Jotta totuus ei unohtuisi

Ihan päättäjiä myöten ihmiset sekoittavat usein työllistämisen ja työvoimapolitiikan keskenään. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että työllistäminen on sitä, että työtön palkataan tekemään työtä työehtosopimuksen mukaisella palkalla. Työvoimakoulutus, työkokeilu ja erityisesti kuntouttava työtoiminta ovat työvoimapolitiikkaa, jota myös tempputyöllistämiseksi sanotaan.

Jos joku ei vielä tiedä, niin kunnan säästöt ja ilmaistyövoiman saanti ovat kuntouttavan työtoiminnan ainoat tavoitteet. Laissa kuntouttavasta työtoiminnasta ei ole mitään muuta kuntouttamiseen viittaavaa kuin lain nimi.

Nykyisin kunta joutuu korvaamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen aiheuttamista kustannuksista, ellei se järjestä kuntouttavaa työtoimintaa. Kun toimintaa järjestetään, poistuu tämä maksuvelvollisuus ja kunta saa lisäksi 10,09 euroa päivässä lisää rahaa jokaisesta kuntoutettavasta. Toiminta siis on kunnan kannalta ehdottoman kannattavaa.

Kuntoutettava itse saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ruokarahan korvaukseksi työpanoksestaan.

Kuntoutettavaksi joutumiseen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai työttömyyspäivärahan jälkeen työmarkkinatukea 180 päivän ajan, hänet luokitellaan kuntoutettavaksi. Samoin kuntoutettava on sellainen henkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo on muodostunut toimeentulotuesta 12 kuukauden ajan. Työkyvyllä ja työhaluilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Tai on sentään. Jos työkyky on alentunut, niin henkilö ei kelpaa kuntoutettavaksi. Vain priimatavara kelpaa.

Ettekö usko? Näin se kuitenkin lain mukaan sujuu:

Kun edellä mainitut määräajat täyttyvät, laaditaan työttömälle TE-toimistossa aktivointisuunnitelma. Jos TE-toimisto arvioi, että henkilölle ei voida tarjota oikeaa työtä kolmen kuukauden sisällä, on aktivointisuunnitelmaan pakko sisällyttää kuntouttava työtoiminta. Jos tässä vaiheessa arvioidaan, että henkilö ei työ- tai toimintakyvyn rajoitusten vuoksi voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, niin hänet ohjataan saamaan sosiaali- tai terveyspalveluja. Laki siis kertoo ihan selvin sanoin, että vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi.

Voi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyä, mutta silloin menettää työttömyysetuutensa ja joutuu turvautumaan kunnan toimeentulotukeen. Sitä alennetaan kieltäytymisen takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Orjatyövoiman rekrytointi on siis järjestetty tehokkaasti.

Nyt joku taas närkästyy ja sanoo, että onhan kaikki työ parempaa kuin kotona makaaminen. On tietenkin, ainakin yhteiskunnan kannalta. Se ilmaiseksi töitä tekevä ei välttämättä riemuitse saadessaan tehdä rinnakkain samaa työtä sellaisen kanssa, jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kommentit
  1. 1

    Vääpeli Matala sanoo

    Aiheeseen liittyen näin Kainuussa:
    http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194794352425&p=1194613516391&pagename=KSAWrapper

    http://www.kainuunsanomat.fi/Kainuu/1194795812255/artikkeli/palkkatukien+virhe+koskee+40+tyontekijaa.html

    Höpötyötä ja höpötyötä, jokatapauksessa monelle yhdistykselle tuli kusiset paikat, tokko kaikkia (höpö-) töistä pois potkittaviakaan naurattaa…

    Kajaanin työttömien yhdistyksen Ruokala Einekseenkään ei pääse halvalla syömään, kun emmänniltä loppuu työt (Tai näin olen kuullut)

  2. 2

    Ilona sanoo

    Voi kun tämä tolkuton vääryys ja työttömien kiristäminen nousisi kunnolla yleiseen tietoisuuteen – ja PIAN.

  3. 3

    Sakke sanoo

    Jep. Ei täällä ketään yritetä työllistää vaan tehdään orja bisnestä laillisin keinoin, tuo tulee kaikille yrityksillekin halvemmaks kuin että joutuisivat maksamaan työnteosta.

  4. 4

    Papi sanoo

    Tuossa tuli taas asiaa joka sanalla, juuri noin asiat oikeasti menevät, vaikka millaisia sanoja ja

    kieroilmauksia käytetään.

  5. 5

    Jarmo Vilponen sanoo

    Näitä lakeja (saman tyyppisiä ’köyhien armopaloihin’ liittyviä) rikotaan mennen tullen maaseudulla ja kaupungeissa, kun väsytetään asiakkaita, jne.!
    Nostaisin tähän ajatuksen historiastamme ja agraalitalouteen liittyvästä tilattomista (taloton, irtolainen, jne.), joita vielä 1800 – 1900 vuosisatojen vaihteen aikoihin oli n. 20 – 25%. 1860 – 70 luvun nälkävuodet pakottivat osittain luopumaan laajamittaisesta kontrolliyhteiskunnan ’laitoshoidosta’, jolla tarkoitan kehräämöjen, vankiloiden, hullujenhuoneen, jne. käytöstä hillitsemisessä irtolaisten ja tällaisten vastaavien ’tilattomien’ ongelma- ja häiriökäyttäytymistä. (asiat koettiin näin ja toiminta oli sen mukaista ja käytännössä ilman valitusoikeutta asioihin)
    Nyt on näin ja ainoastaan yhteisellä vaikuttamisella poliittisesti ja esim. vertaistyön toiminnoilla kykenemme saamaan lähimmäisten ja kaikkien asiat paremmalle tolalle. Historiaa on tutkittava yhteiskuntatieteiden alalla, jota tämäkin on, ja siis tulee nähdä totuudenmukaisesti ’keitä me olemme’ ja ’mistä me tulemme’. Onko kenekään mielestä helpompi näin suhtautua vääryyksien kokonaisuuksiin? (erityisesti asemassa tuottamuksellisten vääryyksien?)