Sanojia ja tarkoittajia

– Mielestäni toimeentulotukea ei tulisi maksaa lapsettomille alle 25-vuotiaille kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain lyhyen aikaa.

Näin sanoi Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo uusimman Kuntalehden kolumnissaan. Eilen hän kuitenkin väitti, että ei ole näin sanonut tai ei ainakaan tarkoittanut sanoa. Hän tarkoitti, että nuorten työmarkinatuki pitäisi antaa kunnille tai muille työnantajille, jotta ne käyttäisivät sen työllistämiseen.

Olkoon sitten niin. Jos Kelalla on töissä sellainen tutkimusprofessori, joka ei osaa sanoa mitä tarkoittaa tai ei tarkoita mitä sanoo, niin minkäpä minä sille mahdan.

Hiilamon puheista innostui kuitenkin ainakin kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen. Pelkosen mukaan nuorisotakuun hengessä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ei saisi antaa olla jouten, sillä joutilaisuus kriittisessä elämänvaiheessa voi lisätä syrjäytymisriskiä. Pelkonen kannattaakin, että terveet ja työkykyiset nuoret tulisi velvoittaa johonkin nuorisotakuun vaihtoehdoista, esimerkiksi kouluun, työharjoitteluun tai työpajalle.

Minun tietääkseni juuri tämä on nuorisotakuun tarkoitus, joten Pelkonen ei sano mitään uutta. Pelkonen ei myöskään näytä tuntevan toimeentulotukilainsäädäntöä, koska hän sanoo tiedotteessaan myös näin:

– Toimeentulotuen valitseminen siksi, ettei “jokin homma kiinnosta”, ei saa olla edes vaihtoehto nuorille. Nyt se on.

Ei se ole, koska laki on jo kauan velvoittanut toimeentulotukea saavan etsimään aktiivisesti töitä tai koulutuspaikkaa tuen alentamisen uhalla. Toimeentulotuki ei ole mikään valinta, vaan sille joudutaan.

Pelkonen puhuu myös työharjoittelusta, vaikka se on jo historiaa. Tämän vuoden alusta se on ollut nimeltään työkokeilua, mutta lienee turha vaatia kansanedustajalta lainsäädännön ajantasaista seuraamista. Kaksi vuotta sitten kävi ilmi, että hän ei ollut lukenut toimeentulotukilaista edes paria ensimmäistä pykälää. Tästä kirjoitin jutussani Mediapersoonan vaaliteema.

Pelkonen on jo vuosia vaatinut työttömien työpanosta työmarkkinatukea tai toimeentulotukea vastaan. Koskaan hän ei ole täsmentänyt vaatimuksiaan. Kuinka paljon sitä työtä pitäisi tehdä? Riittäisikö työmarkkinatuen tai toimeentulotuen muuttaminen TES:n mukaisiksi palkallisiksi työtunneiksi? Vai pitäisikö tehdä täyttä päivää koko kuukausi?

Ei Hiilamokaan ole ehdotustaan täsmentänyt, vaikka syytä olisi. Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä. Toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla 477 euroa kuukaudessa. Kun nämä summat muutetaan TES:n mukaisiksi työtunneiksi, niin silläkö sitten nuorisomme ja koko maa pelastuvat? Vai onko oikeasti tarkoitus opettaa nuoriso palkattomaan pakkotyöhön?

Mielien muokkausta

Työttömät ja erityisesti työttömät nuoret ovat laiskoja vötkäleitä, jotka eivät viitsi osallistua yhteiskunnallisiin velvoitteisiinsa. Toimeentulotuki tarjoaa niin hyvän elintason, että he mieluummin laiskottelevat ja antavat muiden elättää itsensä. Siksi nuorilta on otettava toimeentulotuki pois ja heidän työmarkkinatukensakin on annettava kunnille tai suoraan muille työnantajille. Näin saadaan kaikki kynnelle kykenevät töihin.

Tässä olikin kiteytettynä Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamon kolumni Kuntalehdessä.

