Kotimaiset hikipajat

Meillä kauhistellaan aasialaisia hikipajoja, joissa ihmiset tekevät työtä mitättömän pienellä palkalla. Samaan aikaan meillä ylistetään pyyteettömiksi ihmisten auttajiksi kuntien ja erilaisten säätiöiden perustamia työpajoja, joissa työntekijöille ei makseta palkkaa ollenkaan. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen työpanoksestaan.

Ruotsalainen nettikauppa käyttää rovaniemeläistä työttömien pajaa postitukseensa. Työpajan on perustanut säätiö, joka on laajentamassa toimintaansa. Sillä tulee olemaan saman katon alla 13 työpajaa, mm. ompelimo, metallipaja ja puusepänverstas. Niistä voi tilata pieniä töitä, kuten korjausompelua ja pieniä puusepäntöitä. Asiasta kertoi Yle nettisivullaan.

Kuten asiaan aina kuuluu, niin toimitusjohtaja tyrmää väitteen siitä, että sopimus ruotsalaisen nettikaupan kanssa olisi halvan työvoiman käyttöä. Hänen mielestään on tärkeää, että työelämävalmennettavilla ja kuntoutettavilla on nimenomaan mielekästä ja tarkoituksellista työtä. Työntekijät eivät ole työntekijöitä, vaan asiakkaita.

Ei siellä halpatyövoimaa olekaan, vaan ilmaista. Minun mielestäni jokainen työtä tekevä on työntekijä. Nämä säätiöt ovat vain keksineet etevän tavan välttyä maksamasta palkkaa ja palkan sivukuluja, järjestää työterveyshuollon ja työsuojelun ja yleensä huolehtia kaikista työnantajille kuuluvista velvollisuuksista. Haastateltu 19-vuotias lähihoitajan opinnot kohta aloittava nuori nainen ei taatusti ole kuntoutuksen tai työelämävalmennuksen tarpeessa. Häntä on vain höynäytetty kunnolla.

Niin on höynäytetty myös viranomaisia ja koko kansaa. Tämäkin säätiö väittää, että se ei tuota voittoa. Jos näin on, niin silloin se vääristää kilpailua. Kukaan ei pysty kilpailemaan markkinoilla sellaisen toimijan kanssa, jolla ei ole ollenkaan työvoimakuluja.

Minäpä kerron miten tämä homma oikeasti menee. Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille. Jos se ei sitä järjestä, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet työmarkinatuen kustannuksista ns. sakkomaksuna. Kun kunta toimintaa järjestää, niin se välttyy sakkomaksulta ja saa valtiolta 10,09 euroa jokaista kuntoutettavaa kohti päivässä.

Useat kunnat ovat ulkoistaneet toiminnan järjestämisen juuri tällaisille säätiöille. Samalla kunta yleensä päättää ohjata tämän 10,09 euron suuruisen työllistämisrahan toiminnan järjestäjälle eli tälle säätiölle. Säätiö siis saa tässäkin tapauksessa rahaa siltä silmälasifirmalta, jolle se tekee töitä. Lisäksi se saa valtiolta kunnan kautta 10,09 euroa jokaisesta työntekijästä jokaisena työpäivänä. Ja se työntekijä eli ”asiakas” saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa.

Niin, meillä ei ole hikipajoja. Meillä on vain säätiöitä, jotka auttavat asiakkaitaan teettämällä heillä palkatonta työtä.

Kriisilauseke

– Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.

Näin mietti Pohjantähden Akseli Koskela ennen sisällissotaa. Hänelle “ne” edustivat lähinnä pappilan herrasväkeä, mutta yleisemmin myös muita säätyläisiä ja niitä, joilla oli valta päättää asioista. Nämä päättäjät hän rinnasti ruokittaviin, pestäviin ja puettaviin ruotivaivaisiin, jotka irvistelevät ja sylkevät elättäjänsä silmille.

