Viattomia miehiä

Helsingin hovioikeus on hylännyt Ilkka Kanervan (kok) syytteet törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Samalla hylättiin syytteet törkeästä lahjuksen antamisesta Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin osalta. Varsinais-Suomen maakuntaliiton puheenjohtajana toimiessaan Kanerva sai vaalirahaa ja hänelle järjestettiin näyttävät syntymäpäiväjuhlat. Hovioikeuden mukaan tukea antaneilla yhtiöillä ei ollut vireillä sellaista hanketta, jonka vuoksi tukea olisi voinut pitää lahjuksena.

Hovioikeus lukee rikoslakia eri tavalla kuin minä. Lain 40 luvun 1 § sanoo näin:

Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle

1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,

2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka

3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,

hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tuo 2-kohta kannattaa lukea tarkasti. Lahjan tai muun edun ei tarvitse vaikuttaa lahjan saajan toimintaan eikä sillä edes tarvitse pyrkiä vaikuttamaan. Riittää, että se on omiaan vaikuttamaan siihen.

Hovioikeuden mukaan siis ostoskeskusten rakentajat saavat antaa rahaa kaavoituksesta päättävän maakuntahallituksen puheenjohtajalle, kunhan vain juuri sillä hetkellä ei ole vireillä mitään hanketta. Eilen saattoi olla ja huomenna saattaa taas olla, mutta ei juuri tänään. Vain juuri lahjuksen antamishetkellä vireillä oleva hanke aiheuttaa lahjoman mahdollisuuden.

Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa lahjusrikosten syytekynnys nousee. Luultavasti vain vidokuvalla ja ääninauhalla todistettava selvä rahan antaminen ja vastapalveluksen lupaaminen ovat lahjontaa.

Ehkä hovioikeus myös uskoi syytettyjen vakuuttelut siitä, että he eivät tiedä kaavoituksesta mitään. Ainakin Kanerva kertoi puolustuksekseen, että hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut kaavoituksesta eikä ole siihen perehtynyt. Sukari pani paremmaksi ja väitti kirkkain silmin, että hän ei edes tiedä mihin kaavoja tarvitaan.

Uskokaa pois, niin ihan lähiaikoina julkaistaan taas uusi tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansalaisten horjuvaa uskoa lakiin ja oikeuteen pitää taas pönkittää jotenkin.

Myös lakia olisi syytä muuttaa. Nykyisen lain 40 luvun 1 §:n 2-kohta on eilisen jälkeen täysin tarpeeton. Maan tapa on ylittänyt lain.

Jumalan ruoska

Monetkaan kun eivät tule ottaneeksi huomioon ihan kaikkia asioihin vaikuttavia tekijöitä. Ja varsinkaan he eivät tiedä, että on olemassa Eräs, joka kuulee kansansa rukoukset ja päättää loppupelissä ihan kaikista asioista.

Hän nimittäin vaikutti asioihin niin, että kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen ja hallintojohtaja Ulla Huhtilainen irtisanoutuivat kaupungin leivistä. Hän näkee kaiken ja tietää kaiken. Hän puolustaa oikeutta ja totuutta, ja Hän vihaa valhetta ja juonittelua. Kaikkivaltias Jumala voi tuoda kuvioihimme vielä hyvinkin suuria ja mahtavia yllätyksiä!

Näin ulkoisti vastuun korkeimmille voimille kiteeläinen kaupunginhallituksen jäsen Seija Pajatie (PerusS) blogissaan 19.6.2013. Hän on ollut ehkä keskeisin toimija tapahtumasarjassa, jonka seurauksena kolme Kiteen johtavaa virkamiestä jätti työnsä. Kaupunginjohtaja ja hallintojohtaja irtisanoutuivat ja kehitysjohtaja jäi vuorotteluvapaalle. Syynä olivat näin ulkopuolisen mielestä muutamien uusien luottamushenkilöiden ja virkamiesjohdon yhteistyövaikeudet, mutta Pajatien mukaan kyse onkin korkeammasta johdatuksesta. Hän itse näkyvimpänä hahmona onkin ollut vain välikappale ilman mitään omaa vastuuta.

Kun lopputulos miellyttää, niin on tullut aika kiitosten lisäksi myös osoittaa katumusta. 21. 6. Pajatie kirjoittaa näin:

Tunnustan tässä nyt ihan kaikelle kansalle, että olen ollut täynnä vihaa ja tuomionhenkeä. Kunnallispoliitikan kierot keitokset ovat kiehuneet sisälläni ja lähes myrkyttäneet minut.

Ja niin kuin aina parannuksenteon jälkeen, minulle tuli taas niin hyvä mieli, että sillä ei ole mitään määrää!  Ahdistus joka oli eilen aivan musertaa minut alleen haihtui; voimattomuus ja lamaannus, jotka estivät minua eilen tekemästä yhtään mitään, oli poispyyhkäisty! Jeesus teki sen!

Ja taas on pakko lopettaa kirjoitus huudahtamalla, että halleluja! Halleluja! Ylistys Sinulle, korkeimmalle Kuninkaalle! Sinä olet niin hyvä, niin ihana ja niin armollinen!

