Rikkaat, köyhät ja rikoslaki

Historiasta opimme sen, että emme opi historiasta mitään. Jokainen silmät auki katseleva on nähnyt jo parikymmentä vuotta, että tuloerot kasvavat ja köyhyys lisääntyy.Tämä ei tietenkään ole mikään luonnonlaki, vaan johdonmukaisen politiikan tulos. Sen politiikan taustalla on puhdas ja alaston ahneus. Koska alaston ahneus on irvokkaan ruma, on se puettu milloin minkäkin nimisen teorian ja ideologian kaapuun.

Valumisteoria on hyvin suosittu. Sen mukaan mitä enemmän hyvää kertyy rikkaimpien pöydälle, sen enemmän pöydältä valuu yli myös köyhemmille. Tätä typeryyttä kutsutaan jatkuvan kasvun ja keskittämisen ideologiaksi. Kaikki tietävät hyvin, ettei siltä pöydältä mitään valu, vaan pöytää suurennetaan tarpeen mukaan ja sen reunoja korotetaan valumisen estämiseksi.

Kuilu hyväosaisten ja köyhien välillä on kasvanut jo niin suureksi, että useimmat rikkaat eivät tunne yhtään köyhää. Tunne kuulumisesta ihan eri ihmislajiin aiheuttaa sen, että hyväosaisten myötätunto huono-osaisia kohtaan rapautuu. Ihan yleisesti puhutaan, että laiskana loisivien sosiaalietuudet ovat liian suuria ja työttömät lekottelevat kotonaan toisten rahoilla. Hyvinvoivat eivät enää halua rahoittaa sosiaaliturvaa.

Tässä piilee vakavan yhteiskunnallisen kriisin siemen. Jos hyväosaiset katsovat voivansa sanoutua irti yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan, niin eivät ne velvollisuudet silloin sido enää huono-osaisiakaan. Välinpitämättömät rikkaat tulevat saamaan kimppuunsa toisen laidan piittaamattomat.

Tähän yhteiskunnalla on perinteisesti vain yksi ratkaisu: kontrollin kiristäminen ja rangaistusten ankaroittaminen. 1600-luvun alussa Ruotsista tehtiin hyvin nopeasti ohuen yläluokan taloudellisesti ja poliittisesti johtama maa. Mahdolliset kapinat tukahdutettiin Nuijasodan kokemusten viisastuttamina etukäteen. Kaarle IX määräsi jo vuonna 1609 Mooseksen lain otettavaksi tuomioistuimissa toissijaiseksi oikeuslähteeksi. Kun rikoslaista ei löytynyt sopivaa pykälää, tuomittiin suoraan Vanhan Testamentin mukaan.

Tämä ei tietenkään onnistu enää nykyaikana, mutta oppia voidaan ihan hyvin ottaa 1920-luvun Suomesta. Sisällissodan jälkeinen vuosikymmen oli rikoslain ja rangaistuskäytäntöjen kannalta synkkää aikaa. Rangaistuksia ankaroitettiin kautta linjan, suojeluskunnat toimivat ihan virallisena kontrolliorganisaationa, kieltolaki teki tavallisista kansalaisista rikollisia, työnantajien mustat listat olivat julkisia, reaalipalkat olivat säänneltyjä ja lakonmurtajat toimivat valtiovallan siunauksella. Kontrolli oli siis ennennäkemättömän tiukkaa.

Miten tämä hyppäys historiaan liittyy nykyaikaan? Siten, että rangaistusten ankaroittaminen on käynnissä koko ajan. Tämä suuntaus on jo alkanut, mutta ette te sitä huomaa. Te päinvastoin kannatatte sitä. Ankaroittaminen näet aloitetaan aina sellaisista rikostyypeistä, joista annettavat kovemmat rangaistukset yleinen oikeustaju hyväksyy. Seksuaalirikoksista on aina turvallista aloittaa, koska silloin kukaan ei vastusta. En edes minä.

Seuraavana ovat vuorossa väkivalta- ja omaisuusrikokset. Juuri omaisuusrikoksista annettavien rangaistusten ankaroittamiseen tällä kaikelle pyritäänkin, koska köyhien joukot pelottavat rikkaita ihan syystä.