Tämä tarinointi osoittaa, että Hiilamo ei elä tässä todellisuudessa tai ei ainakaan osaa laskea. Lisäksi hän ei tunne perustuslakia, koska olisi noinkin kevyesti valmis asettamaan ihmiset iän ja sosiaalisen statuksen perusteella eriarvoisiksi lain edessä.

Hiilamo puhuu samaan aikaan sekä toimeentulotuesta että työmarkkinatuesta. Ei niitä molempia täysimääräisenä yhtä aikaa saa. Jos henkilö saa työmarkkinatukea, niin hän ei yleensä saa ollenkaan toimeentulotukea tai saa sitä tarkan laskelman perusteella hyvin vähän. Jos hän on menettänyt työmarkkinatuen, niin vasta sitten saa täysimääräistä toimeentulotukea.

Jos Hiilamon ehdotuksen mukaisesti työmarkkinatuki annettaisiin työnantajille työllistämistä varten, niin paljonko saataisiin ostettua työehtosopimusten mukaista työaikaa? Työmarkkinatuki on 34,46 euroa arkipäivältä, joten eipä sillä minkään alan työtä kovin monta tuntia saataisi.

Yksin asuvan toimeentulotuki on 477 euroa kuukaudessa. Paljonkohan Hiilamo luulee sillä summalla saatavan työehtosopimusten mukaisesti palkattua työtä?

Miksi minä puhun työehtosopimusten palkan mukaisesta työstä? No ihan siksi, että alle työehtosopimusten ei työtä saa teettää. Siinä nimittäin tulee hyvin äkkiä vastaan rikoslain 47 luvun 3 a §, joka sanoo näin:

Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Pidän Hiilamon ulostuloa osoituksena yhä lisääntyvästä mielien muokauksesta. Tarkoituksena lienee pakottaa työttömät tekemään työtä ihan millä tahansa työnantajan määräämällä palkalla ankarien sanktioiden uhalla. Kätevintä on tietysti laittaa kaikki työttömät kuntouttavaan työtoimintaan, jolloin palkkaa ei makseta ollenkaan.

Lueskelin illalla useampaakin tähän Kuntalehden juttuun littyvää keskusteluketjua facebookissa. Erityisen silmiinpistävää oli monen turvatussa työssä olevan suorastaan vahingoniloinen riemuitseminen. Nyt on oikea meininki, kun ne laiskurit saadaan pakotettua työhön. Nämä ilahtujat eivät tienneet perusasioista yhtään enempää kuin Hiilamokaan.

Erityisesti juuri työssä olevien pitäisi olla huolissaan näistä ajatuksista. Eräänä päivänä heidät korvataan halvalla tai peräti ilmaisella työvoimalla ja sinä päivänä on parku oleva suuri.

Kuulemma näin

– Ulkomaalaiskansalaiset ku käyttävät väärin tarkoitettu vain suomen kansalaisille se kotimaan ruoka-apu kulemma näin.

Näin kommentoi eräs henkilö uutista, jossa kerrottiin Heikki Hurstin säätiön aikeista ruveta vaatimaan ruoka-avun saajilta Kela-korttia. Säätiö on reagoinut herkästi liikkeellä olevaan huhuun, jonka mukaan ulkomaalaiset käyvät jonottamassa ilmaista ruokaa ja myyvät sitä sitten kotimaassaan.

Huhuun liittyy tietenkin valkoinen Mersu, johon nauravien ulkomaalaisten on nähty nousevan täysine ruokakasseineen. Se valkoinen Mersu kummittelee muutenkin ulkomaalaisiin liittyvissä huhupuheissa, jotka uskomaan halukkaat herkästi uskovat. Lieksassa tiedetään, että maahanmuuttajille kustantaa kaupunki asuntojen ja muotivaatteiden lisäksi kultaisen rannekellon, ajokortin ja valkoisen Mersun. Käyttörahaa annetaan sosiaalityöntekijän pöydän alla olevasta säkistä ilman kuittia ja ivallinen nauru kuuluu olennaisena osana tarinaan.

