Tietämätön kansanedustaja

– Suomen kansalaisuuden omaavien maahanmuuttajien suhteen olisi syytä harkita sosiaalitukien ankaraa leikkausta tahallisen työhaluttomuuden tapauksissa sekä pakollista koulutus- tai työharjoitteluvelvollisuutta.

Näin sanoi perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen eilen A-Talkissa. Kansanedustaja onnistui mättämään yhteen ainoaan virkkeeseen niin paljon virheitä, että hän lienee viettänyt tähänastisen elämänsä komerossa. Ainakaan hän ei puheidensa perusteella tiedä voimassaolevasta työttömyysturva- ja sosiaalilainsäädännöstä paljon mitään.

Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ovat Suomen kansalaisia täysin kansalaisoikeuksin. Kun kansalainen on työtön, niin häntä koskevat työttömyysturvalainsäädännön pykälät syntyperästä riippumatta. Jos Immonen viitsisi edes vähän perehtyä tähän lainsäädäntöön, niin hänellä olisi oikeasti syytä vaatia siihen muutoksia.

Sosiaalitukia leikataan jo nyt ankarasti ”tahallisen työhaluttomuuden tapauksissa.” Jos työtön kieltäytyy tarjotusta työstä, niin hän menettää työttömyysetuutensa ja joutuu toimeentulotuen varaan. Sitä alennetaan heti 20 % kieltäytymisen perusteella ja jos kieltäytyminen toistuu, niin alennus on 40 %.

Pakollinen koulutus- ja työkokeiluvelvollisuus on jo olemassa. Työtön työnhakija voidaan määrätä milloin tahansa koulutukseen tai työkokeiluun. Kieltäytymisestä seuraa sama rangaistus kuin työstä kieltäymisestä. Tämä koskee ihan kaikkia työttömiä, niin syntyperäisiä kuin kansalaisuuden myöhemmin saaneita.  Se koskee myös oleskeluluvan saaneita Suomessa asuvia muun maan kansalaisia.

Suomen lait yleensäkin koskevat kaikkia Suomen alueella kulloinkin oleskelevia kansalaisuudesta riippumatta. Tämän luulisi kuuluvan jo peruskoulussa opetettaviin asioihin.

Immosen sanomassa on siis järkeä ja logiikkaa vain siinä tapauksessa, että hän on valmis viittaamaan kintaalla perustuslain takaamalle yhdenvertaisuudelle lain edessä, velvoittamaan työvoima- ja sosiaaliviranomaiset laittoman henkilörekisterin luomiseen ja antamaan rangaistuksia syntyperän mukaan.

Tämmöinenkö on tarkoitus?

Rahalla tai selkänahalla

Hallitus on tänään antanut lakiesityksen syyteneuvottelusta. Sen mukaan tulevaisuudessa syyttäjä ja rikoksesta epäilty voisivat tehdä yhdessä tuomioesityksen, joka käsiteltäisiin tuomioistuimessa normaalia oikeudenkäyntiä kevyemmin.

Syyteneuvottelua sovellettaisiin vain sellaisiin rikoksiin, joiden maksimirangaistus on alle kuusi vuotta. Näin sitä ei voitaisi soveltaa esimerkiksi törkeisiin huumausainerikoksiin. Myös henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset jäisivät soveltamisalueen ulkopuolelle.

Tämä etukäteen syyttäjän kanssa sopiminen on meille tuttua amerikkalaisista lakisarjoista. Niissähän aina tehdään diilejä, joissa roisto tunnustaa jonkin pikkurikoksen ja lisäksi käräyttää vielä häijymmän rikostoverinsa. Tästä hänet palkitaan etukäteen sovitulla lievemmällä rangaistuksella.

Meille tällainen on vierasta ja olisi saanut sellaisena pysyäkin. Tämä järjestely tarkoittaa näet sitä, että syyttäjä ja syytetyn asianajaja sopivat tunnustettavan rikoksen ja siitä määrättävän rangaistuksen. Tuomioistuin vain siunaa tehdyn sopimuksen. Käsittely on nopeaa ja osapuolet tyytyväisiä, mutta oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus lain edessä kärsivät.

Käytännössä rangaistus riippuu yksinomaan rahasta. Rikas pystyy palkkaamaan parhaat asianajajat, jotka pystyvät neuvottelemaan edullisimman sopimuksen. Rikas maksaa rahalla, köyhä selkänahalla.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että syyttäjä voisi jättää syytteen nostamatta, jos useasta rikoksesta epäilty tunnustaisi jonkin rikoksen.