Kaikki uskovaiset lukijani suokoot anteeksi, mutta minun mielestäni tällainen hurskastelu on pahinta laatua olevaa vastuun pakoilua. Jumala on valjastettu vetämään oman vihan vankkureita ja kun kosto on saatu, niin tulee katumuksen aika. Lopputulos on haluttu vaikka sen saikin aikaan vihan synti, mutta katumus ja parannuksen tekeminen kevensivät mielen.

Itse kaupunginhallituksen jäsen ei tunnu olleen mukana toiminnassa ollenkaan, vaan oli korkeampien voimien riepoteltavana.

Suuria miehiä

Kautta historian suurmiehet ovat ohjanneet kansojen kohtaloita. Suomalaisuuden suuria edelläkävijöitä olivat Arwidsson, Runeberg ja Snellman, joita seurasivat Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Näiden miesten ylevät ajatukset ja sankarilliset teot tekivät Suomesta Suomen ja heidän pyyteetön työnsä perustui vain tinkimättömään isänmaanrakkauteen. Heidän kohtalonsa oli syntyä suurmiehiksi tekemään suuria tekoja silloin, kun isänmaa niitä eniten tarvitsi. Näinhän meille on Topeliuksesta lähtien historiaa opetettu.

Minä en tätä usko. Suurmieskin on vain ihminen. Hän ei rakenna maailmaa kuin palapeliä talouden, kulttuurin ja valtarakenteiden paloista. Suurmies ei pysty sanomaan kansalle, että nyt meidän on ruvettava elämään näin. Kukaan ei pysty pakottamaan tai houkuttelemaan ihmisiä heille vastentahtoiseen toimintaan ellei satu olemaan diktaattori tai fanaattisen uskonnollisen liikkeen johtaja.

Ihmisillä on päällimmäisenä mielessään oma hyöty. Jos suurmiehen ajatukset, sanat ja teot hyödyttävät enemmistöä, niin hän saa kannatusta. Hyödyttömiä horisevasta idealistista ei ilman vastakaikua tule koskaan suurmiestä olivatpa hänen ajatuksensa kuinka järkeviä tahansa. Suurmiehiä ei synny, vaan me teemme heitä. Muun väittäminen olisi sen hyväksymistä, että ihmiset ovat typeriä ja kyvyttömiä näkemään oman etunsa.

Suurmiesteoria on hyväksytty, koska se näyttää vastaavan arkitodellisuutta. Muutokset tulevat henkilöiden ajamina ja politiikka henkilöityy. Suurmies on myös kätevä tapa vapautua vastuusta: minkäpä me pienet ihmiset voimme, kun suurmiehet kuitenkin sanelevat historian kulun. Elämä on helppoa, kun suurmiehet päättävät asioista luonnonlain mukaisesti. Me mitättömyydet voimme vain odotella millaisen suurmiehen luontoäiti näkee hyväksi pukata maailmaan seuraavaksi.

Jos suurmies on syntynyt suureksi, niin eikö hänen pitäisi olla sitä jo nuoresta pitäen? Kuinka sujui suurmiestemme elämä ennen läpimurtoa? J.W.Snellman on tietenkin kiistaton suurmies. Hänen suomalaisuuspuheensa sekä ennen kaikea kaunainen ja ilkeä luonteensa aiheuttivat hänelle potkut Aleksanterin yliopiston virasta. Hän siirtyi Ruotsiin, jossa yritti saada yliopistollista virkaa olemalla ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse ja haukkumalla kaikkea suomalaisuutta. Kun ovet eivät kuitenkaan auenneet hän palasi Helsinkiin vaatimattomiin konttoristin töihin. Kun Aleksanteri II:n aikana suomenmieliset pääsivät taas ääneen sukeutui Snellmanista taas kiivas suomalaisuusmies. Hänet nimitettiin epäpätevänä hakijana yliopiston virkaan ja siitä alkoi hänen suurmieskautensa.

Olisiko ilman Mannerheimia selvitty 1918 ja 1939 – 45?  Ellei Mannerheimia olisi ollut, niin hänen tilalleen olisi valikoitunut joku toinen suurmies. Varteenotettava ehdokas olisi ollut vaikka toinen suomalaissyntyinen kenraali, Karl Wilkman (Wilkama). Hän osasi maan kieltä paremmin kuin Mannerheim, oli arvostettu sotilas ja harras uskovainen. Eväät olivat siis hyvät, mutta hän jäi varjoon.

J.K.Paasikivi ei ollut suurmies vielä 1918, jolloin hän kannatti kuningasvaltaa. Hänelle ei hurrattu myöskään vuonna 1939, jolloin hän vaati alueluovutuksia sodan välttämiseksi. Hänestä tuli suurmies vasta sodan jälkeen, jolloin hän saneli julki maan ja sen vallanpitäjien edun suhteessa isoon naapuriin.

Kekkonen lienee ollut ennen sotia ja kauan jälkeenkin yksi maan vihatuimpia poliitikkoja. 1939 hän vangitutti kyseenalaisin perustein kommunisteja ja kaiken huipuksi määräsi jo evakkoon lähteneet rajan asukkaat palaamaan takaisin juuri ennen sodan syttymistä. 1940 hän vastusti kiivaasti rauhan solmimista. Hänestäkin tuli suurmies vasta sitten, kun hänen puheensa ja pyrkimyksensä vastasivat kansan enemmistön ja vallanpitäjien etua suhteessa naapuriin ja terveeseen järkeen.

Suurmiehiä ei synny, vaan heitä tehdään.