Kerjäläiset ja esivalta

Monia kymmeniä on sellaisia vaivaisia, köyhiä, loppuuneläneitä, vanhoja, sokeita ja rampoja, joiden nimien kanssa Korkealla Esivallalla ei ole mitään tekemistä.

Näillä sanoilla kuittasi Ruoveden kirkkoherra kaikki köyhät vuoden 1635 henkikirjan lopuksi. Hän ei pitänyt näitä ihmisiä henkirjaan merkitsemisen arvoisina eikä halunnut olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Nykyisin monen päättäjän suhtautuminen ulkomaalaisiin kerjäläisiin on ollut vähän samanlaista.

Kokoomus on Ben Zyskowiczin suulla vaatinut kerjäämiskieltoa lakiin jo ainakin kolme vuotta. Viime aikoina Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen on korottanut äänensä ja halunnut kaupunkien järjestyssäännöt takaisin. Niillä olisi helppo kieltää kerjääminen ihan täsmäiskuna ja kohdistaa se haluttuun ihmisryhmään. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho on valtuustossa vaatinut samaa. Poissa silmistä on myös poissa mielestä.

Tässähän ei ole mitään ihmeellistä. Kokoomuslaisen maailmankuvaan ei mahdu köyhyys. Köyhän ihmisolennon näkeminen häiritsee hänen onneaan ja muistuttaa ikävästi elämän rumasta puolesta. Halla-ahon maailmankuvaan puolestaan eivät mahdu ulkomaalaiset, joten ei ole mikään ihme, että kerjäämiskieltoa haluavat ovat löytäneet toisensa.

Kun kukaan ei ole kehdannut suoraan sanoa että köyhät haisevat ja ovat rumia, niin on etsitty paremmalta kuulostavia perusteluja. Kerjäläiset ovat järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan uhreja, joiden huikeat ansiot menevät suoraan mafiosojen taskuihin. Nykyajan urbaanilegendoihin kuuluvat mustat Mersut sopivat tietenkin kuvaan. Niillä kerjäläisiä kuljetetaan paikasta toiseen ja kuskit hymyilevät kultahampaat välkkyen.

Tätä urbaanilegendaa on osaltaan levittänyt myös poliisiylijohtaja Mikko Paatero. Hän kirjoitti jo lokakuussa 2010 blogissaan, että kerjäämisen kautta saatavaa rahaa valuu rikollisten haaviin. Jotkut tahot, jotka eivät itse suinkaan asu romani- tai muissa leireissä, keräävät pahvimukien sisällön Helsingissä. He vievät rahat johonkin aivan muuhun tarkoitukseen kuin kadulla kerjäävien auttamiseen.

Nyt poliisi on kuitenkin tutkinut asiaa ja todennut, että nämä kerjäläiset eivät ole ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreja eivätkä myöskään itse rikollisia. He ovat vain äärettömän köyhiä ja nöyryytettyjä ihmisiä, jotka yrittävät pysytellä hengissä.

Kerjäämiskiellon vaatijoilta romahti vahvin argumentti. Ehkä heidän on nyt ihan rehellisesti myönnettävä köyhyyden olevan niin vastenmielistä, että se pitää kieltää lailla. Köyhien, sokeiden ja rampojen kanssa ei kunniallisella kansalaisella ja Korkealla Esivallalla ole mitään tekemistä.

Kommentit
  1. 1

    a antero sanoo

    Ehdotan sellaista lakia, että kerjääminen sallittaisiin vain elinolosuhteiden niin välttämättä vaatiessa pelkästään todistettavasti Suomen kansalaisille. Muualta tulleille pitää tarjota sitä vanhanaikaista ”NOKIAa”

  2. 2

    sakutimonen sanoo

    Sellaista lakia ei voi säätää. Kaikki Suomen lait koskevat kaikkia kulloinkin Suomen alueella oleskelevia kansalaisuudesta riippumatta. Oikeusjärjestelmä ei salli sellaista lakia, joka koskisi vain tiettyjä väestöryhmiä.

  3. 4

    sakutimonen sanoo

    Tarkoitat tietenkin, että KRP oli eri mieltä kaksi vuotta sitten. KRP:n nykyistä mielipidettä emme tiedä.

  4. 5

    Aito Salaniemi sanoo

    Jep. Eli tämän kesän lieveilmiöiden jälkipyykki on perkaamatta.
    .

  5. 6

    ME olemme vastuussa! sanoo

    Sinä uuninpankonsaku ja me kaikki IHMISINÄ olemme VASTUUSSA näistä raukoista .antakaamme heille viimeisetkin ropomme.

  6. 7

    1600-luvulta 2000-luvulle sanoo

    Ehkäpä Ruoveden papin lausahduksella henkikirjojen lopussa on myös inhimillisempi puoli. 1600-luvulla Korkea Esivalta kun tahtoi vainota köyhiä alimmaisiaan erilaisin veroin ja velvoittein: jos et jaksanut maksaa veroja ja elättää itseäsi palveluksella, olit irtolainen ja Korkean Esivallan vapaata riistaa. Jos olit aikuinen mies, jouduit sotaan Kuninkaan puolesta: jos olit nainen tai muuten vähävoimainen, jouduit käytännössä ilmaistyövoimaksi talonpojalle, papille, porvarille tai aatelismiehelle. Pappien velvollisuus oli pitää silmällä seurakuntalaisiaan, ja aloittaa toimenpiteet, jos ”irtolaisongelma” oli silmiinpistävä. Ruovedellä varmasti oli tuohon aikaan runsaasti erilaisia tilattomia ”irtolaisia”, jotka saivat toimeentulonsa mm. kausiluontoisesta kaskenpoltosta. Ehkäpä pappi osittain halusikin ummistaa esivallan tarpeettoman ankaran silmän köyhiltä seurakuntalaisiltaan, eikä sen vuoksi katsonut heitä henkirahan – ja henkilökohtaisen kontrolloinnin – arvoisiksi (kirkonkirjojahan ei tuolloin vielä ollut).