Viattomia miehiä

Helsingin hovioikeus on hylännyt Ilkka Kanervan (kok) syytteet törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Samalla hylättiin syytteet törkeästä lahjuksen antamisesta Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin osalta. Varsinais-Suomen maakuntaliiton puheenjohtajana toimiessaan Kanerva sai vaalirahaa ja hänelle järjestettiin näyttävät syntymäpäiväjuhlat. Hovioikeuden mukaan tukea antaneilla yhtiöillä ei ollut vireillä sellaista hanketta, jonka vuoksi tukea olisi voinut pitää lahjuksena.

Hovioikeus lukee rikoslakia eri tavalla kuin minä. Lain 40 luvun 1 § sanoo näin:

Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle

1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,

2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka

3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,

hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tuo 2-kohta kannattaa lukea tarkasti. Lahjan tai muun edun ei tarvitse vaikuttaa lahjan saajan toimintaan eikä sillä edes tarvitse pyrkiä vaikuttamaan. Riittää, että se on omiaan vaikuttamaan siihen.

Hovioikeuden mukaan siis ostoskeskusten rakentajat saavat antaa rahaa kaavoituksesta päättävän maakuntahallituksen puheenjohtajalle, kunhan vain juuri sillä hetkellä ei ole vireillä mitään hanketta. Eilen saattoi olla ja huomenna saattaa taas olla, mutta ei juuri tänään. Vain juuri lahjuksen antamishetkellä vireillä oleva hanke aiheuttaa lahjoman mahdollisuuden.

Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa lahjusrikosten syytekynnys nousee. Luultavasti vain vidokuvalla ja ääninauhalla todistettava selvä rahan antaminen ja vastapalveluksen lupaaminen ovat lahjontaa.

Ehkä hovioikeus myös uskoi syytettyjen vakuuttelut siitä, että he eivät tiedä kaavoituksesta mitään. Ainakin Kanerva kertoi puolustuksekseen, että hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut kaavoituksesta eikä ole siihen perehtynyt. Sukari pani paremmaksi ja väitti kirkkain silmin, että hän ei edes tiedä mihin kaavoja tarvitaan.

Uskokaa pois, niin ihan lähiaikoina julkaistaan taas uusi tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansalaisten horjuvaa uskoa lakiin ja oikeuteen pitää taas pönkittää jotenkin.

Myös lakia olisi syytä muuttaa. Nykyisen lain 40 luvun 1 §:n 2-kohta on eilisen jälkeen täysin tarpeeton. Maan tapa on ylittänyt lain.

Jumalan ruoska

Monetkaan kun eivät tule ottaneeksi huomioon ihan kaikkia asioihin vaikuttavia tekijöitä. Ja varsinkaan he eivät tiedä, että on olemassa Eräs, joka kuulee kansansa rukoukset ja päättää loppupelissä ihan kaikista asioista.

Hän nimittäin vaikutti asioihin niin, että kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen ja hallintojohtaja Ulla Huhtilainen irtisanoutuivat kaupungin leivistä. Hän näkee kaiken ja tietää kaiken. Hän puolustaa oikeutta ja totuutta, ja Hän vihaa valhetta ja juonittelua. Kaikkivaltias Jumala voi tuoda kuvioihimme vielä hyvinkin suuria ja mahtavia yllätyksiä!

Näin ulkoisti vastuun korkeimmille voimille kiteeläinen kaupunginhallituksen jäsen Seija Pajatie (PerusS) blogissaan 19.6.2013. Hän on ollut ehkä keskeisin toimija tapahtumasarjassa, jonka seurauksena kolme Kiteen johtavaa virkamiestä jätti työnsä. Kaupunginjohtaja ja hallintojohtaja irtisanoutuivat ja kehitysjohtaja jäi vuorotteluvapaalle. Syynä olivat näin ulkopuolisen mielestä muutamien uusien luottamushenkilöiden ja virkamiesjohdon yhteistyövaikeudet, mutta Pajatien mukaan kyse onkin korkeammasta johdatuksesta. Hän itse näkyvimpänä hahmona onkin ollut vain välikappale ilman mitään omaa vastuuta.

