Selviä sanoja

Sipoossa on tänään vuoden tauon jälkeen avannut ovensa linja-autoaseman kahvila, kertoo Sipoon Sanomat.

Minua ei enää yllätä näiden uutisten positiivisuuttaa uhkuva henki, mutta eipä toimittajaakaan näytä häiritsevän yhtään se tosiasia, että koko henkilökunta tekee ilmaista työtä. Ei se varmaan häiritse asiakkaitakaan, koska onhan taas saatu joukko innokkaita ”työelämään” pois kotisohvalta syrjäytymästä.

Kahvilavastaava siis on oppisopimuskoulutuksessa ja loput työntekijät tulevat Toimintakeskus Risteyksestä. He ovat luultavasti kuntouttavassa työtoiminnassa eli saavat työstään työmarkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen.

Facebookissa sattui silmiini Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Laurilan kommentti eräälle, joka ihasteli tätä hienoa työllistämistä. Näin Laurila:

Tarja Filatovin tuoreessa välityömarkkinaselvityksessä todetaan, ettei juuri kukaan näistä työllisyyspolittisiin toimiin osallistuneista työllisty tukijakson jälkeen. Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti.

Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on eräässä raportissaan todennut, että huonosti toteutetut työllistämistoimet saattavat jopa lisätä syrjäytymistä.

Eräässä tutkimuksessa puolestaan todetaan, että kun työtön tukijakson jälkeen joutuu kuitenkin palaamaan takaisin kortistoon, niin se lisää masennusta.

Johannes Kananen toteaa opinnäytetyössään, että näillä sosiaaliturvan kiristämisillä pyritään saamaan ihmiset hyväksymään sellaisia työehtoja, joita he eivät missään nimessä muuten hyväksyisi. Näin pyritään luomaan uusi matalien palkkojen ja huonojen työolosuhteiden palvelusektori.

Mitä ihmeen positiivista tässä näette?

Positiivisia vaikutuksia henkisen hyvinvoinnin suhteen en ole nähnyt todetun missään tutkimuksessa. Se on propagandaa tai mutu -tietoa.

Jos osoitatte minulle tätä väitettä tukevan tutkimuksen, niin luen sen mielelläni ja kerron siitä kaikille kiinnostuneille.

Tarja Filatovin tuorein selvitys välityömarkkinoista löytyy täältä.

Minä allekirjoitan Laurilan jokaisen sanan ja ilmoittaudun myös halukkaaksi lukemaan näitä positiivisia väitteitä tukevia tutkimuksia. Vielä ei ole silmiini sattunut yhtään, mutta sitäkin enemmän saa lukea hihasta ravisteltua ylistystä sellaisilta, jotka eivät edes tunnista työllistämisen ja työvoimapoliittisen toimenpiteen eroa.

Kommentit
  1. 1

    Leena sanoo

    Minulle on jäänyt epäselväksi se mitä asiaa ajat ja kenen etua tai haittaa. Eikö jo se että saadaan työttömät ihmiset ylös sohvilta, merkitse jotain. Etenemistä eteenpäin, mahdollisuutta aloittaa uusi elämä. Ihmisten ilmoilla, muitten ihmisten seurassa usein saa uusia ideoita, intoa jatkaa elämää, ehkä sen kaikkien kunnioittaman palkkatyökin joskus. Palkka ei välttämättä ole työttömän ihmisen moninaisissa vaikeuksissa se tärkein asia, vaan se että jaksaa päivästä toiseen ja toive siitä, että ehkä huomenna on jo paremmin, jos sille annetaan mahdollisuus. ”Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti”. Eikö sekin ole parenpi kuin nolla prosentti.

  2. 2

    sakutimonen sanoo

    Palkka ei olekaan työttömien suurin ongelma, mutta sen puuttuminen on. Pidän erittäin vaarallisena sellaisen ajattelun yleistymistä, että ilmaiseksi tehtävä työ on jollain tavalla hieno asia työttömän tai koko yhteiskunnan kannalta. Mitä etenemistä se on, jos noustaan sieltä kotisohvalta (sic!) tekemään palkatonta työtä rinnakkain sellaisen kanssa, joka saa samasta työstä palkkaa? Kaipailen edelleen sitä tutkimustietoa asiasta.

