Esivallan miekka

Eilen Jyväskylässä tapahtuneen äärioikeiston hyökkäyksen jälkeen sosiaalisessa mediassa on ollut melkoinen mylläkkä. On sanottu sitä ja tätä, mutta tässä on yksi omituisimmista kommenteista. Kirjoittaja on kansanedustaja Juho Eerola, jonka avustaja Ulla Pyysalo aikoinaan lupasi erota hänen jäsenhakemuksensa natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeeseen tultua julkisuuteen. Pyysalo ei eronnut.

eerola-31113

Joku ilkeämielinen voisi tulkita Eerolan tekstiä lain valossa. Rikoslain 5 luvun 6 § sanoo näin:

Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.

Menköön pöljyyden piikkiin, vaikka kansanedustajan olettaisi kyllä ilman muuta tuomitsevan väkivaltaisen hyökkäyksen. Sisäministeri Päivi Räsänen sen tuomitsi, mutta hänen mukaansa on kysymys ääripäiden vastakkainasettelusta. Kuulostaa siltä, että rauhalliset kirjailijat kirjanjulkistamistilaisuudessa kirjastossa ovat Räsäsen mielestä täysin samalla viivalla luotiliivein ja puukoin varustautuneiden hyökkääjien kanssa.

Olisikohan viimeinkin päättäjien, poliisin ja oikeuslaitoksen aika havahtua? Jos tekijät ovat tälläkin kertaa tunnetun väkivaltaiseen vallankumoukseen pyrkivän äärijärjestön jäseniä, niin heihin pitää viimeinkin soveltaa järjestäyneen yhteiskunnan kovempia keinoja.

Löysin nopeasti montakin eri lainkohtaa, joita voitaisiin soveltaa välittömästi. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 3 momentti sanoo näin:

Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Rangaistus on vähintää neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Jos tämä tuntuu liian järeältä aseelta, niin otetaan seuraava pykälä. Järjestö on korostetun sotilaallisesti organisoitunut, joten RL 13 luvun 4 § olisi käyttökelpoinen:

Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Nämä sankarit haluavat tietenkin tulla kohdelluiksi poliittisesti vainottuina, joten ehkä sittenkin olisi viisainta kohdella heitä tavallisen rikollisryhmän jäseninä RL 17 luvun 1a §:n mukaisesti:

Se, joka:

1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,

2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,

3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,

[…]

osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Sitä miekkaa pitäisi ruveta käyttämään ennen kuin tulee ruumiita.

Kurkistus lakiviidakkoon

Useimmilla ihmisillä on vain kalpea aavistus siitä lakipykälien rämeestä, jossa työtön työnhakija joutuu jatkuvasti tarpomaan. Otetaanpa ihan tavallinen esimerkki elävästä elämästä:

Työkykyinen henkilö osallistuu kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan työpajalla neljä tuntia päivässä. Hän asuu viidentoista kilometrin päässä työpajasta eikä hänellä ole omaa autoa. Hänellä ei voi autoa ollakaan, koska hän ei fyysisen rajoitteensa takia voi koskaan saada ajokorttia. Joukkoliikenne tuo hänet aamulla paikalle, mutta kotiin hän pääsee vasta kolme tuntia työtoiminnan päättymisen jälkeen lähtevällä joukkoliikenteen taksilla. Niinpä kunnan työvalmentajan ja TE-keskuksen kanssa on sovittu, että työtoiminnassa olevalla on oikeus yksin taksilla normaalihintaan tehtävään kotimatkaan.

Sitten ilmoitetaan, että ei kotimatka onnistukaan näin, vaan hänen on odoteltava iltapäivän joukkoliikennettä. Odotusaika pitäisi mieluiten käyttää tekemällä työpajalla sitä kuntouttavaa työtä, vaikka selvästi on sovittu vain neljästä päivittäisestä työtunnista.

Asiaa pitää tietenkin selvitellä lakipykälien avulla. Lähdetäänpä liikkeelle kuntouttavasta työtoiminnasta annetusta laista. Sen 18 § sanoo näin:

Henkilöllä on oikeus saada korvaus kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta aiheutuvista matkakustannuksista siten kuin toimeentulotuesta annetun lain 10 a §:ssä säädetään.

Selvä juttu, katsotaanpa sitten toimeentulotukilain 10 a §. Se sanoo asiasta näin:

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaiseen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle toimeentulotuen saajalle maksetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun kulukorvauksen suuruinen toimintaraha osallistumispäivää kohti. Toimintarahaa ei kuitenkaan suoriteta niiltä päiviltä, joilta henkilö saa työttömyysturvalain 10 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kulukorvausta.

Lisäksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.

No voi pentele. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentti kertoo, että toimintaraha on sama kuin kulukorvaus. Tämä tarkoittaa sitä yhdeksän euron päivittäistä korvausta, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa. Tämä lakiviittaus ei siis edistä asiaa yhtään. Entäpä sitten työttömyysturvalain 10 luvun 6 §, mitä se sanoo?

Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamisesta työllistymistä edistävään palveluun osallistuvalle työnhakijalle säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle työttömyysetuutta saavalle maksetaan kulukorvausta yhdeksän euroa kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun aktivointisuunnitelman mukaiselta osallistumispäivältä.

Ja taas päädyttiin siihen samaiseen yhdeksän euron kulukorvaukseen. Tässä vaiheessa ei kenellekään jää epäselväksi, että se korvaus tosiaan on yhdeksän euroa. Ei siihen tarvitsisi jokaista annettua lakiviittausta seuraamalla päätyä.

Mennäänpä takaisin tuohon toimeentulotukilain 10 a §:än ja sen toiseen momenttiin. Siellä sanotaan, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.

Halvin matkustustapa on joukkoliikenne. Kun sitä ei ole, niin työtoiminnassa olevan, TE-toimiston ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaajan kanssa on sovittu poikkeusmenettelystä. Sopimusoikeuden lähtökohta on, että sopimus on pidettävä. Niinpä kuntoutettavalla on oltava oikeus toimeentulotukena maksettavaan taksimatkaan.

Jos kuntoutettava velvoitetaan odottelemaan kolme tuntia joukkoliikennettä, niin sopimusta on rikottu. Jos hänet velvoitetaan osallistumaan odotteluaikana työhön, niin silloin sitä sopimusta vasta onkin rikottu ja henkilöllä on oikeus kieltäytyä kuntoutettavasta työtoiminnasta.

Joskus epäilen, että työttömiä koskeva lainsäädäntö on tahallaan tehty tavattoman monimutkaiseksi monine eri lakeineen ja toistuvine viittauksineen eri säädöksiin. Yllättävään tilanteeseen joutuneen pitäisi selvitellä tiensä tämän lakiryteikön läpi voidakseen pitää puoliaan.

¤ ¤ ¤

Muutama sananen noista blogiini ilmestyneistä mainoksista, joista minulle on ihan aiheesta huomautettu. Valitettavasti en voi niitä estää enkä poistaa, koska blogipohjan ilmaiseksi tarjoava kertoi mainosten lisäämisestä yksipuolisella ilmoituksella. Se on niitä ilmaispalvelun haittoja, mutta jollainhan palvelun tarjoajan on toimintansa rahoitettava.

Julkisrauha ja ympäristörikos

Hannu Hyvönen ja kaksi Helsingin Sanomien freelance-toimittajaa olivat torstaina 26.4.2012 kuvaamassa Talvivaaran prosessivesien keräilyaltaalla olevia kuolleita vesilintuja. Tästä kuvauksesta syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, sillä hänen mukaansa aluetta ei voitu pitää siten aidattuna ja merkittynä, ettei sinne olisi voinut vahingossa tulla.

Hyvönen palasi kuitenkin seuraavalla viikolla 2.5.2012 kuvaamaan altaan ympärillä olevaa aitarakennelmaa. Syyttäjä tulkitsi tämän vierailun täyttävän tahallisen julkisrauhan rikkomisen tunnusmerkit, sillä vastaaja oli viimeistään 26.4.2012 tullut tietoiseksi alueella liikkumisen luvanvaraisuudesta. Oikeudenkäynti on ylihuomenna.

Rikoslain 24 luvun 3 § sanoo julkisrauhan rikkomisesta näin:

Joka oikeudettomasti

1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen virastoon, liikehuoneistoon, toimistoon, tuotantolaitokseen, kokoustilaan taikka muuhun vastaavaan huoneistoon tai rakennukseen tai sellaisen rakennuksen aidatulle piha-alueelle taikka kasarmialueelle tai muulle puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen käytössä olevalle alueelle, jolla liikkuminen on asianomaisen viranomaisen päätöksellä kielletty, taikka

2) kätkeytyy tai jää 1 kohdassa tarkoitettuun paikkaan,

on tuomittava julkisrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Julkisrauhan rikkomisena ei kuitenkaan pidetä tekoa, josta on aiheutunut ainoastaan vähäinen haitta.

Kaivos on tuotantolaitos, joten oikeus joutunee miettimään lähinnä sitä, onko alueelle tunkeutumisesta aiheutunut vähäistä suurempaa haittaa. Saa nähdä, pidetäänkö totuuden kertomista kaikelle kansalle sellaisena.

Kahta eri rikostyyppiä ja niiden rangaistuksia ei saisi koskaan verrata tosiinsa, mutta asiayhteyden takia sorrun nyt tällaiseen syntiin. Odottelen mielenkiinnolla Talvivaaraan kohdistuvan esitutkinnan valmistumista. Siinä rikosnimikkeenä on törkeä ympäristön turmeleminen. Siitä on saadetty Rikoslain 48 luvun 2 §:ssä näin:

Jos ympäristön turmelemisessa

l) ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat taikka

2) rikos tehdään 1 §:ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ympäristön turmelemisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Näistä teoista säädetyistä rangaistuksita näkee helposti, kumpaa rikosta laki pitää vakavampana. Toinen juttu on tietenkin sitten se, onko mitään ympäristörikosta koskaan tapahtunutkaan. Siinä tapauksessa todennäköisesti tuomitaan vain totuuden paljastaja.