Kun lopputulos miellyttää, niin on tullut aika kiitosten lisäksi myös osoittaa katumusta. 21. 6. Pajatie kirjoittaa näin:

Tunnustan tässä nyt ihan kaikelle kansalle, että olen ollut täynnä vihaa ja tuomionhenkeä. Kunnallispoliitikan kierot keitokset ovat kiehuneet sisälläni ja lähes myrkyttäneet minut.

Ja niin kuin aina parannuksenteon jälkeen, minulle tuli taas niin hyvä mieli, että sillä ei ole mitään määrää!  Ahdistus joka oli eilen aivan musertaa minut alleen haihtui; voimattomuus ja lamaannus, jotka estivät minua eilen tekemästä yhtään mitään, oli poispyyhkäisty! Jeesus teki sen!

Ja taas on pakko lopettaa kirjoitus huudahtamalla, että halleluja! Halleluja! Ylistys Sinulle, korkeimmalle Kuninkaalle! Sinä olet niin hyvä, niin ihana ja niin armollinen!

Kaikki uskovaiset lukijani suokoot anteeksi, mutta minun mielestäni tällainen hurskastelu on pahinta laatua olevaa vastuun pakoilua. Jumala on valjastettu vetämään oman vihan vankkureita ja kun kosto on saatu, niin tulee katumuksen aika. Lopputulos on haluttu vaikka sen saikin aikaan vihan synti, mutta katumus ja parannuksen tekeminen kevensivät mielen.

Itse kaupunginhallituksen jäsen ei tunnu olleen mukana toiminnassa ollenkaan, vaan oli korkeampien voimien riepoteltavana.

Suuria miehiä

Kautta historian suurmiehet ovat ohjanneet kansojen kohtaloita. Suomalaisuuden suuria edelläkävijöitä olivat Arwidsson, Runeberg ja Snellman, joita seurasivat Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen. Näiden miesten ylevät ajatukset ja sankarilliset teot tekivät Suomesta Suomen ja heidän pyyteetön työnsä perustui vain tinkimättömään isänmaanrakkauteen. Heidän kohtalonsa oli syntyä suurmiehiksi tekemään suuria tekoja silloin, kun isänmaa niitä eniten tarvitsi. Näinhän meille on Topeliuksesta lähtien historiaa opetettu.

Minä en tätä usko. Suurmieskin on vain ihminen. Hän ei rakenna maailmaa kuin palapeliä talouden, kulttuurin ja valtarakenteiden paloista. Suurmies ei pysty sanomaan kansalle, että nyt meidän on ruvettava elämään näin. Kukaan ei pysty pakottamaan tai houkuttelemaan ihmisiä heille vastentahtoiseen toimintaan ellei satu olemaan diktaattori tai fanaattisen uskonnollisen liikkeen johtaja.

Ihmisillä on päällimmäisenä mielessään oma hyöty. Jos suurmiehen ajatukset, sanat ja teot hyödyttävät enemmistöä, niin hän saa kannatusta. Hyödyttömiä horisevasta idealistista ei ilman vastakaikua tule koskaan suurmiestä olivatpa hänen ajatuksensa kuinka järkeviä tahansa. Suurmiehiä ei synny, vaan me teemme heitä. Muun väittäminen olisi sen hyväksymistä, että ihmiset ovat typeriä ja kyvyttömiä näkemään oman etunsa.

Suurmiesteoria on hyväksytty, koska se näyttää vastaavan arkitodellisuutta. Muutokset tulevat henkilöiden ajamina ja politiikka henkilöityy. Suurmies on myös kätevä tapa vapautua vastuusta: minkäpä me pienet ihmiset voimme, kun suurmiehet kuitenkin sanelevat historian kulun. Elämä on helppoa, kun suurmiehet päättävät asioista luonnonlain mukaisesti. Me mitättömyydet voimme vain odotella millaisen suurmiehen luontoäiti näkee hyväksi pukata maailmaan seuraavaksi.

