Vapaaehtoinen pakko

Eräästä lehdestä luin Sipoon työttömien toimintakeskus Risteyksen hankekoordinaattori Lasse Puontin haastattelun otsikolla ”Orjatyötä vai tulevaisuuden työllistämistä?”. Koordinaattori haluaa omien sanojensa mukaan oikoa hankkeeseen liittyviä väärinkäsityksiä. Hän itse on verstaan, käsityöpajan ja kasvimaan käsittävän toimintakeskuksen ainoa palkattu työntekijä ja hänen tiimiinsä kuuluu 36 täysin vapaaehtoista kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa. Puontin mukaan työpaja on ainutlaatuisen hieno juttu.

Epäilemättä se kohtuullista palkkaa saavan johtajan mielestä on hieno juttu. Yhdeltäkään kuntoutettavalta ei taaskaan oltu kysytty mitään.

Mitenkäs tämän täydellisen vapaaehtoisuuden kanssa oikein on? Katsotaanpa lakikirjasta.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 3 §:n mukaan kuntouttava työtoiminta koskee työtöntä, joka on saanut työmarkkinatukea 500 päivää tai ansioidonnaisen kauden jälkeen 180 päivää tai jonka pääasiallinen elatus on muodostunut toimeentulotuesta viimeiset 12 kuukautta. Tämä koskee 25 vuotta täyttäneitä, nuoremmilla määräajat ovat lyhemmät.

Lain 5 §:n mukaan näiden määräaikojen täyttyessä on työttömälle laadittava aktivointisuunnitelma. Kuntoutuksen tarvetta siis ei tarvitse olla, vaan pelkkä työttömyys riittää.

Saman 5 §:n mukaan aktivointisuunnitelman laatimisen edellytys on, että työttömälle on laadittu julkisesta työvoima- ja elinkeinopalvelusta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukainen työllistymissuunnitelma. Se on laadittu jokaiselle työnhakijalle jo ensimmäisen ilmoittautumisen yhteydessä ja se päivitetään joka käynnillä TE-toimistossa. Jos työnhakija ei ole tarkkana, niin sinne ilmestyy jossain vaiheessa ihan varmasti kuntouttava työtoiminta yhtenä vaihtoehtona.

Palataanpa aktivointisuunitelmaan, josta kuntouttava työtoiminta siis aina alkaa. Lain 8 §:n mukaan TE-toimisto yksin arvioi aktivointisuunnitelmaa laadittaessa mahdollisuudet tarjota työnhakijalle työtä seuraavan kolmen kuukauden aikana. Jos työtä ei todennäköisesti pystytä tarjoamaan, niin suunnitelmaan on pakko ottaa kuntouttava työtoiminta.

Työllistymissuunnitelmaan on siis suunnilleen kysymättä merkitty kuntouttava työtoiminta. Kun työttömyys on jatkunut riittävän kauan, laaditaan aktivointisuunnitelma. Jos ja kun työtä ei voida lähiaikoina tarjota, niin kuntouttava työtoiminta on pakko ottaa aktivointisuunnitelmaan. Missä kohtaa tässä tulee kuvaan se mainostettu täydellinen vapaaehtoisuus?

Vastaus on, että ei missään. Jos työnhakija haluaa kokeilla sitä omaa vapaata tahtoaan, niin yrittäköönpä kieltäytyä kuntouttavasta työtoiminnasta. Se tietää työmarkkinatuen menetystä ja joutumista toimeentulotuelle. Sitä alennetaan 20 % kieltäytymisen takia ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.

Puheet täydellisestä vapaaehtoisuudesta ovat hölynpölyä ja kertovat siitä, että puhuja ei tunne lakia. Tai sitten siitä, että halutaan maalata todellisuutta ruusuisempi kuva.