Vallanpitäjät haluavat turvata valtansa ja rikkaat omaisuutensa. Se onnistuu lainsäädännön avulla, koska poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta. Muistakaapa tämä, kun seuraavan kerran kuulette oikeusmninisteriön asettaman työryhmän ehdottamasta rangaistusten koventamisesta.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mistä hyvätulo sitten muodostuu. No viroista, ja ylisuurista eläkkeistä, ansittomista palkkioista. sosiaaliavustuksista, jotka kierätettään köyhien kautta ja tällä tavalla pestää, ja jotka päätyvät aina ja viimeistä kiekkoa myöten hyvätuloisien, suuliikeiden kassoihin. Tätä järjestelmää suojamaan ja pitämään on rakenettu fasistine sosialismi, jota pyörittävät tasa-arvonaivirkamiehet.
    Tälläisitä syöjätäristä kaksnaamahirviöistä ei pääse muuten kun julistamalla oman jihardin,johon tulis kakkien sosiaalisen miehitysvallan alle alistettujen liittyä.

  2. 2

    Thomas sanoo

    Köyhiä kannustetaan työntekoon ottamalla pois, rikkaita antamalla lisää. Miten näin kaksi eri motiiveista toimivaa ihmislajia on syntynyt näin nopeasti? Miksi väite, että kun rikkailta viedään pois, se kannustaa heidät tekemään entistä enemmän töitä, kuulostaa korvissamme naurettavalta?

  3. 3

    Asioita nähnyt sanoo

    Olipa erittäin hyvä kirjoitus. Korvaan särähti ainoastaan tuo ”en edes minä”:

    ”Ensin ne veivät seksuaalirikolliset
    – en vastustanut sillä en ole raiskaaja.

    Sitten ne veivät väkivaltarikolliset
    – en vastustanut koska en ole murhaaja.

    Sitten ne veivät omaisuusrikolliset
    – en vastustanut koska en ole varas.

    Sitten ne veivät minut,
    – eikä ollut jäljellä ketään minua puolustamaan.”

  4. 4

    Rolf Fred Sormo sanoo

    ”Vallanpitäjät haluavat turvata valtansa ja rikkaat omaisuutensa. Se onnistuu lainsäädännön avulla, koska poliittinen valta on siellä missä taloudellinenkin valta. Muistakaapa tämä, kun seuraavan kerran kuulette oikeusmninisteriön asettaman työryhmän ehdottamasta rangaistusten koventamisesta.”

    lOen samaa mieltä 43 vuoden poliittisen työn kokemuksella Eduskunnasta, Työministeriöstä, puoluetoimistoista (SMP ja PerusS), Helsingin kaupunginvalttuustosta ja kaupunkisuunnittelulautakunnasta. Riikkaat äänestävät säilyttääkseen etunsa, köyhille ei edes kerrota hyvinvointivaltion köyhille tarjoamista eduista. Ruotsissa sen kerran vuodessa viranomaiset selvittävät köyhän kansalaisen oikeuksia Eduskunnan lain voimalla säätämiin eruuksiin.

    Puhuin ja 2000 Ahneuden valtakunnasta, josta tunnetuimmat esimerkit olivat tulloin juuri Tasavallan presidentin viran lopettanut Martti Ahtisaati menestyvän yhtiön hallitusjäsenenä ja suuret opttiot saaneena sekä Eduskunnasta luopunut puhemies Riitta Uosukainen ylisuurine eduskuntaeläkkeineen, jotka onneksi saneerattiin välittömästi Uosukaisen ja varapuhemiehen (sdp) saalistusten jälkeen.

    Jo vuonna 1974 paljastin kansanedustajien laittomat päivärahat, mutta silloinen oikeuskansleri astui hyvä veli verkoston omaisesti suojelemaan kansanedustajein laitonta toimintaa, josta tunnetuin esimerkki seuraavalta vuosikymmeneltä on jalasmökkimies Paav0 Väyrynen. joka käytti 1987 julkaistussa parisataa sivuisessta presidentiin vaalikirjasta peräti 40 sivua todistaakseen, että Sormo on väärässä ja hänen -Värysen- moraali on tahriintumaton.

  5. 5

    Pentti Toivanen sanoo

    Nämä Sakun kannanotot ovat juuri niitä joita itsekin haluaisin tuoda esille. Minun taitoni kirjoittaa asioista ei vaan ole samalla tasolla hänen kanssaan. Tuo hänen historian tietämyksensä on myös minua korkeampi. Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että nämä EK:n johtajien, tämän tyhjäntoimittajan nimeltä Juhana Vartiainen, pääministeri Kataisen ja eräiden muiden lausunnot enteilevät itsenäisyytemme satavuotispäivää. Itsenäisyyttä ei toki enää ole, mutta ennen kuin Suomi täyttää sata vuotta niin sisällissota haluttaisiin näiden päättäjien taholta. Minua ei niinkään harmita tuo itsenäisyyden menettäminen, mutta kun tuo yhteiskuntarauha halutaan tuhota. Tuo lähes sata vuotta vanha sisällissota on kaikkea muuta kuin kunniallinen historiassamme. En toivoisi sen tulevan ajankohtaiseksi tulevaisuudessa.