Rikostuomioista kauppatavaraa

Amerikkalaisista lakisarjoista olemme oppineet, että oikeus on kauppatavaraa ja rangaistus sopimusasia. Syytetyn asianajaja ja syyttäjä tekevät sopimuksen, jossa syytetty tunnustaa jonkin rikoksen ja siitä luvataan tietynlainen rangaistus. Oikeus vahvistaa tämän sopimuksen ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vain yleinen oikeustaju joutuu joskus koetukselle, kun suurrikollinen kävelee nauraen ulos salista.

Meillä tätä kaupankäyntiä ei toistaiseksi ole tunnettu, mutta ilmeisesti kohta tunnetaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo tuoda ensi keväänä eduskunnan käsiteltäväksi tämän mahdollistavan lakiesityksen. Sen mukaan tunnustus keskeyttäisi esitutkinnan ja toisi etukäteen sovitun lievemmän rangaistuksen.

Uutta menettelyä ei sovellettaisi seksuaalirikoksiin eikä henkeen, terveyteen ja lapsiin kohdistuviin rikoksiin. Sitä sovellettaisiin ennen kaikkea omaisuus-, huume- ja talousrikoksiin. Varsinkin talousrikolliset tulevat kiittämään Henrikssonia.

Tunnustus siis keskeyttäisi esitutkinnan. Talousrikollisen kannattaisi ilman muuta tunnustaa jokin pieni kirjanpitorikos ja kärsiä siitä saatu tunnustuksen kolmannekseen kutistama rangaistus. Silloin mahdollisesti hyvinkin monimutkaisen ja rahallisesti arvokkaan rikosvyyhdin esitutkinta keskeytettäisiin. Rangaistuksen jälkeen rikollinen pääsisi nauttimaan kätkemistään rikoksen hedelmistä.

Tunnustamisessa on oikeusjärjestelmän kannalta periaatteellisesti iso ongelma. Tunnustus ei koskaan voi olla ainoa näyttö, vaan syyllisyydestä ei saa jäädä minkäänlaista epäilystä. Jos tunnustus riittäisi näytöksi, niin minä voisin tunnustaa vaikkapa Tulilahden kaksoismurhan ja saada siitä rangaistuksen. Asiaan ei vaikuttaisi se, että olin tapahtumahetkellä puolitoistavuotias.

Erityisen oudolta tuntuu ajatus etukäteen sovitusta rangaistuksesta. Oikeusjärjestelmämme lähtee siitä, että rikoksesta epäilty ei ole sopimuskumppani. Hän on oikeudenkäytön kohde, jonka tekemiset tutkitaan ja niistä rangaistaan. Uusi käytäntö romuttaisi tämän periaatteen ja tuomioistuimelle jäisi vain sopimuksen vahvistajan rooli. Olen aika varma, että tuomarit eivät ole erityisen ihastuneita roolinsa muuttumiseen. Itse asiassa tuomaria ei enää tarvittaisi, vaan yhtä hyvin julkinen kaupanvahvistaja voisi sinetöidä sopimuksen.

Esitystä perustellaan poliisin resurssien riittämättömyydellä ja tuomioistuinten pitkillä käsittelyajoilla. Minun tekisi kuitenkin mieleni epäillä, että suunnitteilla on talousrikollisten yleinen armahdus. Kun poliisilla ja tuomioistuimilla ei ole riittävästi resursseja, niin niitä pitää lisätä. Tuomioistuinten ratkaisut eivät saa olla mitään kauppatavaraa eivätkä käräjäsalit markkinapaikkoja.

Kommentit
  1. 1

    Enoch Nitti sanoo

    Itse Wikipediakin tietää tällaista: ”Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.”

  2. 2

    Raaka-Arska sanoo

    Pakkohan tällainen laki on saada aikaan ja vielä nopeastikin, sillä kohta Kreikkaan kärrätyt lainat lankeavat maksuun!

  3. 3

    Jarmo Vilponen sanoo

    Liittyyköhän tää jotenkin ”uhrin vähimmäisoikeusturvaan” …. sellainen direktiivi on tekeillä ja jotenkin tuntuu esim. virkarikoksissa paremmalta, etää saisi jotain aikaan, mutta väkivaltaahan esim. on niin monenlaista, että funktiot ja muut kiemurat ois usein parempi ratkaista vaikeammissakin asioissa ja siten kehittää oikeusturvan monipuolisuutta ja rangaistuksen pelotteena pysymistä?

  4. 4

    jarmo sanoo

    Niitäkin on monenlaisia tekosia. Menin markkinointifirmaan töihin, olin aikani ja kysyivät iltavuoroon päälliköksi. Onneksi en suostunut vaikka oli hyvä työ ja palkka, Helsingin rautatieasemalta 300 metriä ja metrolla sekin jos satoi.
    Lopputulos oli että jouduin hovioikeuteen todistajaksi, onneksi rahaliikenne ei kuulunut vastuualueeseen. Venäjälle hävisi toimitusjohtajan toimesta 1,8 miljoonaa euroa syyttäjän laskelmien mukaan, laski kyllä yläkanttiin. Ensikertalaiselle 2v. vankeutta ja liiketoimintakielto, maksoi palkat kuten sovittiin ja verot ym.lakimies vielä, töppäsi niiden firmojen kanssa.
    No Venäjällä oma yritys, ei valtio niitä ikinä saa, ihmettelin kun palkka maksettiin välillä Pietarista, silloin pelästyin että tuleeko minullekin jotain kun näytin vain tilikuitit sekä sopimuksiin allekirjoittamat nimeni, joihin ei rahaliikenne kuulunut.
    Ainakin tässä tapauksessa työllistävä vaikutus.
    Kreikan velka pahempi ja pahenee, ei siitä kukaan saa tuomiota ja tämä on todella mielestäni valtionpetos, joka ei vanhene.
    Näitä sanktioita on vaikea yhleistää jokin työtön saa kelan paperin täyttämisestä saman kuin joku veisi miljoonan, tuomiot on suhteutettava ja kai ne nyt jo tekeekin.

  5. 5

    Pera sanoo

    Eikös Ranskassa ole lievien rikosten suhteen, että syytetty voi ostaa rahalla itselleen lievän tuomion ennen kuin juttu etenisi nykyistä oikeusastetta ylemmän oikeusasteen käsiteltäväksi.

  6. 6

    Rolf Fred Sormo sanoo

    Olen 12 vuotta toiminut käräjäoikeuden lautamiehenä. Muutama vuosi takaperin olin huumejutussa maallikkotuomarina. Syytetty oli tuonut Norjasta asuntovaunuun piilotettuna n 30 kg huumeita. Hänet pysäytettiin 10 km päässä Turusta matkalla Helsinkiin. Oli virolaismies ja vaimo lapsineen Virossa ”uhan alaisessa tilanteessa”. Syytetty paljasti oma-aloitteisesti pääkaupunkiseudulla olevan 15 kg maastohuumekätkön. Oikeus päätyi siihen, että tuomio tuli vain autosta löydetystä huumeesta. Maastokätkö jätettiin tuomitsematta, koska sitä ei olisi tullut julki ilman syytetyn omaa tunnustusta, mutta hyvä asia oli se, että maastohuume-erä saatiin pois markkinoilta. Tässä ei tarvittu Henrikssonin uutta vapautuslakia.