  3. 3

    eki sanoo

    Niinpä Leena, ajatteleppa asiaa uudestaan. Sitä aina painotetaan, että kyllä hakeva töitä saa jos haluaa. Mutta kun ei saa. Itse olen liian nuori eläkkeelle ja liian vanha työelämään. Koulutusta ehdottivat – ja siinä samalla palkatonta työharjoittelua 9 kk:n ajaksi – korvaus työmarkkinatuki + 9 euroa päivässä. Matkakuluja olisi syntynyt 12 euroa/päivä ja ruokailut lisäksi. Nettoa tulisi rutkasti. Hain kun määrättiin, mutta kysyin samalla, miten tämä auttaa työllistymistäni, kun nytkään syynä ei ole työtaidon tai -halun tai -kyvyn puute, vaan ikä. Yksikään työnantaja ei ole palkannut ammattiani vastaaviin tehtäviin, eikä muihinkaan, ja syyksi on tullut epäilys selviytymisestäni työtehtävistä ikäni johdosta. Ja ajatteleppa, että työskentelin omantyöpisteeni koulutustehtävissä ja nimenomaan voimankäyttökouluttajana vielä muutama vuosi sitten. Niinpä niin, tuli tarvetta saneerata työväkeä – vanha pitkään työskennellyt ja alallaan hyvin koulutettu ja tulosta tekevä henkilö = kallis työntekijä. Yhtälö on valmis, pois vain nuorempien jaloista.
    Nyt sitten pitäisi opetella uusi ammatti 61 vuotiaana. Arvaa kaksi kertaa ottaisiko kukaan töihin 62 vuotiaana kun on nuorempiakin tulossa? Ei todellakaan, No koulutuspaikkaa ei tullut mutta huhtikuussa täytyy aloittaa joku tukityöllistymisjakso – työpaikkana kiinteistöhuolto. Aivan, tekisin kyllä ilomielin kyseisiä tehtäviä täydellä palkalla mutta kun minulla ei ole kiinteistöhuoltajan koulutusta – en siis saa tehdä niitä töitä vakituisessa työsuhteessa mutta kyllä 9 eurolla päivässä tukityöllistettynä. Mielenkiintoista eikö vain. Ja jos en mene tulee karenssia kuukausia.
    Ihmisiä en pelkää nytkään ja pääsen aamuisin sängystä ylös yms ei ongelmia siinä. Harrastuksiakin on ettei siinä mitään. Ilmaista työtä teen tälläkin hetkellä – en vain työvoimaviranomaisten osoittamaa. Moni ikäiseni työtön istuu turhautuneena kapakassa kiskomassa kaljaa kun ei saa kunnon töitä. Kunnon työt = työtä josta saa palkkaa muutenkin kuin ilkkumismielessä.

  4. 4

    Masa sanoo

    Leena, luitko edes kirjoitusta? Siinä nimenomaan sanottiin, että palkaton työ ei ole mikään mahdollisuus — juuri siksi että vain muutama prosentti ilmaistyöllistetyistä työllistyy oikeasti palkkatöihin. Ehkä olisivat työllistyneet ilmankin tätä ”mahdollisuutta”. Itse teen keikkatöitä ja olen keikkojen välillä työtön, mutta teen mitä täytyy, etten joudu ilmaistöihin, ne kertovat karua kieltä siitä mikä on ihmisen arvo. Eivätkä hyödytä kuin työn teettäjää. Kysymys ei ole ”sohvalta nousemisesta”, se on hölmö kieli- ja mielikuva. Tunnen paljon työttömiä jotka eivät tosiaan loikoile sohvalla, mitä nyt siinä kuin tavallinen työtätekeväkin työpäivän jälkeen, vaan elävät niin täysillä kuin voivat. Ei ihme, työssä ollessaan ovat tuottavia. Facebook on täynnä ”työtätekeviä”, joilla on työaikaa päivittää mitä söi tänään aamiaiseksi tai mitä hassua lapsi taas sanoi.

  5. 5

    Joni Jurmu sanoo

    palkka nimenomaan on se syy ja seuraus ongelmiin, tai lähinnä palkan puuttuminen. Orjatyön puolustelijoille tiedoksi että kokeilkaa itse tehdä vaikka pari vuotta alkuun orjatöitä. Tuleeko hyvä mieli? Lyökö leiville?

  6. 6

    Ilona sanoo

    Kokemusta kuntouttavasta työtoiminnasta kahden vuoden ajan: se on toimintaa, joka ei auta yhtään eteenpäin. Ei niin askeltakaan. Se ei johda oikeaan palkkatyöhön. Ja se on kuitenkin pakollista; ei mitään ”vapaaehtoistoimintaa”.
    Ja kuntouttavassa saisi varmasti roikkua eläkeikään saakka. Ja jos palkattoman työn ihailu ja palvonta jatkuu tässä yhteiskunnassa nykyiseen malliin, niin joudutaan näihin palkattomiin varmaan vielä eläkkeelläkin.

  7. 7

    ihan ite sanoo

    suomen talous on päin mehtiä niin tottakai valtio on keksinyt orjatyön, ei tukitoimien tarkoitus olekaan muuttaa köyhän asemaa vaan pitää se köyhänä ja nöyränä isäntää kohtaan. Eu:sta ohjeet tulee, tätä järjestelmää vastaan ei pysty tavan tallaaja mitään, joten miettikääpä voisko Jumala armahtaa ja sitten kuolis pois

  8. 8

    Papi sanoo

    Olen kuullut joidenkin sanovat kaikkia näitä toimenpiteitä vähän leikkimielisesti aikuisten päivähoidoksi.

    Mitenkään verotuloja tuollainen ei lisää, kun saisi normaalia palkkaa, normaalista kokoaikatyöstä

    ja saisi maksaa veroja.

    Muutenkin tuollainen toiminta jotenkin väärin, niitä todellisia yksityisyrittäjiä kohtaan, jotka joutuvat

    kilpailemaan, epäreilussa tilanteessa.