Kommentit
  1. 1

    Ilona sanoo

    Kun minua oltiin ensimmäisen kerran passittamassa KUTYaan, kysyin monta kertaa, että mitä hyötyä siitä on minulle. Ainoa vastaus, jonka sain, tuli sosiaalityöntekijältä: ”sinulla on oikeus aktivointisuunnitelmaan kun osallistut kuntouttavaan”.
    Tyhmä, kun en hoksannut siinä ja silloin kysyä, että mitä hyötyä sitten aktivointisuunnitelmasta muka on. Sehän on pelkkä tyhjänpäiväinen asiakirja. Totaalisen hyödytön sekin.
    Ja harmittavan typerä ikäraja tuo pelkkä alle tai yli 25-v. Pitäisi olla useampia ja tarkempia rajoja, esim. 10 vuoden välein. Ja tilastonikkarit saisivat tehdä kunnon tilastot siitä, kuinka moni yli 55-v on työllistynyt räpiköityään KUTYssa vaikkapa vuoden.

  2. 2

    Psyke sanoo

    Itse olen risteyksessä kuntouttavassa, näin heti alkuun. Myös minulle on hetkittäin tullu tilanne, missä ajattelen samallalailla kuin tässä, pakko olla paikalla ja tehdä töitä, olemattomalla rahalla. Hyvähän herra iso herran on mitään sanoa, ollessaan ainut palkattu. Mutta risteyksen kuntouttavassa pitää myös muistaa se, että se helpottaa meidän ongelmallisten tilannetta. En tänäkään päivänä uskaltaisi puhua tuntemattomille, jos en olisi risteykseen mennyt. Olen ollut masentunut, itsetuhoinen, antisosiaalinen misantrooppi niin pitkään kuin voin muistaa ja olisin täysin sulkeutunut omaan asuntoon, jos en olisi risteykseen mennyt. Pakkopullaahan se on, näin laillisesti ajateltuna, mutta on se silti parempi kuin olla sulkeutunut pieneen huoneeseen ilman rahaa. Ja mitä siihen työllistymiseen kuntouttavan jälkeen tulee, me kaikki siellä haemme oikeita töitä kokoajan, meillä on mahdollisuus lopettaa sopimus samantien ”paremman” paikan tullessa. Meille tuputetaan opiskelu- ja työpaikkoja kokoajan. Minulla kun ei ole koulutusta, on melkein täysin mahdotonta saada oikea työpaikka helposti. Se ei tarkota, ettenkö hakisi semmoista kokoajan. Ja jos saan kunnon työpaikan, häippäsen risteyksestä samantien. Se on paikan toimintaperiaate, herra iso herraa ja kuntouttavaa työtoimintaa on turha syyttää siitä, kun tiimiläiset jäävät sinne jumittamaan. Silloin syy on ihan muualla, kuin Puonnissa. Toimintaperiaate on lähteä sieltä, heti kun paremman paikan saa, ne on ne tiimiläiset ja työnantajat, jotka vaikeuttavat sitä. Jotkut tiimiläisistä ei edes selvästikkään yritä päästä risteyksestä pois, vaikka Puonti kuinka yrittäisi ehdotella työ- ja koulupaikkoja. Siitä on Puontia kuitenkin turha syyttää. Anteeksi, jos kommenttini oli mielestäsi typerä.

  3. 3

    sakutimonen sanoo

    Psyke: Kommenttisi ei missään tapauksessa ole typerä, vaan juuri sellainen, joita kaipaan. Haluan kuulla nimenomaan positiivisia kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta, koska negatiivisia tulee niin paljon. Olet piristävä poikkeus ja kaltaistesi kommentteja tarvitaan lisää. Myönnän, että minulle on väkisin tullut vähän yksipuolinen kuva toiminnasta.

  4. 4

    kuty-tyytyväinen sanoo

    Minä olen työttömyysjaksoillani ITSE pyytänyt päästä kutyyn! Miksi ihmeessä en? Työttömyyden pitkittyessä masennus ja saamattomuus alkaa vaivata, vapaa-aika ei tunnu siltä, harrastuksista ei saa kiinni. Kun on itse aloitteellinen, pystyy kuty-paikkaan ja työpäivien /-tuntien määrään vaikuttamaan paljon. Suurimmassa osassa paikoista olen ollut työntekijä muiden joukossa, arvostettu siinä missä ”oikeatkin”. Ja jos jossakin on alkanut liian yksinkertainen työ turhauttaa, on voinut pyytää muuta. Työpäiviä voi olla siis vaikka kolme viikossa, neljä tuntia kunakin. Se on ollut tehokas ja terveellinen lääke orastavaan syrjäytymiseen!

