Laittomassa henkilörekisterissä

Keski-Suomen poliisilaitos on lähettänyt postia useille asianomistajille Jyväskylän kirjaston tapahtumien selvittelyssä paljastuneen laittoman henkilörekisteriepäilyn takia. Yhden epäillyn tietokoneelta löytyi noin kolmensadan ihmisen henkilötietoja. Minä olen yksi heistä. Ainakin helsinkiläinen kokoomuspoliitikko Ossi Mäntylahti on myös tässä laittomassa rekisterissä ja hänkin kirjoitti omat mietteensä blogiinsa.

Jokainen suhtautuu asiaan omalla tavallaan ja Mäntylahti ottaa asian aika rennosti huumorilla. Minä olen tunnetusti huumorintajuton tyyppi, joten suhtautumiseni on toisenlainen. Tekijäksi epäilty on Suomen Vastarintaliikkeen jäsen ja tämä liike pyrkii avoimesti natsiaatteiden mukaiseen sotilaallisesti järjestäytyneeseen johtajayhteiskuntaan. Liike oli sekä taannoisen Gay Pride-kaasuiskun että Dan Koivulaakson kyynelkaasuttamisen takana. Viimeksi liike siis hyökkäsi puukoin varustettuna kirjastoon.

En millään tavalla moiti enkä pyri muuttamaan Mäntylahden asennetta, mutta huomatkaa kaikki, että Vastarintaliikkeen vihollisia eivät ole vain vasemmistopuolueiden edustajat. Kokoomuspoliitikon päätyminen laittomaan rekisteriin kertoo selvää kieltään siitä, että liike kokee viholliseksi jokaisen kanssaan eri mieltä olevan. Puoluekannalla ei ole asiaan mitään vaikutusta. Jos et ole heidän kanssaan samaa mieltä tai edes hiljaa, niin olet vihollinen.

Olisikohan viimeinkin päättäjien, poliisin ja oikeuslaitoksen aika havahtua? Suomen Vastarintaliikkeeseen pitää viimeinkin soveltaa järjestäyneen yhteiskunnan kovempia keinoja.

Löysin nopeasti montakin eri lainkohtaa, joita voitaisiin soveltaa välittömästi. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 3 momentti sanoo näin:

Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Rangaistus on vähintää neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Jos tämä tuntuu liian järeältä aseelta, niin otetaan seuraava pykälä. Järjestö on korostetun sotilaallisesti organisoitunut, joten RL 13 luvun 4 § olisi käyttökelpoinen:

Joka laittomasti perustaa, organisoi tai varustaa sotilaallisesti järjestäytyneen yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on vaikuttaa valtiollisiin asioihin, toimii sellaisessa yhteenliittymässä johtavassa asemassa, taloudellisesti tai muutoin merkittävällä tavalla tukee sitä tai siinä toimeenpanee tai antaa sotilaallista koulutusta, on tuomittava laittomasta sotilaallisesta toiminnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Nämä sankarit haluavat tietenkin tulla kohdelluiksi poliittisesti vainottuina, joten ehkä sittenkin olisi viisainta kohdella heitä tavallisen rikollisryhmän jäseninä RL 17 luvun 1a §:n mukaisesti:

Se, joka:

1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä väkeä sitä varten,

2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,

3) toimeenpanemalla, yrittämällä toimeenpanna tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,

[…]

osallistuu järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi rikos, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka yksi tai useampi 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Sitä miekkaa pitäisi ruveta käyttämään ennen kuin tulee ruumiita.

Kuntoutusta vai kukkaron paikkausta?

Syksyn vaalituloksen selvittyä lupasin, että en enää arvostele Juuan kunnan päätöksiä jälkikäteen, vaan kerron mielipiteeni etukäteen. Tässä lupauksessani aion pysyä, joten kerron nyt mielipiteeni tällä viikolla sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja myöhemmin kunnanhallituksessa esille tulevaan asiaan. Olen kunnanhallituksen edustaja sote-lautakunnassa, joten aion sanoa tämän saman ääneen sielläkin.

Kuntaan esitetään perustettavaksi työpajatoimintaa kuntouttavaa työtoimintaa ja nuorisotakuun toteuttamista varten. Asian esittely alkaa siteerauksella STM:n kirjeeseen, jossa kerrotaan täysivaltaisen osallistumisen yhteiskuntaan merkitsevän myös osallisuutta työelämään. Koko listatekstin voitte halutessanne lukea täältä kohdasta  sos. ja terv. ltk 28.2.2013 asia 24. Työpajatoiminnan käynnistämisen periaattet.