Se Mersu on vähän samalainen juttu kuin musta helikopteri, jolla Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos kuljettaa pantasusia sinne sun tänne luontoon vapautettaviksi. Kukaan ei ole siitäkään saanut koskaan valokuvaa, mutta sen olemassaolo ja liikkeet tiedetään. Nämä pantasudet vieläpä näyttävät erehdyttävästi koirilta, joten meneillään on hirmuinen operaaatio lasten syöttämiseksi susille.

Mikä ihme tätä kansaa vaivaa, kun mikä tahansa huhu tuntuu menevät täydestä? Ainahan tietysti on ollut herkkäuskoisia, mutta nykyisin näistä uskomuksista tehdään isoja uutisia. Oikea media seuraa vähän liian herkästi sosiaalisen median mielenliikkeitä.

Tuon leipäjonoepäilyn minä ymmärrän jo ihan Pentti Haanpään ajatusten valossa. Hänen mukaansa on harhaluulo, että köyhyys jalostaa. Se ei jalosta, vaan päinvastoin tekee ihmisestä ilkeän ja pahansuovan olennon, joka on valmis kaivamaan sormimutkalla leipäpalan toisen köyhän suusta. Jo pelkkä ruokajonojen olemassaolo on ollut hyvinvointiyhteiskunnan häpeä jo kaksikymmentä vuotta. Kokonainen sulkupolvi on kasvanut aikuiseksi siinä jonossa, joten ei pidä ihmetellä ihmisluonnon pimeimpien puolien nousemista esille jonottajien joukossa.

Onko siellä sitten avun väärinkäyttäjiä? Saattaa hyvinkin olla. Vielä tähän päivään mennessä ei kukaan ole onnistunut luomaan yhtään sellaista järjestelmää, jota ei joku käyttäisi väärin. Kansalaisuuden todistamisen vaatiminen jonottajilta vie ajatukset kuitenkin ikävästi Kreikkaan, josta televisio näytti viime viikolla dokumentin. Nousussa oleva natsipuolue jakaa ruoka-apua vain oman maan kansalaisille ja siinä sivussa ostaa leivällä sieluja.

Jos ja ilmeisesti kun ruokajonot ovat tulleet jäädäkseen, niin myös kaikenlaiset huhupuheet saavat kasvualustaa. Ne taas synnyttävät epäluuloja ja vihaa ja siitä seuraa väkivaltaa.

Konsultti etsii konsulttia

– Tietääkö kukaan, miksi tänne palkattiin konsultti ajattelemaan puolestanne? No? Tietääkö?

Näin kyseli ilkeäksi konsultiksi ruvennut Ratbert sarjakuvassa Dilbert. Hänen tehtävänään oli vähentää firman henkilöstöä. Ensi töikseen Ratbert pani työntekijät haalimaan kasaan kaikenlaista turhaa tietoa pitääkseen heidät kiireisenä sen aikaa, kun itse hoitaa ajattelutyön. Kaikki kerätyt tiedot hän lupasi laittaa mappiin, jota säilytetään samassa talossa, jossa pääjohtaja työskentelee.

Näin siis kävi jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistussa sarjakuvassa. Nykyisin todellisuus on ohittanut sarjakuvan reippaasti. Kouvolan kaupunki aikoo vähentää henkilöstöään ja on aloittanut työn huolellisesti palkkaamalla konsultin, joka etsii kaupungille sopivan konsultin tekemään työn. Tätä on kyllä melko vaikea uskoa, mutta totta se lienee, koskapa näin on Kouvolan Sanomiin kirjoitettu.

Kuulostaa älyttömältä ja sen lisäksi vielä vastuun pakoilulta. Jos kaupunki on palkannut palvelukseensa ajattelukyvyttömiä johtajia, niin ihan ensimmäiseksi heille pitäisi antaa potkut. Kukaan ei nykyisin tunnu osaavan ajatella itse mitään, vaan kaikki ulkoistetaan konsulteille aina konsultin etsintää myöten.