Jos suurmies on syntynyt suureksi, niin eikö hänen pitäisi olla sitä jo nuoresta pitäen? Kuinka sujui suurmiestemme elämä ennen läpimurtoa? J.W.Snellman on tietenkin kiistaton suurmies. Hänen suomalaisuuspuheensa sekä ennen kaikea kaunainen ja ilkeä luonteensa aiheuttivat hänelle potkut Aleksanterin yliopiston virasta. Hän siirtyi Ruotsiin, jossa yritti saada yliopistollista virkaa olemalla ruotsalaisempi kuin ruotsalaiset itse ja haukkumalla kaikkea suomalaisuutta. Kun ovet eivät kuitenkaan auenneet hän palasi Helsinkiin vaatimattomiin konttoristin töihin. Kun Aleksanteri II:n aikana suomenmieliset pääsivät taas ääneen sukeutui Snellmanista taas kiivas suomalaisuusmies. Hänet nimitettiin epäpätevänä hakijana yliopiston virkaan ja siitä alkoi hänen suurmieskautensa.

Olisiko ilman Mannerheimia selvitty 1918 ja 1939 – 45?  Ellei Mannerheimia olisi ollut, niin hänen tilalleen olisi valikoitunut joku toinen suurmies. Varteenotettava ehdokas olisi ollut vaikka toinen suomalaissyntyinen kenraali, Karl Wilkman (Wilkama). Hän osasi maan kieltä paremmin kuin Mannerheim, oli arvostettu sotilas ja harras uskovainen. Eväät olivat siis hyvät, mutta hän jäi varjoon.

J.K.Paasikivi ei ollut suurmies vielä 1918, jolloin hän kannatti kuningasvaltaa. Hänelle ei hurrattu myöskään vuonna 1939, jolloin hän vaati alueluovutuksia sodan välttämiseksi. Hänestä tuli suurmies vasta sodan jälkeen, jolloin hän saneli julki maan ja sen vallanpitäjien edun suhteessa isoon naapuriin.

Kekkonen lienee ollut ennen sotia ja kauan jälkeenkin yksi maan vihatuimpia poliitikkoja. 1939 hän vangitutti kyseenalaisin perustein kommunisteja ja kaiken huipuksi määräsi jo evakkoon lähteneet rajan asukkaat palaamaan takaisin juuri ennen sodan syttymistä. 1940 hän vastusti kiivaasti rauhan solmimista. Hänestäkin tuli suurmies vasta sitten, kun hänen puheensa ja pyrkimyksensä vastasivat kansan enemmistön ja vallanpitäjien etua suhteessa naapuriin ja terveeseen järkeen.

Suurmiehiä ei synny, vaan heitä tehdään.

Mentolipäissään

Viime yö on taas kerran ollut kiireinen poliisille ja pelastusviranomaisille. On tapeltu, riehuttu, rikottu paikkoja, ajettu kolareita ja hukuttu. Mitä ilmeisimmin kaikki johtuu mentolitupakasta. Näin voisi päätellä siitä innosta, jolla EU:n terveysministerit ovat kieltämässä mentolilla maustetun tupakan myymisen.

Nopeasti googlettamalla huomaa, että asia on ollut vireillä jo kauan. Tutkijat kautta Euroopan ovat vaivojaan säästelemättä tutkineet mentolin houkutusta ja virkamiehet ovat kokoontuneet tekemään esityksiä jo vuosien ajan. Nyt terveysministerit päättivät tarttua tähän päivänpolttavaan ongelmaan ja kieltää moisen myrkyn. Nyt loppuu se mentolipäissään riehuminen.

Myös EU:n valtiovarainministerit kokoontuivat juhannuksen alla tekemään tärkeän päätöksen. He päättivät, että Euroopan pysyvästä kriisirahastosta voidaan myöntää suorana pankkitukena näin aluksi 60 miljardia euroa. Tähän asti tuki on häveliäästi kierrätetty velkaantuneiden valtioiden kassan kautta, vaikka lopullinen osoite on ollut hyvin tiedossa. Pankeille raha on mennyt pelkkinä korkomenoina eivätkä valtioiden velat ole lyhentyneet yhtään.

