Työttömien kannustajat

Eräässä Pentti Haanpään novellissa pula-ajan kulkumies onnistui viimeinkin saamaan tilapäistöitä. Maatalon isäntä totesi, että ei hänellä mitään oikeaa ja tarpeellista työtä ole antaa, mutta pitäähän työhaluiselle jotain järjestää. Niinpä hän palkkasi miehen kantamaan sankolla vettä vesilätäköstä toiseen, mennen tullen. Mitään kiirettä ei tarvinnut pitää, mutta liikkeellä piti olla koko ajan sen verran, että tuppi heilui.

Mies aloitti työt ja kohta paikalle saapui toinenkin työn kyselijä tiedustelemaan mahtaisiko samanlaista työtä olla enemmänkin tarjolla. Oli sitä; tämän miehen isäntä palkkasi ruoskimaan paksua mäntytukkia. Itse isäntä tarkkaili työn sujumista tuvan ikkunasta.

Sujuihan se nöyryyttävä ja järjetön työ vähän aikaa jo pelkästään vihan voimin. Sitten molemmat kyllästyivät tähän pilkantekoon ja ottivat lopputilin. Isäntä totesi ivallisesti, että paljon on työn kyselijöitä, mutta ei sitä sitten näköjään viitsitäkään tehdä.

Paula Risikko täsmensi eilen puheitaan sosiaalietuuksien vastikkeelliseksi muuttamisesta. Hän sanoi tarkoittaneensa, että työttömille tarjottavalla työllä ei korvattaisi mitään sellaista työtä, johon muuten palkattaisiin joku.

Mikä sitten mahtaisi olla nykyisin sellaista täysin ylimääräistä työtä, joka voitaisiin teetttää työttömillä? Eihän sellaista olekaan. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin siitä pitää tietenkin maksaa palkkaa. Jos työ ei ole edes oman alansa TES:n alimman palkan arvoista, niin se joutaa jäädä kokonaan tekemättä.

Kyse näyttääkin olevan kontrollin ja nöyryyttämisen halusta. Olen parin päivän aikana lukenut satoja kommentteja Risikon keskustelunavaukseen. Käsittämättömän suuri on se ihmisjoukko, jonka mielestä työttömät on nyt kerta kaikkiaan saatava pois sieltä sohvalta syrjäytymästä ihan mihin tahansa työhön. Riittäisi jo pelkästään se, että työtön ilmoittautuisi joka arkiaamu johonkin ja tietysti mielellään myös tehdä nyhjäisi tarkkailun alaisena jotain pientä, ihan mitä tahansa. Jos joku ei tähän ylpeyttään suostu, niin olkoon syömättä.

Nämä ihmiset ovat novellin isännän kaltaisia. He haluaisivat nähdä työttömän kantavan sankolla vettä lätäköstä toiseen. Itselleen he kovin mielellään varaisivat katsomoon aitiopaikan, josta voisivat huudella ivallisia kannustushuutoja. He olisivat onnellisia, kun työttömät viimenkin olisi saatu pois siltä inhotulta sohvalta ja tuotu kunnon ihmisten pilkkattaviksi.

Kommentit
  1. 1

    Pekka sanoo

    Olen hieman eri mieltä. On paljon tarpeellista työtä, jota ei kuitenkaan tehdä, sillä palkkaaminen on liian kallista. Tällaista työtä olisi mm. luonnonsuojelujärjestöissä, Punaisessa Ristissä ja kansalaisjärjestöissä laajemminkin.

    Kyse on siitä, että toimeentulotuen ja työttömyyspäivärahan varassa eläen oikeasti syrjäytyy helposti, eikä erilaiset ”viralliset” aktivointitoimet pure. Työpäivä tuo palkan lisäksi sisältöä ja rytmiä elämään. Ketään ei tietenkään pidä nöyryyttää ja tekeminen pitää olla mielekästä.

    Olen itse vanha kansalaisjärjestöaktivisti ja juuri kansalaisjärjestöissä tehty työ toi aikoinaan paljon sisältöä elämääni (ja lopulta ammatin), vaikka teinkin sitä ilman mitään korvausta.