  5. 5

    sakutimonen sanoo

    Kuty-tyytyväinen: Ihan uteliaisuuttani kysyn, että etkö kuitenkin mieluummin tekisi samaa työtä palkkatuettuna työnä, josta maksetaan TES:n mukaista palkkaa?

  6. 6

    J.Palonen sanoo

    Kuten Saku esittääkin, ongelma on nimenomaan se että palkkaa ei haluta maksaa, eikä mitään muuta.
    Tehdystä työstä kun moni kuitenkin haluaisi TES:n mukaista palkkaa. Työttömyyden tuomat muut ongelmat ovat sitten niitä muita ongelmia.

    Itsekin olen ollu nyt harjoittelemassa 9 eurolla vanhusten palvelukodissa, pitkän työttömyyden jälkeen. Toki sosiaaliset taidot ovat parantuneet, vapaa-aika tuntuu enemmän vapaa-ajalta jne.. Olen jopa tavannut todella ihanan naisen täällä ”työpaikallani” ja olemme tapailleet nyt jo jonkin aikaa 😉

    Eli toki tuonut elämääni noita kaikkia hyviä asioita, mutta edelleenkään se ei tarkoita sitä että mielelläni tekisin työtä ilmaiseksi. Ja rahastahan tässä on kysymys. Ei haluta maksaa palkkaa. ”Raha hallitsee helvettiäkin”, kuten japanilainen sananlasku sanoo.

    Minusta on vain pirullisen kieroa touhua olla maksamatta asianmukaista palkkaa työntekijälle, vaan käyttää hyväkseen tämän ihmisen perustarvetta kuulua johonkin yhteisöön, saada sosiaalista yhteenkuuluvuudentunnetta ja tarvetta toteuttaa itseään jne.. Eli luottaa siihen, että työntekijä hyväksyy roolinsa ilmaistyöntekijänä vielä kehuen että palkaton työkin on parempi vaihtoehto kuin täysin sulkeutua omaan asuntoonsa syrjäytymään.

  7. 7

    kuty-tyytyväinen sanoo

    Totta, en olisi vastaan palkkatuettua työtä, mutta useimmissa ”työpaikoissani” siihen ei ole ollut mahdollisuutta (oikeasti esim. kaupunki ei osoita määrärahoja tuottamattomalle sektorille, olen vain tunkeutunut itseäni kiinnostavaan paikkaan vähän ylimääräisenä heppuna). JA: vaikka palkkaa maksettaisi, työtunneistani (sanotaan 20 h/vko) sitä kertyisi sen verran vähän, että koko idean nielaisisi KANNUSTINLOUKKU. Neljä tuntia työtä hyvässä seurassa, uutta oppien, on minulle sopiva rupeama. Energiaa riittää kodinhoitoon ja muuhun harrastamiseen. En väheksy yhdeksän euron ylläpitokorvausta, työmarkkinatukeen lisättynä se on prosentuaalisesti melkoinen korotus 😉 Ehkä joskus olen vielä kahdeksan tuntia päivässä -oravanpyörässä ja saan sitä rahaa, nyt pärjään näillä. Ihanko oikeasti on työttömiä, jotka vuosikausia haluavat ”olla”, hakeutumatta edes vapaaehtoistyöhön seuroihin tai muualle?

  8. 8

    sanoo

    Moi,

    Mainitsemasi ”erään lehden” juttu on nyt luettavissa verkossa kokonaisuudessaan kainalojuttuineen, jossa nimenomaan on haastateltu kahta Risteyksen kautta palkkatuettuun työsuhteeseen kunnalle päässyttä entistä kuntouttavan työtoiminnan asiakasta. Sipoossa Matkahuoltoa ei siis pyöritetä 9 euron palkalla vaan normaalilla KV-Tesin yleisen osan alaisella palkalla.

    http://www.tiedonantaja.fi/2013-12-3/orjatyota-vai-tulevaisuuden-tyollistamista-

    Ystävällisin terveisin,
    Sippo Kähmi
    toimittaja
    Tiedonantaja-lehti

  9. 9

    sakutimonen sanoo

    Sippo Kähmi: Matkahuollossa on siis töissä seitsemän henkilöä, joista neljä oppisopimuksella. Lisäksi kaksi on kuitenkin palkattomassa työssä, toinen kuntouttavassa työtoiminnassa ja toinen työkokeilussa. Entäs se seitsemäs?

