Otolliseen maaperään

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti vapaaehtoisia kodinturvajoukkoja varsinkin syrjäseuduille toimimaan poliisin apuna. Nämä joukot toimisivat ikään kuin poliisin silminä ja korvina yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen hengessä. Heillä voisi olla tunnistettava puku, mutta ei aseita eikä voimankäyttöoikeutta.

Paateron ehdotus lankesi otolliseen maaperään. Varsinkin netissä päivystävät löyhäpäät innostuivat ajatuksesta suunnattomasti, mutta eivät missään yhteisöllisyyden ja välittämisen hengessä. He haluavat päästä jonkun kimppuun.

Jo eilisen päivän aikana oltiin käymässä järjestäytyneenä joukkona ainakin antifaa ja yleensä punikkeja vastaan jatkamaan vuonna 1918 kesken jäänyttä työtä. Lisäksi haluttiin tietenkin rynnätä suvakkeja vastaan sekä aloittaa joukolla keskustelu Karjalan väkivaltaisesta palauttamisesta kodinturvajoukkojen avulla.

Eniten haluttiin käydä maahanmuuttajia vastaan. Muuan kunnanvaltuutettu Länsi-Suomesta oli sitä mieltä, että maahanmuuttajilla on jo järjestäytyneitä kaarteja, joten vastapainoksi tarvitaan oma järjestyskaarti. Tämä jonkun Vili Vilperin innostus oli sieltä tavallisimmasta päästä:

vili-vilperi

Jotenkin minusta tuntuu, että Paatero ei tunne yhteiskunnallista todellisuutta. Kodinturvajoukkoihin hakeutuisivat ensimmäisenä juuri nämä tärähtäneet. Heidän sydämensä halajaa jonkinlaista laillista oikeutusta päästä käyttäytymään väkivaltaisesti. On ihan varmaa, että jossain päin syntyisi ruumiita ja hyvä tarkoitus kääntyisi nopeasti päälaelleen.

Ihan yleisesti haluttiin palauttaa Suojeluskunnan nimi ja toimintatavat. Yllättävän monet tuntuvat edelleen luulevan, että Suojeluskunta oli pelkkä maanpuolustus- ja urheiluseura. He eivät tunne historiaa eivätkä tiedä 2.8.1918 annetun Suojeluskunta-asetuksen sisältöä.

Asetuksen 2 §:ssä säädettiin, että jäseniksi suojeluskuntiin otetaan sellaisia niihin pyrkiviä miehiä, joiden uskollisuuteen laillista yhteiskuntajärjestystä kohtaan voidaan luottaa ja jotka ovat täyttäneet 17 vuotta.

Asetuksen 8 §:n mukaan paikallisesikunta, joka koostui aluepäälliköstä ja neljästä vuodeksi kerrallan valitusta jäsenestä, otti jäseniksi sellaisia henkilöitä, joilla oli 2 §:ssä säädetyt ominaisuudet. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että paikallisesikunnilla oli vapaa harkintavalta jäsenyyden suhteen. Niinpä koko maassa ei ennen vuotta 1940 ollut yhtään suojeluskunnan jäsentä, jolla olisi ollut ainoan laillisen vasemmistopuolueen sosialidemokraattien jäsenkirja.

Tekisi mieleni kaivella lisää historiaa ja muistuttaa vajaan sadan vuoden takaisista kaarteista, mutta antaa olla. Vähemmälläkin tulee selväksi, että Paateron hyväuskoinen ajatus ei tule toteutumaan järkevällä tavalla. Hänen kannattaisi yrittää hankkia poliisille lisää resursseja sen sijaan, että ehdottelee kansalaisten turvakaarteja. Tai ehkä hän on niin ovela, että tekee sen juuri tällä tavalla.

Kommentit
  1. 1

    Jussi Pelkonen sanoo

    Mietittiin tätä oikein vaimo-ja-mies-keskustelussa aamulla, ja kyllä me tulimme siihen tulokseen, että poliisiylijohtaja käyttää reductio ad absurdum -päättelyä. – Jos ei, niin sitä pahempi hänelle, sillä nämä huurupääthän tästä eniten vettä myllyynsä saavat, vaikka kohteena ehkä olisikin valtiovallan budjetoinitileikkaus.

  2. 2

    Joni Pelkonen sanoo

    Suomessahan on jo aika kauan ollut olemassa epävirallisia naapurivartioporukoita jotka partioivat autoilla ja ilmoittavat poliisille näkemiään rikoksia ja niiden yrityksiä. Aiheesta on tehty tv-dokumenttikin, melkoista kyttäämistä ja amatöörisalapoliisitoimintaa se oli, toki saivat jotakin aikaankin, ilmoittivat poliisille jonkun varkausyrityksen.

    Toivon, että näissä vartioporukoissa on pidetty tarkka roti sen suhteen ketä niihin päästetään. Mutta koska maailma on mitä on, niin eiköhän siellä ole juuri näitä tyyppejä joilla on jo etukälteen valmis käsitys siitä ketä tulisi kytätä.

    Joutsenossa entinen kristilisten, nykyinen Perussuomalaisten puoluaktiivi yritti muutama vuosi sitten palkata paikallisista työttömistä epävirallisia yövartijoita joiden tehtävänä oli partioida Joutsenon pikkuruisessa keskustassa vakoilemassa paikallisen nuorison käytöstä. Mitään valtuuksia ei tietenkään olisi ollut, mikäli jotakin luvatonta olisi havaittu olisi siitä tullut ilmoittaa polisille. Joten seuraava askel lieneekin että kodinvartijaksi pääsee pikkupalkalla tai ihan kokonaan ilman palkkaa.

    Ainoa kotieläin joka todistettavati pysyy hengissä pelkällä kiitoksella on muuten kissa.

  3. 3

    matti sanoo

    niin – kävin toissakesänä poliisilaitoksella hankkimassa passia, ja kun odottamaan ymmärrettävästi joutui, lueskelin esillä olleita poliisin materiaaleja = ohjeita erilaisiin elämäntilanteisiin, ja Poliisi -lehteä.

    Poliisi -lehdessä oli juttu Arkadian mäelle valituista poliiseista, joita oli ihan mittava joukko. Poliisi-kansanedustajilla oli yksi yhteinen nimittäjä – kaikki olivat kokoomuksen jäseniä.

    Niin että ihan sama on tilanne järjestyksen valvojissa nyt kuin melkein sata vuotta sitten. Voi meitä poikaraukkoja.