  2. 3

    Jaska sanoo

    Maailma ei ole valmis ja tekemätöntä työtä on, vaika hoiva- ja hoitotyötä. Vanhusten määrä kasvaa ja vanhukset elävät yhä pidempään. Apua tarvitaan ja seuraa, jotta ei mökkihöperöidy omaan yksinäiseen vanhuuteensa.

    Kyllä työkykyisten tulisi kantaa kortensa kekoon jos pystyy. Eri asia sitten on, jos ei terveys tms syistä kykene.

    Kannatan sitä, että työttömyyskorvausta vastaan tekisi kohtuullisen määrän töitä siten, että työlle tulee järkevä tuntupalkka. Töitä voisi tehdä vaikka viikon kuukaudessa.

  3. 6

    Tiina sanoo

    Viisaita kirjoitat Sakari, hyvin viisaita! Käytin hetken ja yritin todella löytää Paulan kaipaaman työttomille tarjottavan työn, jolla ei kuitenkaan korvattaisi ns. oikeaa työtä ja löysin vähän sen tapaisen: ulkoiluttaja vanhuksille. Tosin tästäkin työstä kuuluisi kyllä OIKEASTI maksaa oikeaa palkkaa….Mutta kotona asuvat (ja miksei laitoksissakin) vanhukset tarvitsevat ulkoilu/seurustelijakaverin, jolla on AIKAA vaan olla läsnä, lähellä, käytettävissä, kuuntelijana, korvana, kaikuna. Ei siis tehdä mitään ns. oikeita koti- tai laitoshoidon hoidollisia tehtäviä, ei edes tarjota ruokaa, välipalaa tai kahvia vaan ihan vain ja pelkästään olla läsnä, ulkoiluttaa, kuunnella, jutella, olla kaveri, tuttava, sukulainen, läheinen, jota ei muutoin enää elämässä ole. Tähän on suuri tarve. Ja kyllä siitä pitäisi ihan oikeasti maksaa, ihan oikeaa palkkaa, mutta kun tämä yhteiskunta ei tämmöistä arvota työksi. Vielä. Kaiken maailman hyljerobotteja kyllä tarjotaan esim. Kustaankartanon vanhuksille seuraksi, mutta ihmisennälkä heillä kaikilla, kuten meillä työssäkäyvilläkin, on. Se sama kaipuu, joka jokaisessa meissä on jo sikiöstä lähtien, ei se mihinkään katoa vanhuudessakaan, ihmiset vain kuolevat ja katoavat ympäriltä ja lopulta ihminen jää aivan liian yksin, omaan elämäänsä, ilman ketään, jolla on AIKAA ja halua kuunnella, olla läsnä. Kyllä kotihoitokin tekee parhaansa, mutta siihen ihan vain olemiseen ei nykyisin pystytä varaamaan lainkaan aikaa. Ei varmaan laitoksissakaan, vaikka niissä on henkilökuntaa paikalla 24/7 MUTTA ei kuitenkaan, koskaan tarpeeksi, sielläkään.

  4. 7

    Katriina sanoo

    No mutta, Suomessahan on jo nyt runsaasti työpaikkoja, joista maksetaan oikein hyvää palkkaa, vaikka sitä työpanosta ei kukaan tarvitse. Sen näkee siitä, että ihmisten halutaan kyllä olevan paikalla ja keittävän kahvia työkavereille ja istuvan palavereissa, mutta mitään konkreettista ei tarvitse saada aikaiseksi. monet hallinnolliset virat ovat juuri tällaisia. Vaikkapa maakuntaliitot monilla alueilla tuottavat pelkkiä lausuntoja ja palavereja, EU-viranomaisista nyt puhumattakaan. Ja myös ministeriöissä alkaa olla paljon sellaista väkeä, jotka eivät saa aikaa juuri mitään, ja joilta ei mitään odotetakaan, mutta töissä käydään ja palkkakin juoksee.

