Kotimaiset hikipajat

Meillä kauhistellaan aasialaisia hikipajoja, joissa ihmiset tekevät työtä mitättömän pienellä palkalla. Samaan aikaan meillä ylistetään pyyteettömiksi ihmisten auttajiksi kuntien ja erilaisten säätiöiden perustamia työpajoja, joissa työntekijöille ei makseta palkkaa ollenkaan. He saavat vain työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen kulukorvauksen työpanoksestaan.

Ruotsalainen nettikauppa käyttää rovaniemeläistä työttömien pajaa postitukseensa. Työpajan on perustanut säätiö, joka on laajentamassa toimintaansa. Sillä tulee olemaan saman katon alla 13 työpajaa, mm. ompelimo, metallipaja ja puusepänverstas. Niistä voi tilata pieniä töitä, kuten korjausompelua ja pieniä puusepäntöitä. Asiasta kertoi Yle nettisivullaan.

Kuten asiaan aina kuuluu, niin toimitusjohtaja tyrmää väitteen siitä, että sopimus ruotsalaisen nettikaupan kanssa olisi halvan työvoiman käyttöä. Hänen mielestään on tärkeää, että työelämävalmennettavilla ja kuntoutettavilla on nimenomaan mielekästä ja tarkoituksellista työtä. Työntekijät eivät ole työntekijöitä, vaan asiakkaita.

Ei siellä halpatyövoimaa olekaan, vaan ilmaista. Minun mielestäni jokainen työtä tekevä on työntekijä. Nämä säätiöt ovat vain keksineet etevän tavan välttyä maksamasta palkkaa ja palkan sivukuluja, järjestää työterveyshuollon ja työsuojelun ja yleensä huolehtia kaikista työnantajille kuuluvista velvollisuuksista. Haastateltu 19-vuotias lähihoitajan opinnot kohta aloittava nuori nainen ei taatusti ole kuntoutuksen tai työelämävalmennuksen tarpeessa. Häntä on vain höynäytetty kunnolla.

Niin on höynäytetty myös viranomaisia ja koko kansaa. Tämäkin säätiö väittää, että se ei tuota voittoa. Jos näin on, niin silloin se vääristää kilpailua. Kukaan ei pysty kilpailemaan markkinoilla sellaisen toimijan kanssa, jolla ei ole ollenkaan työvoimakuluja.

Minäpä kerron miten tämä homma oikeasti menee. Kunnan velvollisuus on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa pitkäaikaistyöttömille. Jos se ei sitä järjestä, niin se joutuu maksamaan Kelalle puolet työmarkinatuen kustannuksista ns. sakkomaksuna. Kun kunta toimintaa järjestää, niin se välttyy sakkomaksulta ja saa valtiolta 10,09 euroa jokaista kuntoutettavaa kohti päivässä.

Useat kunnat ovat ulkoistaneet toiminnan järjestämisen juuri tällaisille säätiöille. Samalla kunta yleensä päättää ohjata tämän 10,09 euron suuruisen työllistämisrahan toiminnan järjestäjälle eli tälle säätiölle. Säätiö siis saa tässäkin tapauksessa rahaa siltä silmälasifirmalta, jolle se tekee töitä. Lisäksi se saa valtiolta kunnan kautta 10,09 euroa jokaisesta työntekijästä jokaisena työpäivänä. Ja se työntekijä eli ”asiakas” saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa.

Niin, meillä ei ole hikipajoja. Meillä on vain säätiöitä, jotka auttavat asiakkaitaan teettämällä heillä palkatonta työtä.

Kriisilauseke

– Minä olen yhden asian huomannut niissä kumminkin. Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita: Meidän maanviljelyksemme ei kestä sitä. Suomen talous ei ole niin vankalla pohjalla. Kansamme toimeentulo ei salli työajan lyhentämistä. Teki niitten mieli mitä hyvänsä, niin se on maan etu, kansan etu, meidän yhteiskuntamme. No, kyllä ne siinä oikeessa ovat. Niitten yhteiskunta tää onkin ja niitten Suomi tää onkin.

Näin mietti Pohjantähden Akseli Koskela ennen sisällissotaa. Hänelle “ne” edustivat lähinnä pappilan herrasväkeä, mutta yleisemmin myös muita säätyläisiä ja niitä, joilla oli valta päättää asioista. Nämä päättäjät hän rinnasti ruokittaviin, pestäviin ja puettaviin ruotivaivaisiin, jotka irvistelevät ja sylkevät elättäjänsä silmille.