Eilen Ylen uutisissa nähtiin sama kohtaus päivitettynä nykyaikaan. Golfkentällä haastateltu EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ehdotti, että työehtosopimuksiin on saatava kriisilauseke. Maamme kilpailukyky ja taloudellinen tilanne ovat nyt sellaiset, että kriisiyritysten on voitava joustaa sekä palkassa että työajoissa. Kenellekään ei taatusti jäänyt epäselväksi mihin suuntaan joustojen on tapahduttava.

Tämä on pelkkää peliä, jolla pohjustetaan syksyn työmarkkinaratkaisuja. EK on erittäin aktiivinen näissä ulostuloissaan ja vähän väliä televisioon ilmestyy joku EK:n johtaja vaatimaan työolojen huononnuksia. Yle tuntuu olevan ihan EK:n vietävissä, koska jokainen siitä suunnasta tuleva röyhtäisy pääsee uutisiin. Eilen tätä Laatusen haastattelua näytettiin klo 15, 17, 18 ja 20.30. Vasta kuuden uutisiin saatiin SAK:n edustajan kommentti, joka odotetusti oli vähän huvittuneen oloinen täystyrmäys.

Olihan siinä joko tahallista tai tahatonta komiikkaa. Hyvinvoivalta näyttävä EK:n johtaja ilmoittaa rahvaalle rennosti puttaillen, että teidän sitä on nyt muuten tehtävä enemmän töitä pienemmällä palkalla, jotta minun elintasoni ei laske. Mitään takeita kriisilausekkeen positiivista vaikutuksista ei tietenkään voida antaa, mutta maamme etu nyt kerta kaikkiaan vaatii tällaista.

Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita.

Ja taas yksi…

Kun julkisesti avaa yhteiskunnallista keskustelua, niin avaajan olisi hyvä tietää edes vähän aiheestaan. Jatkuvasti putkahtelee esiin työttömyyskorvauksen vastikkeelliseksi vaatijoita, joilla ei ole hajuakaan aiheesta. He näkevät vain tekemätöntä työtä ja työttömiä ja oivaltavat heti palkattoman työn olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Tässä taas yksi yhteiskunnallinen ajattelija, jonka tuotos mahtuu kätevästi kuvakaappaukseen:

nayttokuva-6_snip1 Nämä palkattoman työn vaatijat eivät koskaan ymmärrä palkan ja työttömyyskorvauksen välistä eroa. Palkka on sitä rahaa, mikä maksetaan TES:n mukaisesti korvauksena tehdystä työstä. Työttömyyskorvaus puolestaan on se mitätön summa, millä työtön pidetään hengissä sen aikaa, että hän saa itselleen palkallista työtä.

Nämä ajattelijat ovat vaatimassa kahden kerroksen työmarkkinoita. Heidän mallissaan työtön ja palkattu työntekijä tekisivät samaa työtä rinta rinnan, mutta vain toiselle maksettaisiin palkkaa. Palkattoman työn ehdottajat ovat vaatimassa työttömille kunnallista työvelvollisuutta. He eivät tiedä, että sellainen on jo olemassa kuntouttavan työtoiminnan nimisenä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan jokainen pitkäaikaistyötön voidaan velvoittaa kuntouttavaan työtoimintaan työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Kuntouttavassa työtoiminnassa ei ole muuta kuntouttavaa kuin nimi. Siihen ei voida määrätä sellaista vajaakuntoista, joka tarvitsee sosiaali- tai terveyspalveluja. Hänet on ohjattava niiden pariin niin pitkäksi aikaa, että hän kuntoutuu työkykyiseksi. Vasta sitten hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Jos ette usko, niin lukekaa laista. Tällä kertaa tämän loistoidean näyttää saaneen perussuomalainen, mutta ihan kaikissa puolueissa heitä on.   Puoluekannasta riippumatta jokainen tämän idean saanut pitäisi välittömästi irtisanoa nykyisestä työstään ja ottaa takaisin tekemään sitä kuntouttavana työtoimintana tai työkokeiluna. Ehkä se saisi ajattelemaan asiaa ihan järjen kanssa.