    Yllättävän monella yksityiselläkin yritykselläkin on sellaista väkeä töissä. Päteviä ihmisiä ei edes välttämättä haluta palkata, koska kiltit ja nöyrät ja saamattomat ovat paljon palkitsevampia työkavereiden ja esimiesten kannalta; kiltti ja saamaton ei ainakaan uhkaa esimiehen asemaa. Mutta sitten kun yritys ei enää kannata, tällaiset läsnäoloon ja seurusteluun keskittyvät työpaikat voi saneerata pois ihan ilman ongelmia, ja näinkin on jo monella alalla tapahtunut.

  5. 8

    Mihin jäi ihmisyys? sanoo

    ihmisarvoa alentavaa

    ”Lieksan kaupungin sosiaalitoimi sai idean omasta tonttukampanjasta….
    Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki jalkauttaa työllistämispalvelun asiakkaita erilaisiin joulunavaustehtäviin – näkyville ja kuuluville.

    Lieksan Lehti 6.12.2012

    ”Punalakki päässä hommiin
    Työllistämispalvelun tontut ehtivät moneen paikkaan. Samalla säästyy kaupungin varoja.”

    ”Kaduille jalkautuvat kaupungin kuntouttavan työtoiminnan lumihiutaletontut voivat touhuta vaikkapa parkkiruutujen puhtaanapidossa, jalkakäytävien hiekoituksessa ja niin edelleen.”

    Ihmettelen vt. sosiaalijohtajan aivoituksia. Työttömiä nöyryytetään julkisesti, ensiksi tiedottamalla näkuvästi paikallisessa lehdessä ja toiseksi vielä merkitsemällä tonttulakilla että kenellekkään ei jää epäselväksi kuka on pudonnut Kelan päivärahalle ja on kuntouttavassa työtoiminnassa.

  6. 10

    sakutimonen sanoo

    Papi: Tuo yrittäjän vinkki työttömälle on niin järjetön ajatus, että ensi kertaa sen nähdessäni luulin sitä trollaukseksi. Sitten tajusin, että joku älytön ihan tosissaan ehdottaa, että työntekijän pitäisi maksaa päästäkseen töihin. Eipä pakota järki päätä tuollaisen kirjoittajalla.

  7. 11

    ville korkatti sanoo

    Jotentkin on taas se malli et sokeat rampaa taluttaa..kun työ iteisarvona kai pitäis vieläkin luoda lisäarvoa..
    Elikä siis 300000 ”joutilasta” tekemään jotain jollekkin syystä..että..voihan sokee reetta..

  8. 12

    jansku sanoo

    Mä olen joskus leikitellyt ajatuksella että jokaiseen kaupunkiin tai pienempäänkin kylään perustettaisiin iso työttömien
    nuorisotalotyyppinen olohuone, jossa oleilemalla ja pingistä pelaamalla tienaisi työttömyyskorvauksensa,
    vaikka 6,66 euroa tunnissa. Jos jollain olisi sitten vaikka lyhytaikaista työtä tarjota työttömälle niin sieltä voisi käydä kyselemässä sitten kuka lähtee tekemään. Ajatuksesta järjettömän tekee työttömien määrä, järjestyksenvalvonta, ja muut käytännön seikat kuten tilavuokrat yms. joita ei haluta kunnissa maksaa edes tarpeellisille palveluille.
    Risikon ajatus on siksi ihan erikoisjännä, koska luulis nyt ministerin olevan työtöntä pohdiskelijaa käytännöllisempi.
    Ja niille kaikille, jotka haluaa työttömät ulkoiluttamaan ja seurustelemaan vanhusten kanssa, tätä kai vapaaehtoistyönä tehdäänkin jo eikä sellaiseen kuulu ketään velvoittaa.

  9. 13

    Marko sanoo

    Mä kantelin Risikon puheista oikeuskanslerille ja vetosin näihin ihmisoikeussopimuksen artikloihin:2. artikla. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

    4. artikla. Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

    6. artikla. Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

    7. artikla. Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

    22. artikla. Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

    23. artikla. 1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. 2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. 3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot. 4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.

    24. artikla. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.

    25. artikla. 1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. 2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.