Eilen Ylen uutisissa nähtiin sama kohtaus päivitettynä nykyaikaan. Golfkentällä haastateltu EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ehdotti, että työehtosopimuksiin on saatava kriisilauseke. Maamme kilpailukyky ja taloudellinen tilanne ovat nyt sellaiset, että kriisiyritysten on voitava joustaa sekä palkassa että työajoissa. Kenellekään ei taatusti jäänyt epäselväksi mihin suuntaan joustojen on tapahduttava.

Tämä on pelkkää peliä, jolla pohjustetaan syksyn työmarkkinaratkaisuja. EK on erittäin aktiivinen näissä ulostuloissaan ja vähän väliä televisioon ilmestyy joku EK:n johtaja vaatimaan työolojen huononnuksia. Yle tuntuu olevan ihan EK:n vietävissä, koska jokainen siitä suunnasta tuleva röyhtäisy pääsee uutisiin. Eilen tätä Laatusen haastattelua näytettiin klo 15, 17, 18 ja 20.30. Vasta kuuden uutisiin saatiin SAK:n edustajan kommentti, joka odotetusti oli vähän huvittuneen oloinen täystyrmäys.

Olihan siinä joko tahallista tai tahatonta komiikkaa. Hyvinvoivalta näyttävä EK:n johtaja ilmoittaa rahvaalle rennosti puttaillen, että teidän sitä on nyt muuten tehtävä enemmän töitä pienemmällä palkalla, jotta minun elintasoni ei laske. Mitään takeita kriisilausekkeen positiivista vaikutuksista ei tietenkään voida antaa, mutta maamme etu nyt kerta kaikkiaan vaatii tällaista.

Ne puhuu omista asioistansa aina niin kuin ne olisivat Suomen asioita.

Ja taas yksi…

Kun julkisesti avaa yhteiskunnallista keskustelua, niin avaajan olisi hyvä tietää edes vähän aiheestaan. Jatkuvasti putkahtelee esiin työttömyyskorvauksen vastikkeelliseksi vaatijoita, joilla ei ole hajuakaan aiheesta. He näkevät vain tekemätöntä työtä ja työttömiä ja oivaltavat heti palkattoman työn olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Tässä taas yksi yhteiskunnallinen ajattelija, jonka tuotos mahtuu kätevästi kuvakaappaukseen:

nayttokuva-6_snip1 Nämä palkattoman työn vaatijat eivät koskaan ymmärrä palkan ja työttömyyskorvauksen välistä eroa. Palkka on sitä rahaa, mikä maksetaan TES:n mukaisesti korvauksena tehdystä työstä. Työttömyyskorvaus puolestaan on se mitätön summa, millä työtön pidetään hengissä sen aikaa, että hän saa itselleen palkallista työtä.

Nämä ajattelijat ovat vaatimassa kahden kerroksen työmarkkinoita. Heidän mallissaan työtön ja palkattu työntekijä tekisivät samaa työtä rinta rinnan, mutta vain toiselle maksettaisiin palkkaa. Palkattoman työn ehdottajat ovat vaatimassa työttömille kunnallista työvelvollisuutta. He eivät tiedä, että sellainen on jo olemassa kuntouttavan työtoiminnan nimisenä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaan jokainen pitkäaikaistyötön voidaan velvoittaa kuntouttavaan työtoimintaan työmarkkinatuella ja yhdeksän euron päivittäisellä kulukorvauksella. Kuntouttavassa työtoiminnassa ei ole muuta kuntouttavaa kuin nimi. Siihen ei voida määrätä sellaista vajaakuntoista, joka tarvitsee sosiaali- tai terveyspalveluja. Hänet on ohjattava niiden pariin niin pitkäksi aikaa, että hän kuntoutuu työkykyiseksi. Vasta sitten hän kelpaa kuntouttavaan työtoimintaan.

Jos ette usko, niin lukekaa laista. Tällä kertaa tämän loistoidean näyttää saaneen perussuomalainen, mutta ihan kaikissa puolueissa heitä on.   Puoluekannasta riippumatta jokainen tämän idean saanut pitäisi välittömästi irtisanoa nykyisestä työstään ja ottaa takaisin tekemään sitä kuntouttavana työtoimintana tai työkokeiluna. Ehkä se saisi ajattelemaan asiaa ihan järjen kanssa.

Tilastollista puppua

Ylen uutisissa kerrottiin äsken ihan vakavalla naamalla, että työttömyys on vähentynyt. Työttömiä on 217 000 ja laskua vuoden takaiseen tilanteeseen on 0,2 %.

Samaan aikaan Työ- ja elinkeinoministeriö kertoo, että työttömiä on 302 700 eli 42 700 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten. Tämä selitettiin tilastointitavan erilaisuudella, mutta asiaan ei paneuduttu sen tarkemmin.