Nyt kerron asiaan toisenlaisen näkökulman, joka ei liene lukijoilleni mitenkään uusi. Joillekin päättäjille se saattaa sitä olla, varsinkin jos he eivät ole erityisen perehtyneitä tähän asiaan.

Kuntouttava työtoiminta ei ole työllistämistä, vaan se on työvoimapolitiikkaa. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta on nimetty väärin, koska siinä ei ole mitään muuta kuntouttavaa kuin lain nimi. Lain pitäisi olla nimeltään Laki ilmaistyövelvollisuudesta, koska kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat tekevät työtä ilman palkkaa. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä työpanoksestaan. Jos joku on menettänyt työmarkkinatuen, niin hän joutuu tekemään työtä toimeentulotuella.

Kuntouttavaan työtoimintaan on pakko osallistua ja siihen määrätään pelkästään työttömyyden perusteella. Kieltäytyjä menettää työttömyysetuutensa ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Sitä alennetaan automaattisesti 20 % kieltäytymisen takia. Vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi, vaan aktivointisuunnitelman yhteydessä hänet on ohjattava sosiaali- tai terveyspalvelujen piiriin. Vasta kuntouduttuaan työkykyiseksi hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Väitetään, että lainsäädäntö vaatii kuntaa järjestämään kuntouttavaa työtomintaa. Tämä on totta, mutta sanktiona on ainoastaan osallistuminen Kelan maksamaan työmarkkinatukeen. Mitään muuta rangaistusta laiminlyönnistä ei ole. Ei ole olemassa mitään erillistä sakkomaksua, vaikka siitäkin kuulee joskus puhuttavan.

Esityslistalla on ihan oikein kerrottu toiminnan kuntataloutta hyödyttävästä vaikutuksesta. Vuodesta 2010 lähtien kuntouttavassa työtominnassa on ollut kuukausittain 40-45 henkilöä ja kunta on säästänyt heidän Kelan maksuosuudestaan 163 000-168 000 euroa/vuosi. Kuntahan joutuu maksamaan puolet työmarkkinatuesta Kelalle, jos kuntouttavaa työtoimintaa ei järjestetä. Juuri tämä on se ”sakkomaksu”. Kun toimintaa järjestetään, niin kuntaosuutta ei tarvitse maksaa. Lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa kuntoutettavaa kohti päivässä.

Kunnan siis kannattaa puhtaasti kuntatalouden kannalta järjestää toimintaa. Minä en kuitenkaan halua paikata kunnan kukkaroa työttömien selkänahalla. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin se voidaan järjestää vaikka palkkatuettuna työnä. Sille työtä tekevälle on ihan sama kuka hänen palkkansa maksaa, kunhan vain oikea palkka oikeasta työstä tulee ajallaan. Itse en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että linnunpönttöjen rakentelu työpajassa on yhteiskunnan kannalta niin välttämätöntä, että sitä pitäisi tehdä ilmaiseksi.

Kuntouttavaan työtoimintaan on siis osallistunut 40-45 henkilöä kuukaudessa. Minä haluaisin tietää sen, kuinka moni heistä on sen jälkeen saanut pysyvän työpaikan. Kuinka moni vaikkapa tiilitaloja moukarilla purkamassa ollut kuntoutettava on päässyt palkkatöhin? Jos tämä toiminta olisi niin hyödyllistä kuin annetaan ymmärtää, niin tällaiset tiedot pitäisi ilman muuta kertoa. Vai onko käynyt niin, että kukaan ei ole työllistynyt? En ihmettelisi sitäkään, koska vastottain ilmestyneen Tarja Filatovin valityömarkkinaraportin mukaan vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille markkinoille kuntoutusjakson jälkeen.

Esityslistan mukaan työpajatoimintaa on hahmoteltu siten, että työpaja olisi eräänlainen kotipesä. Sieltä työttömyydestä kuntotujat pyrittäisiin aktiivisesti sijoittamaan työkokeiluihin yrityksiin. He siis siirtyisivät työpajassa tehdysta ilmaisesta työstä tekemään ilmaista työtä yrityksissä. Yrittäjät tuskin innostuvat ajatuksesta, koska ilmainen työ ei tunnetusti motivoi ketään antamaan parasta panostaan.