  10. 14

    Salla Willman sanoo

    Siis onko tuo Mihin jäi ihmisyys? – nimimerkin esimerkki lumihiutaletontuista ihan todella tapahtunut? Onko tuo juttu aito? Mikäli on, niin nilloinhan tuo Risikon visio on jo toteutettu ja idea on jo kasassa. Konsepti sisältää todella myös työttömien pilkkaamisaspektin.
    Löytyykö jotain linkkiä tonttuilun artikkeliin?

  11. 15

    sakutimonen sanoo

    Uskon tuon lumihiutaletonttuja koskevan jutun olevan totta. Lieksan Lehti tosin on paikallislehti, joten siihen tuskin löytyy linkkiä. Ajatus on kyllä kammottava: työttömät merkitään selväti näkyvällä tonttulakilla, jotta heidät varmasti tunnistetaan. Varmempi keino kuin hihamerkki.

  12. 16

    lehmä sanoo

    Kuka ihmeessä haluaisi taluttajakseen tai lastensa hoivaajaksi nälkäpalkalla pakotetun työttömän? Hyvin on mennyt lävitse työttömien syyllistäminen julkisuudessa, joka halvatun idiootti kyllä tietää että nehän ne kaikkeen on syylisiä. Mitä jos alettaisiin karsimaan turhaa virkamiesjohtoa, tuottettaisiin taas palvelut itse kunnille sekä tarkistettaisiin siihen päälle yritys- ja maataloustuet. Verovähennyksistä pois kotitalous- ja asuntovähennykset noin alkuun, sukupolven vaihdokseen vero takaisin. Sitten vielä yritysvero ja KELAmaksut takaisin, eihän tällaisessa kriisissä ole varaa ahneen vähemmistön tukemiseen. Eiköhän noilla jo jotain näkyisi!

  13. 17

    Lissu sanoo

    Voisipahan tähän sanoo, kun aina työttömät on niitä maan pohjasakkaa ja lusmuilijoita joidenkin mielestä, niin sitä on myös työntekijöissäkin. Osataan sitä lusmuta sielläkin ja palkka juoksee. Toiset tekee sitten lusmuilijankin työt. Mutta se hyvä puoli tässä aina on että Kun yt:t tulee, niin juurikin ne lusmut joutuu pois ensimmäisenä ja aina sairaalomalla olijat. Ja mitenkäs sitten suut laitetaan kun ollaankin hetikohta työttömiä…

  14. 18

    Ulla sanoo

    Hyvä Marko! Olisipa muitakin jotka tekis samoin. Ikävä kyllä asun Ruotsissa; kantelisin minäkin.

    Kuka ihmeessä antaa kalliin äänensä tällasille politiikoille?!

  15. 19

    Ulla sanoo

    Työstä pitää maksaa sille kuuluva palkka ja työt pitää olla asiallisia eikä vaan keksittyjä. Kyllä töitä on mut eihän nyt kukaan hullu työnantaja palkkaa ketään kun saan ilmatteeks tai vielä hänelle maksetaan siitä, että ottaa vastaan.

    Kansalaispalkka ja HETI! Sillon loppus tää työttömien ja sairaitten kiusaaminen.

  16. 20

    Ulla sanoo

    Pekka: ”Kyse on siitä, että toimeentulotuen ja työttömyyspäivärahan varassa eläen oikeasti syrjäytyy helposti,…”

    Tämä ei pidä yhtään paikkaansa; on vaan oikeistolaisten höpinöitä! Mää ja tuntemani työttömät emme ole koskaan olleet syrjäytyneitä ollessamme työttömiä, päinvastoin.

    Mitä muuten työ on; kerrohan?

  17. 21

    Irkku 52 v sanoo

    Yrittäjyydestä puheen ollen, mielestäni kaikista ei edes ole yrittäjiksi. Tai ehkä yrittäjyyttä pitäisi ainakin alkaa opettaa alakoulusta asti, jos kaikista ”joutilaista” yrittäjiä halutaan.