Ministeriön tilasto on lähempänä oikeaa, koska sitä varten oikeasti lasketaan työttömät työnhakijat. Luvusta tosin puuttuvat ne lähes 100 000 työtöntä, jotka ovat aktivointitoimenpiteiden kohteena eli käytännössä palkattomassa työssä. Tilastokeskuksen luvut perustuvat haastatteluun. Näin Tilastokeskus kertoo itse verkkosivullaan:

Työvoimatutkimus (Labour Force Survey) kerää tilastotietoja 15–74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa satunnaisesti poimittuun otokseen. Kuukausittainen otos on noin 12 000 henkeä ja tiedot kerätään tietokoneavusteisilla puhelinhaastatteluilla. Vastaajien antamien tietojen pohjalta luodaan kuva koko 15–74-vuotiaan väestön toiminnasta.

Tilastokeskuksen tutkimus ei siis oikeastaan olisi uutisoinnin arvoinen. Tutkijat poimivat väestötiedoista satunnaisesti 12 000 henkilöä teini-ikäisistä vanhuksiin ja kysyvät heiltä työssäolosta. Tulos kertoo tietenkin juuri kyseisten henkilöiden työllisyystilanteen edellyttäen, että he eivät valehtele tutkijalle ihan vain huvikseen.

Tuloksen laajentaminen kuvaamaan kaikkien kansalaisten tilannetta on hatusta vetäistyä puppua, joka on verhottu tilastollisen tutkimuksen kaapuun. Epäilemättä siitä saa kivan kesäuutisen, mutta todellisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Räväkkää ”poliittista keskustelua”

Perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari on viime aikoina toistuvasti kaipaillut räväkämpää poliittista keskustelua ja on itse näyttänyt mallia. Kun EIT ei ottanut käsiteltäväkseen hänen saamaansa tuomiota, niin hän sanoi EIT:n kumartelevan Mekkaan päin. Samassa yhteydessä hän nimesi valtakunnansyyttäjä Illmanin Suureksi Saatanaksi.

Sellainen puhe menee vielä katkeroitumisen tiliin. Kun omanarvontunto ei salli nöyrtyä lainvoimaisen rangaistuksen edessä, niin vika etsitään syyttäjistä ja tuomioistuimista. Näin tekee moni pikkurikollinen ja vankilat ovat täynnä omasta mielestään syyttömiä järjestelmän uhreja.

Hirvisaaren tapauksessa syy on erityisesti myös mediassa. Media vainoaa häntä ja puuttuu hänen sanomisiinsa. Olkoon sitten vaikka niin, syyn vierittäminen toisille on kovasti inhimillistä. Sen sijaan eilen jouduin hieraisemaan silmiäni, kun näin sosiaalisessa mediassa leviävän Hirvisaaren pariskunnan viestittelyn Twitterissä.

Kansanedustaja aloitti kansanedustajalle kuuluvalla vakaudella ja arvokkuudella näin: hirvisaari-20713

Sitten ruvettiin yhdessä rouva Hirvisaaren kanssa käyttämään rohkeasti kieltä ja keskustelemaan sananvapaudesta:

rva-hirvisaari-20713

Kyllä tällaisen kielen käyttäminen sananvapauteen kuuluu. Jos joku haluaa antaa itsestään julkisuuteen äärimmäisen moukkamaisen kuvan, niin sananvapaus sallii sen ihan varmasti. Tässä yhteydessä tuntuu vain hiukan huvittavalta, että juuri rouva Hirvisaari taannoin närkästyi tavattomasti sanan ”persu” käyttämisestä mediassa. Se kun hänen mielestään viittaa ihmisen takapuoleen. Keskusteluun sekaantunut Jussi Jalonen toivotettiin jonnekin kummalliseen paikkaan: hirvisaari-jatko

Minä tiedän, että ihmiset käyttävät joskus tällaista kieltä eikä se minua hirveästi järkytä. Osaisin itsekin puhua tuolla tavalla, mutta minut on aikoinaan kasvatettu hiukan toisin. Sivistyneen ihmisen käytökseen ei kuulu törkeyksien esittäminen julkisesti. Mutta ehkä tämä nyt on sitä räväkkää poliittista keskustelua sananvapaudesta.

Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä. Minä olen sitä mieltä, että Hirvisaaret häpäisevät itsensä lisäksi koko Perussuomalaisen puolueen ja pilkkaavat puolueen äänestäjiä. En millään jaksa uskoa, että puolue jotenkin suosisi tällaista puhetta, vaikka onkin onnistuneesti käyttänyt tavallisten ihmisten käyttämää kieltä vaikeissakin poliittisissa asioissa.