Voisin tietysti kertoa vielä vaikkapa YK:n ihmisoikeusien julistuksesta, EU:n ihmisoikeussopimuksesta, Suomen perustuslaista ja Suomen rikoslaista, mutta sen olen jo muutama päivä sittten tehnyt. Annan kuitenkin lautakunnan ja kunnahallituksen jäsenille mietittäväksi ihan käytännön juridisen asian:

Yrittäkääpä palkata joku itsellenne töihin viidensadan euron kuukausipalkalla. Se on suunnilleen se summa, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa työstään kuukaudessa. Olette oikeudessa ennen kuin ehditte sanoa ”täysivaltainen osallistuminen yhteiskuntaan merkitsee osallisuutta työelämään” ja saatte tuntuvan rangaistuksen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Ankaramman lain mukaan

Eilen kirjoitin työttömän tekemästä ulkomaanmatkasta, josta seurasi työttömyysetuuden menetys ja roimat sakot petoksesta. Kummallista tässä tapauksessa näyttää olevan se, että 1.7.2012 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen lyhyt ulkomaanmatka ei enää vaikuta työttömyysetuuteen. Silti työtön sai rangaistuksen.

Rikosoikeudessa tunnetaan lievemmän lain periaate. Jos laki on muuttunut rikoksen tekohetken ja oikeudessa annettavan tuomion välillä, niin tekijä tuomitaan sen lain mukaan, josta seuraa lievempi rangaistus. Tämän periaatteen mukaan syyte olisi pitänyt hylätä, koska rikosta ei uuden lain mukaan ole tapahtunut.

Työttömyysturvalaki heittää kuitenkin tämän yleisen oikeusperiaatteen romukoppaan. Lain siirtymäsäännöksissä on erikseen säädetty, että vanhan lain aikana tehtyyn ulkomaanmatkaan sovelletaan matkan aikana voimassa ollutta lakia. Tässä tapauksessa vanha ja ankarampi laki toi petostuomion. Tämä räikeästi yleistä oikeusperiaatetta vastaan sotiva linja koskee muitakin viime kesänä Työttömyysturvalakiin tehtyjä lievennyksiä. Vanhoista synneistä tuomitaan edelleen vanhojen lakien mukaan.

Lakiin tehtiin kesällä uusi 2a luku, jossa määritellään seuraamukset työvoimapoliittisesti moitittavasta menettelystä. Vanhan lain mukaan työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä seurasi työmarkkinatuella olevalle ikuinen karenssi. Työtön menetti työttömyysetuutensa siihen asti, kunnes oli ollut työssä tai työvoimapoliittisessa toimenpiteessä viisi kuukautta. Käytännössä tällainen ihminen luokiteltiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi, joten hänelle ei edes tarjottu työtä eikä koulutusta. Siitä nimitys ikuinen karenssi.

Uusi laki on selvästi inhimillisempi työttömyysetuuden menettämisen eli karenssin suhteen.  Jos henkilö eroaa työstä ilman hyväksyttävää syytä, on karenssi 90 päivää. Työstä kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi, työllistämissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämisestä 15 päivän, suunnitelman laatimisesta kieltäymisestä 30 päivän ja suunnitelman toteuttamisen laiminlyönnistä 60 päivän karenssi. Työllistymistä edistävästä palvelusta eli käytännössä koulutuksesta tai kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytymisestä seuraa 60 päivän karenssi. Aiemmin näistä kaikista sai työmarkkinatuella oleva armotta viiden kuukauden työssäolovelvoitteen.

Uuden lain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään vasta kuuden kuukauden sisällä tapahtuvasta toistuvasta kieltäytymisestä. Myös työssäolovelvoite on lyhentynyt; nyt työmarkkinatuelle pääsee uudelleen jo 12 kalenteriviikon työssä tai koulutuksessa olon jälkeen. Parannusta on siis tapahtunut, mutta entäpä ne vanhat synnit?

Ne löytyvät lain siirtymäsäännöksistä ja siellä räimitäänkin märällä rätillä korville niitä, joille on määrätty ikuinen karenssi ennen uuden lain voimaantuloa. Se nimittäin säilyy entisellään. Jos henkilölle on määrätty viiden kuukauden työssäolovelvoite yhden ainoan kieltäytymisen perusteella ennen 1.7.2012, nin velvoite säilyy viitenä kuukautena uudesta lievemmästä laista huolimatta.