  10. 10

    sanoo

    Siis palkkatuella on työllistetty kunnan työehtosopimuksilla seitsemän, joista kahta on artikkelissa haastateltu. Näistä neljä on oppisopimuksella, kolme työsuhteessa ilman oppisopimusta. _Sen lisäksi_ (nämä sanat puuttuivat alkuperäisestä artikkelista, joten lisäsin ne) Matkahuollon toimintaan on tutustumassa yksi kuntouttavana työtoimintana ja yksi työkokeiluna, mutta he eivät Puontin mukaan kanna vastuuta paikan pyörittämisestä ja heillä on Risteyksen kautta mahdollisuus myös tehdä jotain muuta, eli Matkahuollon hommiin heitä ei ole sidottu. Ottaen huomioon että jo seitsemän on tätä kautta saatu työllistettyä ihan oikeaan työsuhteeseen ihan oikealla palkalla, en näe syytä epäillä etteikö samaan pyrittäisi myös näiden kahden kohdalla.

  11. 11

    Jarppa sanoo

    ”meillä on mahdollisuus lopettaa sopimus samantien “paremman” paikan tullessa”

    Toivon myös kovasti että löytäisit tuon palkallisen työpaikan, systeemi kun ei sitä halua,
    ja se onnistuu niin, että irtisanotaan paljon työntekijöitä, ja siirretään ne sitten näille pajoille puuhastelemaan.
    Joten avoimia palkallisia työpaikkoja ei enää riitä kaikille. Varsinais-suomessa haen jatkuvasti töitä, ja aina on ollut jotain 100 hakijaa yhtä työpaikkaa kohden ja luku tulee nousemaan. Pääkaupunkiseudulla vielä pahempi
    tilanne. Pitäis keksiä jotain omaa tai sitten vaan näännyn nälkään. Minä henk.kohtaisesti masentuisin vielä enemmän tämmösille puuhastelupajoille, kun nyt tiedän mikä on niiden järjestäjien motiivi. Se ei todellakaan ole se, että pajapuuhastelijat työllistyisi, vaan se että mahdollisimman moni tekisi palkattomia töitä jatkossakin.
    Ne valehtelee ja huijaa ihan koko ajan kirkkain silmin, ja vesi kielellä virkailijat odottaa bonusta tiliinsä et saisi taas jonkun orjan pajalle. Minulle kerran ehdoitettiin tällaista pajatoimintaa, ja virkailija näytti olevan erittäin toiveikas ja varma, että menen sinne. Korotin välittömästi ääntä ja kieltäytysin. Ei tullut sanktiota, mutta virkailijan ilme oli kyllä todellla pettyneen oloinen, kun bonukset meni sivu suun 🙂

  12. 12

    Minä kuntouduin sanoo

    Siis kieltäytykää toki kuntouttavasta toiminnasta ja hakekekaa se rahallinen palkkatyö, jos teillä on siihen mahdollisuus.
    Itse olin muuttuneessa elämäntilanteessa, pitkäaikaistyöttömänä niin huonossa kunnossa, sekä henkisesti että fyysisesti, etten voinut kuvitellakaan lähettäväni työhakemuksia ja meneväni haastatteluihin itseäni kehumaan.
    Jo kymmenen vuotta sitten olin työttömänä vuoden. Hyvässä kunnossa silloin ja vielä nuori työelämään. Lähetin keskimäärin yhden työhekemuksen viikossa, enkä yhteenkään työhaastatteluun edes päässyt. Lopulta pääsin töihin ystävän kautta.
    Miten nyt sitten, vanhempana, masentuneena, itseinhoisena ihmisenä?
    Mutta minä löysin kuntouttavan työtoiminnan, jonka kautta olen nyt päässyt liikkeelle aamuisin ja elämäni on normalisoitunut. Tällä hetkellä olen työllistämistuella ns. normityössä.

  13. 13

    takaisin_te-toimistoon sanoo

    Pari viikkoa aktivointisuunnitelman tekoon kun normi Typistä pääsin ulos ja melko karmaisevat tunnelmat on päällä, että onkohan automaattisesti kuntakokeilu kikkailuun lippu odottamassa ja onokhan sitä mitään mahdollisuutta säästyä siltä…