Kotomaan koko kuva

Yhteiskuntaa ollaan muuttamassa sadan vuoden takaiseen muotoonsa. Jo muutama vuosi sitten kaikki poliitikkomme unohtivat kokonaan sanan hyvinvointivaltio ja alkoivat puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä enteili sitä, että julkisen sektorin osuutta kansalaisten hyvinvoinnin järjestämisessä pienennetään ja vastuuta siirretään ties minne. Yksilön oman vastuun lisäksi korostetaan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoistyötä.

Sote- ja kuntauudistus ovat selvää paluuta sadan vuoden takaisiin kuntiin. Silloin mm. lähes koko nykyisen Pohjois-Karjalan alueen kattoi Pielisjärven kunta. Välimatkat olivat hevospelien aikana valtavia eikä kukaan olisi ymmärtänyt sanaa lähidemokratia vaikka sellainen olisi keksittykin. Kohta varmaan joku keksii sitoa kunnallisen äänioikeuden maksettuihin veroihin. Näin tehtiin aina vuoteen 1917 asti.

Sosiaalitoimen yksityistäminen on ihan sitä samaa restaurointia. Vanhustenhoito ja jopa toimeentulotuki yksityistetään ja kilpailutetaan kuten huutolaisauksuunissa ennen. Halvimman tarjouksen tekijä saa huutolaiset hoidettavakseen.

Liikkuva Poliisi päätettiin lakkauttaa ja poliisipiirejä on yhdistelty jo kauan. Haja-asutusalueella ei poliisia enää näy, eikä sitä oikeastaan kannata pyytääkään paikalle. Vainajatkin ovat ehtineet jo jäähtyä poliisin viimein ennättäessä tutkimaan asioita. Tavoitteena näyttää olevan paluu 150 vuoden takaiseen häjyaikaan, jolloin isossa pitäjässä oli yksi ainoa ruma vallesmanni taistelemassa roistolaumoja vastaan. Tai sitten paikalliset perustavat omia järjestyskaartejaan, kuten tehtiin vajaa sata vuotta sitten.

Itäinen Suomi on kohta täysin armeijaton. Tavoitteena lienee palata ruotujakolaitokseen, jossa muutamat talot yhdessä velvoitettiin ylläpitämään sotamies.

Seuraavaksi saamme varmaan käyttöön vuosina 1664 – 1883 voimassa olleen palveluspakon. Silloin jokaisen oli pystyttävä todistamaan olevansa jonkun toisen palveluksessa ellei sattunut kuulumaan omistavaan luokkaan. Työtä vailla oleva tuomittiin irtolaisena pakkotyölaitokseen. Oikeastaan tähän ollaan menossa hyvää vauhtia, koska jokainen työtön voidaaan jo nykyisin määrätä työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tekemään työtä ilman palkkaa.

Kohta huomaamme noudattavamme vuoden 1795 ohjetta työntekijän ajankäytöstä: “Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin”.

Kommentit
  1. 1

    Pertti Jarla sanoo

    Muistakaamme kuka piti vapaa-ajan lisäämistä työläiselle tärkeänä…Karl Marx! Vapaa-aika = kommunismi.

  2. 2

    Osku sanoo

    Nuorkokoomuslaiset haaveilevat yhteiskunnasta, jossa ei olisi ammattiyhdistysliikettä eikä työnantajajärjestöjä eikä ylipäänsä mitään, mikä rajoittaisi heidän elämäänsä ja käyttäytymistään.
    Ihannetilassa köyhät tulisivat tekemään mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla. Parasta olisi, kun töiden tultua tehdyksi isäntä voisi päättää paljonko haluaa maksaa: ”Eipä ollut kummostakaan työntekoa, tossa on kymppi ja sekin on liikaa”.

  3. 3

    Marko sanoo

    Sitten naiivisti päätettiin miinatkin hävittää. Se johtui siitä että ruorissa oli NAINEN.

  4. 4

    Jussi sanoo

    Kyllä puhut täyttä asiaa. Seuraava ehkä ei liity otsikkoon, mutta.. Nyt kun tapaan tuttuja, päteviä,komennusmiehiä, niin he ovat nyt kotona työttöminä. Syystä että kaikki pohjoismaiden työnantajat ovat oppineet jo, että alhaisen elintason maasta saa kymmenen tilalle. Ilman mitään TES:iä tai muita velvotteita. Eduskunnan rakennustakin on korjattu näillä arvoilla. eläköön EU. Tämän se ainakin toi, ja se on fakta, eikä mikään mielipide.

  5. 5

    Karpo sanoo

    Marko kaipaa miinoja siviilien koipiin. Eikö sellainen olekin kokoomuslaisuutta – jos ei sen älyhautomon höyryistä muuta nyt nousekaan. Siis osallistuu keskusteluun.

  6. 6

    Vuosi 1853 sanoo

    Tyrvääläinen apupappi Antero Warelius julkaisi tunnetussa ”Kertomuksessa Tyrvään pitäjästä 1853” yllättävänkin teräviä havaintoja aikansa epäkohdista, joita ei toki sellaiseksi suoraa päätä nimennyt. Monet hänen kommenteistaan voisivat päteä nykyaikaankin, tai ainakin lähitulevaisuuteen:

    Verotuksen oikeudenmukaisuudesta hän totesi: ”..mutta tästä ei seuraa että täyden manttaalin verotalolla olisi kaksi tämän vertaa ulostekoja ja neljännyksellä vaan puoli; sillä useat maksot ovat yhtäläiset isolla kun vähäläkin talolla, toiset taas, vaikka ovatkin isommat, eivät sentään ole kahdenvertaiset kuin puolta vähemmällä manttalissa. Kumminkin niissä maksoissa, jotka pitäjän kokouksissa ovat suostutut, näkyy isoin taloin etu valvotuksi”.

    Palkoista suhteessa tuottavuuteen: ”Koska satana vuotena toimi, työn neuvot ja kalut ovat paljo parantuneet, niin on ymmärrettävä että se työ joka vuonna 1759 antoi vähemmän tuloa, nyt antaa paljoa enemmän; niin muodoin olisi palkollisenkin hyödyn pitänyt enenemän. Mutta koska tämä on pysynyt yhdellänsä taikka vähentynytkin, niin en luulisi tätä nyt enää sopivan ”liijan suureksi” soimata. Kuitenkin, niinkuin Herra Carenius kutsuu palkollisväkeä ”isopalkkaiseksi”, niin kutsuvat isännät vieläkin ja kukaties sata vuotta tästäkin edes. Sitävastaan luulen palkollisten pitävän etujansa liian vähäisinä, vaikkei heidän valituksensa kuulu kauvas.

    Vanhusten ja sairaiden hoidon ulkoistamisesta: ”Muutamia huonoja, jotka eivät voi itseänsä taluta eikä saa siaansa ruotivaivaisiksi, annetaan ruokittaviksi ja hoidettaviksi vähimmän vaativille, ja SUOSTUTTU KAASI (oma korostus) maksetaan vaivaisten kapoista…”

    Sosiaaliavustuksista: ”…loput kappoja jajetan niille tarvitsevaisille, jotka itsekkin voivat lisää elatusta hankkia”.