Vielä epäoikeudenmukaisemmalta tuntuu niiden kohtalo, joille on määrätty työssäolovelvoite juuri ennen uuden lain voimaantuloa. Jos henkilön katsottiin kieltäytyneen työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä vaikkapa perjantaina 29. kesäkuuta 2012, niin häneen sovelletaan edelleen vanhaa lakia, vaikka karenssipäätös tietenkin on tehty vasta aikaisintaan maanantaina 2. heinäkuuta. Uudesta lievemmästä laista huolimatta sovelletaan vanhaa ja ankarampaa lakia.

Ihan sama tilanne on silloin, jos henkilö on aloittanut koulutuksen tai kuntouttavan työtoiminnan kesäkuussa, mutta keskeyttänyt sen heinäkuussa. Taas sovelletaan vanhaa lakia ja työssäolovelvoite on viisi kuukautta. Heinäkuussa alkaneen kurssin tai kuntouttavan työtoiminnan keskeyttäjä selviää samasta synnistä pelkällä 60 päivän työmarkkinatuen menetyksellä. Kautta linjan siirtymäsäännökset on laadittu siten, että vanhaa lakia sovelletaan aina, kun se suinkin on mahdollista.

Näin varmistetaan se, että aiemmin systeemistä ulos heitetyt eivät ryömi sinne takaisin. Vähät siitä, että samalla on luotu ihan uusi ja koko oikeusjärjestelmän vastainen ankaramman lain periaate. Tätä voisi luonnehtia jo maassa makaavan potkimiseksi.

Onhan siirtymäsäännöksissä tosin armahduspykäläkin. Vanhan lain mukaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteen eli ikuisen karenssin saaneet pääsevät takaisin työmarkkinatuelle 1.1.2017, jos ovat vielä hengissä.

Työttömyysturvalain siirtymäsäännökset ovat muuten lievemmän lain periaatteen vastaisuuden lisäksi niin sekavaa ja kapulakielistä luettavaa, että niiden kirjoittajalle pitäisi antaa piiskaa paljaalle perseelle julkisella paikalla. Niin pitäisi tehdä myös ne hyväksyneille kansanedustajille. Siirtymäsäännöksillä käsketään sittipörriäistä pysymään siellä sontakikkareen alla eikä pyrkimään ihmisten joukkoon.

Lain koura

Kuhmolainen 62-vuotias rikollinen on saanut ansaitsemansa rangaistuksen. Hän lähti ulkomaille loppuvuodesta 2011 ja tuli takaisin alkuvuodesta 2012 muistamatta ilmoittaa matkastaan työvoimaviranomaisille. Se ei ollut varsinainen rikos, mutta se oli, että hän ilmoitti olleensa kyseisen ajan työttömänä työnhakijana ja nosti perusteetonta ansiopäivärahaa 1 664 euroa. Hänet tuomittiin petoksesta  3 000 euron sakkoihin ja perusteettomasti maksettu summa on jo aiemmin peritty takaisin hallinnollista tietä. Asiasta kertoi melkoisen näyttävästi Kainuun Sanomat.

Eipä siinä mitään. Rikos on tapahtunut ja syyllinen on saanut rangaistuksensa. Tietenkin voisi kysyä, että mahtaako työmarkkinoilla olla hyvinkin runsaasti kysyntää 62-vuotiaille vuodenvaihteen välipäivinä, mutta olkoon. Kun mies ei ollut työmarkkinoiden käytettävissä odottelemassa puhelimen mahdollista soimista, niin ei ollut.

Olen tässä kuitenkin jo useamman vuoden odotellut, että jokin lehti kiinnostuisi jatkuvasti silmiemme alla tapahtuvasta samaan aihepiiriin liittyvästä rikollisuudesta.

Rikoslain 25 luvun 3 §:n mukaan ihmiskauppaan syyllistyy mm. se, joka käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa värvää taikka luovuttaa toisen pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Rangaistus on vankeutta neljästä kuukaudesta kuuteen vuoteen.