Nyt rahaa ruvetaan antamaan suoraan pankeille. Pankit voivat saada tukea myös taannehtivasti eli jo ennen yhteistä pankkivalvontaa alkunsa saaneiden kriisien hoitamiseen. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vakuutteli, että päätös on taas kerran erinomainen eikä suinkaan tarkoita sitä, että tukea pankeille ruvettaisiin oikeasti antamaan heti. Matkassa on kuulemma vielä monta mutkaa ja tarvitaan erillisiä päätöksiä.

Saahan tämänkin halutessaan uskoa. Jo pelkkä tällaisen päätöksen tekeminen kertoo suoraa kieltään siitä, että sitä tukea ruvetaan antamaan. Pankeilla on varmasti ollut hakemukset valmiina jo kauan ja vain tätä periaatepäätöstä on odoteltu.

Valtiovarainministerit lienevät tehneet päätöksensä mentolitupakan vaikutuksen alaisena.

Käsi kädessä

Perustuslakivaliokunta ei odotetusti löytänyt mitään lainvastaista pääministeri Jyrki Kataisen toiminnasta tilattaessa tulevaisuusselvitystä filosofi Pekka Himaselta. Sen sijaan Valtioneuvoston virkamiesten osalta prosessi on vielä kesken. Oikeuskansleri selvittää vielä sen, onko joku virkamiehistä mahdollisesti menetellyt hyvän hallintotavan vastaisesti.

Perustuslain 116 §:n mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Asiasta päättää kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta, joka ei ole sidottu mihinkään muuhun kuin omaan tulkintaansa. Itse asiassa se on ainoa elin, joka tässä maassa päättää mikä on perustuslain mukaista ja mikä sen vastaista.

Tämä ylin perustuslain asiantuntijaelin koostuu enimmäkseen lain suhteen maallikoista, mutta asemaltaan kansanedustajista. Siellä voi istua sellainen kansanedustaja, joka on teidän mielestänne tyhmä kuin vasemman jalan töppönen.

Asetelma tuo mieleen sen syyn, miksi aikoinaan maahan perustettiin hovioikeus. Hovioikeuksien alkuperäisenä tehtävänä oli käsitellä kaikki aatelisia koskevat rikos- ja riita-asiat. Sääty-yhteiskunnan periaatteiden mukaan oli mahdoton ajatus, että aatelinen joutuisi oikeudessa alempisäätyisten tuomitsemaksi. Ihan sama ajatus on myös perustuslakivaliokunnan syyteharkinnalla. On sopimatonta, että ylhäinen valtioneuvoston jäsen voisi joutua valtakunnanoikeuteen alempien tuomittavaksi  valtakunnansyyttäjän päätöksellä. Siihen vaaditaan vertaisten päätös.

Syytteen nostaminen on näissä tapauksissa erityisen vaikeaa. Ensin perustuslakivaliokunnan olisi todettava rikoksen tapahtuneen. Sen jälkeen asia olisi vietävä vielä koko eduskunnan päätettäväksi. Vasta sitten alkaisi oikeudenkäynti.

Jos syyte päätettäisiin nostaa, tulisi oikeudenkäynnistä periaatteessa puolueeton ja neutraali, ihan kuten kaikista muistakin oikeudenkäynneistä. Kun syytekynnyksestä päättävät vertaiset, ei oikeudenkäyntiä tule.

Koko perustuslakivaliokunta on länsimaisessa demokratiassa kummallinen reliikki. Se on ainoa toimielin, joka tutkii säädettävien lakien perustuslainmukaisuuden ja kuten nyt nähdään, tutkii myös valtioneuvoston jäsenen toiminnan lailisuutta. Useimmissa maissa näitä tehtäviä hoitaa erillinen perustuslakituomioistuin, joka toimii noudattaen yleisiä tuomioistuinten periaatteita.

Tällainen periaate on muun muassa riippumattomuus. Perustuslakivaliokunnassa puolestaan päätöksiä tekevät suoranaiset asianosaiset. Samat kansanedustajat, jotka suuressa salissa ovat hyväksymässä tulevaa lakia, ovat jo aiemmin olleet päättämässä lain perustuslainmukaisuudesta. Syyteasioissa vertaiset päättävät nostetaanko syyte vai ei.

Laki ja politiikka käyvät käsi kädessä.