Talousrikollisen kannattaa siis tulevaisuudessa kiirehtiä tunnustamaan jokin pikkurikos siinä toivossa, että isompien juttujen tutkinta loppuu siihen ja tapaus viedään nopeasti oikeuteen.

Tunnustuksen hyväksymisessä näytöksi pitää tietysti muistaa historian opetukset. Suomessa oli vuoteen 1947 käytössä legaalinen todistusteoria, jonka mukaan langettavaan tuomioon riitti joko tunnustus tai kahden jäävittömän todistajan yhtäpitävä kertomus. Tunnustus tai kaksi todistajaa olivat siis täysi näyttö, yksi todistaja vain puoli näyttöä. Puoli näyttöä vapautti syytetyn. Loppuaikoina asia ei enää ollut näin yksioikoinen, vaan mukaan oli tullut paljon nykyisen vapaan todistusteorian elementtejä.

Vielä 1800-luvulla legaalinen todistusteoria oli ehdoton. Jäykkä ja kaavamainen menettely aiheutti tietenkin melkoisia ylilyöntejä puolin ja toisin. Virkavallan intressissä oli saada mieluummin tunnustus kuin tutkia hankalia ja monimutkaisia tapahtumia ja etsiä niille todistajia. Vanhat tarinat poliisin hakkaamista tunnustuksista eivät varmasti ole vailla todellisuuspohjaa.

Toisaalta taas monia tunnettuja rikollisia ei saatu millään tuomittua, koska tunnustusta ei herunut ja todistajat peloteltiin hiljaisiksi. Näyttö ei riittänyt vaikka tuomioistuimia avustavat papit kuinka pelottelivat iankaikkisella kadotuksella.

Varovainen siis pitää olla ennen kuin tunnustus hyväksytään näytöksi. Pelkäksi näytöksi sitä ei saa hyväksyä milloinkaan, vaan sen täytyy aina olla myös uskottava. Muuten minäkin voisin tunnustaa vaikkapa Tulilahden kaksoismurhan ja saada siitä rangaistuksen, vaikka olin rikoksen tekohetkellä puolitoistavuotias.

Esityksen mukaan syyte voitaisiin jättää nostamatta myös silloin, jos asian käsittelystä aiheutuvat kustannukset olisivat selvässä epäsuhdassa asian laatuun ja mahdollisesti edessä olevaan rangaistukseen. Syyttäjällä olisi aina velvollisuus perustella syyttämättäjättämispäätöksensä.

Sisäministeriön mukaan uudistukset vähentävät rikostutkinnan työmäärää vuodessa 30 henkilön työpanoksen verran. Rahallisesti säästöksi lasketaan 1,6 miljoonaa euroa.

Luovumme siis oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta lain edessä 1,6 miljoonan euron vuosittaisen säästön takia.

Varsinaiset nollasopimukset

– Edessä sanotaan toveri, toveri, mutta kun selkänsä kääntää, niin jo varastetaan rukkaset.

Tämä vanha vitsi toteutuu taas kerran, kun vertaillaan eduskuntapuolueiden suhtautumista nollasopimuksiin ja täysin palkattomaan työhön. Kaikki tuomitsevat nollasopimukset jyrkästi, mutta en ole koskaan huomannut yhdenkään kansanedustajan mistään puolueesta tuomitsevan palkatonta työtä.

Nollasopimus on sellainen työsopimus, jossa työntekijä ei tiedä etukäteen, kuinka paljon työvuoroja hän seuraavaan työvuorolistaan saa vai saako yhtään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton nuorisojaosto (JHL) kysyi eduskuntaryhmien kantoja nollatuntisten työsopimusten käyttöön. Ainakin keskustan, vasemmistoliiton, vihreiden, sdp:n sekä perussuomalaisten riveissä kiellettäisiin nollasopimukset täysin.

– Nollasopimukset ovat ehdottomasti kiellettäviä ja tuomittavia. Ne ovat orjatyösopimuksia. Ihmistä ei voi pitää löyhässä hirressä jatkuvasti, työntekijällä on oikeus tietää onko hänellä viisi tuntia viikossa töitä vai viisi tuntia päivässä töitä, kertoo perussuomalaisten Maria Tolppanen.

Tolppanen pitää työmarkkinajärjestöjä hampaattomina, koska järjestöjä ei kiinnosta nuoret tai osa-aikaiset työntekijät.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon mukaan puolue on jo vuosia kiinnittänyt huomiota pätkätöiden ja silpputöiden ongelmallisuuteen. Hänen mukaansa lainsäädännössä pitäisi tehdä uudistuksia siten, ettei näitä sopimuksia voida ylipäänsä tehdä.