    Eipä ole monta päivää siitä kun luin jostain, että viime vuonna oli Suomessa mennyt useita tuhansia pienyrityksiä konkurssiin. Varmaan osa siitä on yrittäjien taitamattomuutta. Silti väitän konkurssien johtuvan ennen kaikkea siitä, ettei kansalaisilla ole tarpeeksi ostovoimaa hankkia tavaroita tai palveluita. Miten olisikaan, kun sadattuhannet joutuvat jopa vuosikymmeniä tinkimään perustaloudenhoidostaan?

    Pitää kyllä olla harvinaisen kaukonäköinen, jos mielii löytää menestyvän liikeidean. Tuntuu, että melkein kaikki tarpeellinen ja tarpeeton on tässä maailmassa jo keksitty ja tarkkaan kilpailutettu. Yrittäjällä ei myöskään ole työttömyysturvaa pahan päivän varalle, ellei hän pysty itse rahaa sivuun pistämään. Moni yrittäjä tinkii jo palkastaan, terveydenhoitokuluistaan ja eläkkeestään pystyäkseen maksamaan pakolliset kulunsa.

    Mielestäni päättäjämme eivät ole vieläkään oivaltaneet sitä tosiasiaa, ettemme ole päässeet rahtuakaan eteenpäin 1990-luvun alun lamasta. Mitään kehitystä ei ole valtakunnassa tapahtunut sen koommin, eikä talous ole reaalisesti elpynyt missään vaiheessa. Harvalla päättäjällä on kykyä nähdä tarpeeksi pitkälle menneisyyteen. Markkinatalouden kurimuksessa vaikuttaa myös siltä, että tulevaisuuteen ei enää edes pyritä näkemään. Kursseja ei juuri pystytä säätelemään, vaan pelkästään jokin suuri huhu tai kohu riittää mullistamaan koko maailmantalouden yhdessä yössä. Kun vielä yhteisten asioiden hoidossa on tyydyttävä kompromisseihin, harvassa olevien visionäärien ideat jäävät väistämättä jalkoihin.

    Kuitenkin, niin kauan kun nuo kompromisseihin pyrkivät pysyvät jämähtäneissä, ikiaikaisissa asenteissaan ja syyttävät työttömiä omista virheistään kansakunnan asioiden hoidossa (mm. kasinotalous, Venäjänkaupan romahdus, EU:n vapaisiin markkinoihin liittyminen – vaikkakin kansan tuella kansaa ”sumuttamalla”, globaalin talouden helpottuminen, muiden maiden rötösten makselu, oma korruptoituneisuus), minkään ei voi odottaa muuttuvan. Tarvitaan uusia keinoja työttömien edelleen jatkuvan kyykyttämisen sijaan.

    Olemmeko saaneet vielä nähdä sitä päättäjää, joka vastaanottaisi arvovaltaisen työttömien joukon (arvovaltaisella tarkoitan tässä ihan mitä tahansa ammattia edustavaa) keskustelemaan kanssaan heidän näkemyksistään ja heistä itsestään kumpuavista ideoista työllisyyden parantamiseksi? Jos olisimme sellaisen päättäjän nähneet, niin tietäisimme, että olemme päättäjille muutakin kuin menoerä ja että niin aivomme kuin työkykymme ovat edelleen tallella. Monella meistä on myös ollut aikaa oivaltaa asioita joutoaikoinamme, toisin kuin ikikiireisillä pilkottuun tietämykseen päätöksiään perustavilla valtuutetuillamme.

    Ja niin kauan kuin me kansalaiset pidämme yllä sellaista herravihaa, ettemme netissä kirjoittelun sijaan ryhdy yhteisvoimin kapinaan, voimme odottaa tilanteen vain huononevan.

    Itse tosin olen sen verran pessimistinen, etten usko kansannousunkaan auttavan niin kauan kun on olemassa poliittisia puolueita. Ja koska ihmisillä on myötäsyntyinen taipumus lokeroida asioita pysyäkseen jotenkin järjissään elämän kaaoksessa, en jaksa uskoa asioiden muuttuvan. Pyrinpähän vain tekemään oman, läheisteni ja kohtaamieni ihmisten elämän siedettäväksi – ilman materiaa.