Sortin sosialisteja

Nykymuotoisen ay-liikkeen peittelemätön päämäärä on vahva kartellisoituminen, toisin sanoen kilpailun poistaminen työmarkkinoilta. Tähän sille on annettu laillinen oikeus kilpailulain poikkeussäännöksellä. Kun työn hintaa nostetaan yli käyvän markkinatason, seurauksena on aina ylikapasiteettia –tässä tapauksessa työttömyyttä. Tämä monopoliaseman väärinkäytöstä johtuva kustannus on näppärästi sosialisoitu, siis työnnetty kaikkien veronmaksajien kustannettavaksi.

Muun muassa tällaista tekstiä suoltaa uusliberalisinen ajatushautomo Libera. Näiden ummehtuneiden ajatusten mukaan siis ay-liike haluaa poistaa kilpailun työmarkkinoilta. Realistina minä taas ymmärrän asian niin, että Libera haluaa poistaa työntekijöiltä neuvotteluoikeuden.  Yksittäinen työntekijä ei koskaan ole tasaveroinen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Työnantaja sanoo äkkiä tälle neuvottelukumppanilleen, että jos ei tarjous kelpaa, niin tuolla oven takana on kyllä jonossa muita joille kelpaa.

Näppärää sosialisointia taas edustavat kaikki Saksan mallin ajajat. Tässä mallissahan palkkaa maksetaan noin 500 euroa kuukaudessa ja varsinaisesta työntekijän elättämisestä vastaa yhteiskunta sosiaalietuuksin. Viimeksi tätä ajattelua edisti keskiviikon A-studiossa Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus. Hän olisi luomassa kahdet työmarkkinat, joilla alati kasvavan pienipalkkaisten joukon palkan käytännössä maksaisi yhteiskunta. Voitot yrittäjä pitäisi itsellään.

Tai oikeastaan ihan viimeksi törmäsin tähän ajatteluun aamulla Facebookissa. Siellä joku oli voimakkaasti sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi ulkoistaa sosiaalista vastuutaan yrityksille. Tämä ajattelutapa on kyllä melkoisen nurinkurinen. Sen mukaanhan yhteiskunta on aina vastuussa kanslaisistaan. Työnantajalla ei ole mitään muuta velvollisuutta kuin tarjota työtä, mutta työvoiman ylläpitämisestä huolehtii yhteiskunta.

Yhden sortin sosialisti on myös VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen. Hän jaksaa sinnikkäästi hokea mantraansa, jonka mukaan työpaikat lisääntyvät, kun tarjolla on oikein paljon työvoimaa. Mitä enemmän työttömiä on kolkuttelemassa työpaikkojen ovia, niin sen enemmän niitä työpaikkoja löytyy.

Löytyy varmasti. Kokonaan toinen asia sitten onkin siitä työstä maksettava palkka. Näiden ajattelijoiden ideoita yhdistelemällä päädytään tilanteeseen, jossa yhä kasvava joukko työnhakijoita pyrkii töihin. Heistä jokaisella on yksilöllinen neuvotteluoikeus ja sopimusvapaus palkasta ja muista työehdoista. Työnantaja valitsee ne, jota suostuvat tekemään töitä halvimmalla. Lopulta yhteiskunta maksaa työntekijöiden palkan mitättömän pieninä sosiaalietuuksina ja työnantaja pitää voitot.

Nämähän ovat enemmän sosialisteja kuin minä. Tosin heidän sosialisminsa hyödyttää vain harvoja ja lykkää kaiken vastuun yhteiskunnalle.

Kommentit (2)
  1. No kyllä se yksittäinen työntekijä on jo pitkään kuullut, että tuossa on ovi. Sain fudut joulukuussa 1993, vaikka elokuussa päättyneiden YT-neuvottelujen päätteeksi ilmoitettiin irtisanomisten olevan loppuun suoritetut. Kun kysyin liiton edustajalta, voidaanko elokuisten neuvottelujen perusteellla irtisanoa joulukuussa, vastaus oli “näköjään voi”.

    Toinen tapaus 2000-luvulta on sellainen, että firma aloitti yyteet, koska eräs osasto on huonosti organisoitu. Neukut päättyivät koko osaston irtisanomiseen.

    Oikeasti YT-neuvottelujen tarkoitus on pitää kohteena olevia jännityksessä laissa sanotun minimiajan, jonka jälkeen etukäteen päätetyt irtisanomiset voidaan toteuttaa. Tämä pääteltynä 11 neuvottelujen kokemuksella.

  2. Onhan se toisaalta hyvä, että saavat esittää ajatuksiaan ja mielipiteitään, jotka voidaan sitten

    todeta suuren yleisön kesken älyttömiksi ja tuhoon tuomituiksi.

Kommentointi suljettu.