– Työlainsäädäntö ja sosiaaliturvalainsäädäntö eivät ole ajan tasalla, siksi itse kannatan perustuloa sosiaaliturvana.

Myös kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen kannattaa sosiaaliturvalainsäädännön päivittämistä.

Vasemmistoliitossa uskotaan, että nollatuntisopimukset rapauttavat yleistä käsitystä työlainsäädännöstä ja työsopimusten merkityksistä. Anna Kontulan mukaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työnantajan on pystyttävä tarjoamaan jonkinlainen minimituntimäärä.

Olen ehdottoman samaa mieltä nollasopimuksista kaikkien näiden Ylen uutisessa mainittujen kansanedustajien kanssa. Nollasopimusta voidaan hyvin luonnehtia vaikka orjasopimukseksi, mutta kyllä se varsinainen orjuus on ihan muualla.

Se on kuntouttavassa työtoiminnassa ja palkattomassa työkokeilussa. Molempien tarkoitus on hyvä, mutta niitä käytetään johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti väärin. Terveet ja työkykyiset laitetaan kuntouttavaan työtoimintaan pelkän työttömyyden keston perusteella ja se ”kuntoutus” voi olla mitä tahansa. Pahin tietämäni tapaus on sellainen, että alan ammattilainen on hoitanut entistä työtään palkatta kaksi vuotta. Kuntoutusjakson päätyttyä on aloitettu uusi kuntoutus ja palkaton työ jatkuu.

Meidän kunnassamme tietty miesporukka kutsutaan kuntouttavaan työtoimintaan aina silloin, kun kunta päättää purkaa jonkin tarpeettomaksi käyneen rakennuksen. Juuri silloin huomataan, että onhan meillä tosiaan kuntoutuksen tarpeessa olevia kavereita.

Työkokeilussa ei ole aikomustakaan maksaa palkkaa nyt eikä tulevaisuudessa. Kun kokeilujakso on päättynyt, niin remmiin astuvat uudet kokeilijat.

Nyt kun meillä on eduskunta täynnä työväenpuolueita, niin odotan mielenkiinnolla jyrkän tuomitsevaa kannanottoa palkattomaan pakkotyöhön. Tähän asti sitä on vain ylistetty loistavana työllistämisenä.

Lukko päässä

Tietääkö ihminen näkemänsä perusteella vai näkeekö tietämänsä perusteella? Näkemistä tietämisen perusteella sanotaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Ihminen ottaa vastaan vain sellaista tietoa, joka myötäilee hänen ennakkoluulojaan ja ennakkokäsityksiään. Kaikki niistä poikkeava sivuutetaan kokonaan.
.
Monet ovat vakuuttuneita siitä, että maahanmuuttajat saavat ihan kaiken ilmaiseksi. Sosiaalitoimi järjestää heille parhaat asunnot, merkkivaatteet, taksikyydit, oman auton, lautasantennin ja käyttörahaa vielä tarpeen mukaan. Näin ajattelevalle voi kyllä kertoa, että toimeentulotuen myöntäminen on laissa säädeltyä toimintaa ja se perustuu tarkkoihin tulo- ja menolaskelmiin. Laskennallinen vajaus myönnetään toimeentulotukena. Sen lisäksi voi poikkeuksellisiin menoihin saada harkinnanvaraista toimeentulotukea.

Ennakkoasenteiden vallassa oleva kyllä kuuntelee sujuvasti ja näyttää ymmärtävän asian. Tosiasiassa hän ei ole kuunnellut eikä ymmärtänyt yhtään mitään, koska hänen päässään oleva lukko estää uuden tiedon omaksumisen. Kun hän seuraavan kerran lukee jostain, kuinka kummin kaima oli kuullut tutun sosiaalityöntekijän sanoneen, että maahanmuuttajille kustannetaan ihan kaikki, hän riehaantuu. Tämä vastaa täysin hänen omaksumiaan ennakkoasenteita, joten tieto on ilman muuta uskottava.

Ihan sama ilmiö on nähtävissä suhtautumisessa pitkäaikaistyöttömiin. Jonkun mielestä he ovat yhtenäinen joukko tahallaan syrjäytyneitä juoppoja ja työhaluttomia pummeja, joilla on mielenterveysongelmia. Heidät pitää toimittaa pakkotöihin ja ottaa kaikki avustukset pois, niin he ryhdistäytyvät. Tämän on ihan pakko pitää paikkansa, koska itsellä on työpaikka ja tuttu kansanedustajakin on samaa mieltä.