Lain 47 luvun 3a §:n mukaan kiskonnantapaiseen työsyrjintään syyllistyy se, joka asettaa työntekijän huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Työtön työmarkkinatuella oleva työnhakija on taloudellisesti riippuvainen tuestaan ja ilman sitä turvattomassa tilassa. TE-toimisto luovuttaa hänet työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan työskentelemään ilman palkkaa. Palkaton työ on pakkotyötä ja loukkaa ihmisarvoa. Lain mukaan kaikki maan TE-toimistot pitäisi siis asettaa syytteeseen ihmiskaupasta.

Ilmaisen työntekijän vastaanottaja asettaa tämän huomattavan epäedulliseen asemaan, koska ei maksa hänelle palkkaa, vaikka maksaa samaa työtä tekevälle palkatulle työntekijälle TES:n mukaisesti. Ilmaista työtä tekevä on taloudellisessa ahdingossa, koska kieltytymällä ilmaistyöstä hän menettää työttömyysetuutensa. Lain mukaan jokainen ilmaisen työntekijän vastaanottaja pitäisi asettaa syytteeseen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä.

Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska TE-viranomaisten toiminta on hyväksyttyä ja kovasti kiiteltyä työvoimapolitiikkaa. Ilmaistyön teettäjä puolestaan on vastuuntuntoinen työllistäjä. Ketään ei häiritse sekään, että tominta loukkaa Suomen rikoslain lisäksi YK:n ihmisoikeussopimusta, EU:n perusoikeuskirjaa ja Suomen perustuslakia.

Mutta nukkukaamme yömme rauhassa. Lain koura tavoittaa ainakin nämä petolliset työnhakijat.

Selviä sanoja

Sipoossa on tänään vuoden tauon jälkeen avannut ovensa linja-autoaseman kahvila, kertoo Sipoon Sanomat.

Minua ei enää yllätä näiden uutisten positiivisuuttaa uhkuva henki, mutta eipä toimittajaakaan näytä häiritsevän yhtään se tosiasia, että koko henkilökunta tekee ilmaista työtä. Ei se varmaan häiritse asiakkaitakaan, koska onhan taas saatu joukko innokkaita ”työelämään” pois kotisohvalta syrjäytymästä.

Kahvilavastaava siis on oppisopimuskoulutuksessa ja loput työntekijät tulevat Toimintakeskus Risteyksestä. He ovat luultavasti kuntouttavassa työtoiminnassa eli saavat työstään työmarkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen.

Facebookissa sattui silmiini Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Laurilan kommentti eräälle, joka ihasteli tätä hienoa työllistämistä. Näin Laurila:

Tarja Filatovin tuoreessa välityömarkkinaselvityksessä todetaan, ettei juuri kukaan näistä työllisyyspolittisiin toimiin osallistuneista työllisty tukijakson jälkeen. Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti.

Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on eräässä raportissaan todennut, että huonosti toteutetut työllistämistoimet saattavat jopa lisätä syrjäytymistä.

Eräässä tutkimuksessa puolestaan todetaan, että kun työtön tukijakson jälkeen joutuu kuitenkin palaamaan takaisin kortistoon, niin se lisää masennusta.

Johannes Kananen toteaa opinnäytetyössään, että näillä sosiaaliturvan kiristämisillä pyritään saamaan ihmiset hyväksymään sellaisia työehtoja, joita he eivät missään nimessä muuten hyväksyisi. Näin pyritään luomaan uusi matalien palkkojen ja huonojen työolosuhteiden palvelusektori.

Mitä ihmeen positiivista tässä näette?

Positiivisia vaikutuksia henkisen hyvinvoinnin suhteen en ole nähnyt todetun missään tutkimuksessa. Se on propagandaa tai mutu -tietoa.

Jos osoitatte minulle tätä väitettä tukevan tutkimuksen, niin luen sen mielelläni ja kerron siitä kaikille kiinnostuneille.

Tarja Filatovin tuorein selvitys välityömarkkinoista löytyy täältä.

Minä allekirjoitan Laurilan jokaisen sanan ja ilmoittaudun myös halukkaaksi lukemaan näitä positiivisia väitteitä tukevia tutkimuksia. Vielä ei ole silmiini sattunut yhtään, mutta sitäkin enemmän saa lukea hihasta ravisteltua ylistystä sellaisilta, jotka eivät edes tunnista työllistämisen ja työvoimapoliittisen toimenpiteen eroa.