhden johtajan malli.

Kommentit
  1. 1

    Unto Kiiskinen tietokirjailija sanoo

    Vanhaanko palataan?
    Ennen Suomessa huseerasivat vain piispat ja aateliset säätyvaltiopäivillä.
    Jyrkästi Suomen piispat vastustivat yleistä äänioikeutta ja eduskuntaa.
    Viittaan vain lähdeaineistona Itä-Suomen yliopistossa toimineeseen teologian tohtoriin,
    Simo Huhta. Hän kokosi arvovaltaisia kirjoittajia kirjaansa Sisällissota ja kirkko 1918.
    Sivulla 32 piispa Colliander vaati hyökkäyssotaa Venäjää vastaan ja suurta Suomen laajentamista.
    Sivulla 34 arkkipiispa Johansson puhui Turussa 1923 ilkeästi demokratiaa vastaan. Huhdan mukaan kuulemassa oli presidentti ja eduskunnan puhemies.
    Siinä sitä on mallia nykyisille kiihkoilijoille.
    Ohjaavatko piispojen neuvot suoraan helvettiin vai ainoastaan sotaan, josta on jo kokemusta.

  2. 2

    Rainer Rajakallio sanoo

    Me vallattamot radikaalit vaadimme vallankumousta ja 7 miljadia jiohtajaa.