Tällaisellekin ihmiselle voi selittää, että mitään yhtenäistä joukkoa ei ole, vaan jokaisella on ihan oma elämäntilanteensa. Selittäminen on kuitenkin tuuleen huutamista, koska kognitiivinen dissonanssi estää tehokkaasti kaiken uuden tiedon omaksumisen. Tällainen ihminen menee uutta tietoa saatuaan kotiin ja laatii yleisönosastoon kiukkuisen kirjoituksen siitä, kuinka tekemätöntä työtä riittää kaikille halukkaille.

Miettikääpä joskus omia asenteitanne. Siellä jossain luuraa ihan varmasti se ennakkoasenne, joka estää omaksumasta uutta tietoa ja pakottaa vahvistamaan jo opittua ajattelua. Ja se vahvistaminen on totisesti helppoa. Ei tarvitse muuta kuin pysytellä nettimaailmassa niillä tutuilla vanhoilla sivuilla, joilla kaikki samanmieliset aina pyörivät.

Hulluruohoa eduskunnassa?

Eduskunnan kyselytunti on yleensä melkoista viihdettä, jos on vähän kummallinen huumorintaju. Eilinen kyselytunti oli poikkeuksellisen viihteellinen. Keskustelu pani epäilemään, että eduskunnan ruokalassa on ollut tarjolla hulluruohon siemeniä.

Nuorisotakuusta puhuttaessa kävi ilmi, että nykynuoriso on ihan romuna. Nuorilta puuttuvat ihan kaikki taidot alkaen aamulla heräämisestä. He eivät pääse sängystä ylös ilman että heidät siihen opetetaan kuntouttavan työtoiminnan avulla. Kun on opittu heräämään, nin seuraavaksi pitää opetella kello ja sen käyttämisen tärkeys. Tämä opetetaan työpajoissa, joihin tullaan kuntoutusjakson jälkeen opettelemaan työelämän alkeita. Vasta sitten voidaan harkita palkatonta työkokeilua yrityksissä.

Miten hemmetissä tämä muka on mahdollista? Miten juuri peruskoulunsa päättäneet nuoret eivät ole oppineet heräämään aamulla? Eivätkö he ole menneet kouluun ja noudattaneet siellä lukujärjestystä? Mitä he ovat touhunneet viimeiset yhdeksän vuotta? Miten yleensä voi saada peruskoulun päästötodistuksen, jos ei ole oppinut heräämään aamulla ja käymään aamupissillä ilman että siihen ihan kädestä pitäen vasta aikuisiän kynnyksellä opetetaan?

En minä ole tavannut yhtään noin avutonta nuorta, mutta ehkäpä kansanedustajat ja ministerit ovat.

Merimetsoista ja hylkeistä oli myös puhetta. Siitä jäi päällimmäiseksi sellainen käsitys, että merimetsot on ammuttava. Nehän syövät ihmisille kuuluvia kaloja ja päälle päätteeksi vielä sontivat luodot valkoisiksi. Hylkeet pitää ampua siksi, että ne syövät peräti jalokaloja. Sehän ei tietenkään käy, koska nekin ovat olemassa vain ihmisiä varten.

Tarkemmin kuuntelin Kimmo Tiilikaisen kysymystä. Hän tiedusteli tammikuussa tekemänsä lakialoitteen etenemistä. Tiilikainen ehdotti, että työtön voisi ansaita 300 euroa kukaudessa ilman että se vaikuttaisi työttömyysetuuteen ja muihin tukiin. Tästä olen kirjoittanut jutussani Työttömyysetuus ja osa-aikatyo.

Ministeri Paula Risikon vastaus oli, että Tiilikaisen ehdotuksen toteuttaminen aiheuttaisi huomattavia lisäkustannuksia. Siksi ehdotukselle ei tehdä yhtään mitään ja piste.

Minua vastaus ei tyydyttänyt. Risikko ei kertonut mistä lisäkustannukset aiheutuisivat. Ehdotushan oli, että työtön itse voisi ansaita 300 euroa tilapäis- ja pätkätöillä. Palkan maksaisi työnantaja eikä se vaikuttaisi millään tavalla etuuksiin. Mistä niitä lisäkustannuksia valtiolle tulisi? Työtön saisi täsmälleen ne samat etuudet kuin nyt ja voisi ansaita vähän itse niiden lisäksi. Etuutta hakiessaan hän voisi liittää hakemukseen tositteen saamastaan palkasta. Sen tositteen vilkaiseminenko niitä lisäkustannuksia aiheuttaisi?

Vanhaa äitiäni huvitti tämä eilinen viihdeohjelma vielä aamullakin. Otsikkokin on häneltä peräisin. On se hyvä, että eduskunta järjestää ikäihmisille viihdettä suorana tv-lähetyksenä.