Ensin konsultti siis etsii sopivan konsultin tekemään ehdotukset henkilöstön vähentämiseksi. Molemmat tietysti laskuttavat joka käänteessä. Sitten tarvittaneen konsultti toteuttamaan henkilöstön vähennys, mutta senkin konsultin etsintä vaatinee konsultin.

Minä voin auttaa hyppäämään asioissa eteenpäin. Samassa sarjakuvassa muutamaa strippiä myöhemmin konsultti Ratbert antaa loppuraporttinsa. Hän on listannut siihen kaikki ne, joille pitäisi antaa potkut. Johtaja toteaa paperin olevan firman henkilöhakemisto. Konsultti sanoo, että sen löytyminen helpotti kummasti työtä.

Laki ja käytäntö

Juuan kunta purkaa 60-luvulla rakennettua lautarakenteista parakkikoulua uuden päiväkodin tieltä. Kenellekään juttujani lukeneelle ei liene yllätys, että työn tekevät taas kerran kuntouttavassa työtoiminnassa olevat työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ylläpitokorvauksella.

Viime viikolla juttelin yhden mukana olevan kuntoutettavan kanssa ja sain taas kerran sellaista tietoa, jota muut kunnan päättäjät eivät tunnu koskaan saavan. Kaikilla muilla kun on poikkeuksetta sellainen käsitys, että kuntoutettavat nauttivat suunnattomasti työstään ja heidän ainoa huolensa on, että työ saattaa loppua.

Kuntouttavasta työtominnasta annettua lakia rikotaan aika suruttomasti alkaen aktivointisuunnitelman laatimisesta. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan työ- ja elinkeinotoimisto ja kunta ovat velvolliset laatimaan aktivointisuunnitelman yhteistyössä 3 §:ssä tarkoitetun henkilön kanssa.

Tämä 3 §:ssä tarkoitettu henkilö on tietenkin se 500 päivää työmarkkinatuella tai 12 kuukautta toimeentulotuella ollut työtön. Lainkohtaa tulkitaan käytännössä niin, että kunnan edustajan puheille kutsutulle lyödään eteen vain hänen omaa allekirjoitustaan vailla oleva paperi. Sen allekirjoittaminen on hänen osuutensa tästä ”yhteistyöstä”.

Joillain näistä kuntoutettavista on ongelmia alkoholin kanssa aina terveyden reistaamiseen asti. Tällainen henkilö pitäisi lain mukaan ohjata lääkäriin. Lain 8 § 4 momentti sanoo näin:

Jos kunta arvioi, ettei henkilö työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi välittömästi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, suunnitelman tulee sisältää erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan osallistua myöhemmin kuntouttavaan työtoimintaan. Terveydenhuollon palvelujen tarvetta arvioitaessa asiantuntijana toimii kunnan terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri.

Lääkäriin toki ohjataankin, mutta ei ihan lain kirjaimen eikä edes hengen mukaisesti. Parin viikon putken jälkitärinöissä oleva käsketään lääkäriin hakemaan antabusresepti. Kunnan edustaja siis arvioi itse terveydenhuollon palvelujen tarpeen, tekee diagnoosin ja määrää lääkkeenkin. Lääkäri tarvitaan vain sen reseptin kirjoittamiseen.

Mistähän muuten mahtaa johtua, että minä saan virallisesta tiedosta poikkeavaa informaatiota ihan sieltä purkuraudan päästä? Johtuisiko se siitä, että muita asia ei kiinnosta ja se vähäinenkin kiinnostus lopahtaa heti, kun kuullaan virallinen totuus?

Ei tekisi pahaa muillekaan käydä vaikka ihan paikan päällä juttelemassa näiden miesten kanssa. Kunnan luottamushenkilöille on ihan terveellistä jalkautua kuulemaan kuntalaisten mielipiteitä. Myös niiden, joiden ääni ei yleensä kuulu.